Vähävaraisuus ei tehnyt mitään vahinkoa lapselleni, päinvastoin

Rahalla ei kaikkea tarpeellista saa.

Monet rikkaiden penskat on ihan pilalle hemmoteltuja. Eivät tajua työn arvoa ja ovat myöhemmin löysiä aikuisia. Siis joskus, eihän tähänkään suoraa kaavaa ole. Tärkeintä lapselle kyllä on että ne perustarpeet tyydytetään ja että on huolenpito. Ilman rakkautta ei ihmisestä kasva normaalia.

Hyvä.

Uskon, että se, että vanhemmat elää pitkäjänteisesti ja järkevästi, on se, mitä tarvitaan että tulee yyvä elämä. Ja lisäksi tyttäresi on varmasti tuntenut draivia kouluttautua ja tienata, jos ei hirveästi materiaa ole ollut.

Ystäväni on melko vähävaraisesta perheestä. Hän ei ole koskaan ottanut lainaa ja aina tehnyt paljon töitä. Talous kunnossa.

Itse taas olen melko hyvin toimeentulevasta perheestä. Pikavippikierteeseen olen ajautunut pari kertaa, joista toinen johti ulosottoon. (Työvuosiakin kyllä on.)

Kun lapsena ei saa kaikkea oppii ymmärtämään taloudenpidon arvon.

Keskimääräisyyttä mittaavat tilastot on kuitenkin toista mieltä. Tyttäresi on ehkä niitä onnekkaita, jotka eivät kuulu tilastojen siihen osaan.

Onneksi olkoon.

Olen seurannut yhden julkisuuden henkilön taistelua hänen jäätyään leskeksi. Hyvin pärjää muuten, mutta kasvot ja keho ovat aina kireän ja jännittyneen näköiset. Aivan kuin suorittaisi samalla isän roolia? Muista sinä olla vain äiti.

Tunnustetaan. Meillä kävi näin: ahkera äiti, laiskat lapset. Oltiin ylempää keskiluokkaa, mutta äitini oli  työnarkomaani, niin työpaikallaan kuin kotona. Hän ei käytännössä antanut meidän lasten osallistua mihinkään. Yläasteella en osannut vielä keittää kahvia. Kyllä minulle naurettiin kun olin aivan uuno yksinkertaisten asioiden hoidossa. Nyt saan vähän elantoa osa-aikatyöstä ja sekin on saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Keskimääräisyyttä mittaavat tilastot on kuitenkin toista mieltä. Tyttäresi on ehkä niitä onnekkaita, jotka eivät kuulu tilastojen siihen osaan.

Kaikkea ei voi myöskään itse valita. Esimerkiksi mt-ongelmat ei ole mikään valintakysymys tai kenenkään ansiota, että niitä ei ole.

Yhden vanhemman perheessä on varmasti äidillä suurempi huomio lapseen kun ei tarvitse miestä huomioida.Turvallisuuden ja aidon välittämisen tunne.Siitä lapsesi on kasvanut vahvaksi.

Vähävaraiset saa usein enemmän tukea monessakin muodossa.

Meillä vanhemmat kävi töissä, mutta silti rahat oli tiukilla aina syystä tai toisesta, vaikka miten säästeliäästi yritti elää. Kuuluttiin siihen väliinputoajaluokkaan, missä periaatteessa omilla pärjättiin, mutta koskaan ei oltu oikeutettuja mihinkään tukiin.

Pari kaveriani on perheistä, missä vanhemmat oli pienituloisia, työttömiä ja syrjäytyneitä syystä tai toisesta. Heidän perheensä taas sai koko tukipaletin, ihan ok toimeentulon, lasten harrastuksia tuettiin ja tarjolla oli myös sosiaalista tukea elämässä selviytymiseen.

Ei pelkkä vähävaraisuus vaikuta lapsiin, vaan se, miten muuten panostaa lapsiin ja kannustaa.

Itse olen pienipalkkainen, mutta lapsilta ei puutu mitään. Saavat harrastaa ja pukeutua miten haluavat. Saavat käyttörahaa ym. Hyvin vähään tuntuvat tyytyvän. Viikonloppuna kysyin mitä tarvii talveksi ostaa niin 17v ja 19v sanoivat ettei mitään.

Lapsen voi lannistaa kyllä, jos vähättelee kaikkia hänen toiveita. Joillain vanhemmilla kun tuntuu olevan ajatus, ettei lapsilla ole oikeutta saada mitään toivomiaan muotijuttuja ja pitää kasvattaa pettymyksiin. Ne pettymykset vain lannistavat ja aiheuttavat pahaa mieltä. Ne ei kasvata mihinkään. Se muotireppu tai tietyt kengät kun voi olla se sillä hetkellä elämää suurempi juttu ja voi vaikuttaa lapsen henkiseen hyvinvointiin merkittävästi ja koko loppuelämään.

Hyvä lapsuus tulee siitä, että aikuinen osallistuu lapsen elämään. On mukana elämän iloissa ja suruissa sekä järjestää niitä onnistumusen hetkiä.

Tää voisi olla ihan mun äidin kirjoittama. Paitsi, että erosi isästäni kun olin 15 vuotias. Vanhemmat kävivät töissä, mutta isä maksoi vanhoja velkojaan ja rahaa ei paljoa ollut. Äiti on aina ollut suoraselkäinen eikä hakenut tukia, kun ilmankin on pärjännyt vaikka onkin ollut tiukkaa. Valmistuin tänä keväänä juristiksi ja pääsin suoraan töihin. Olennaisinta on ehkä se, miten koulutukseen suhtaudutaan köyhemmässä perheessä. Omilla vanhemmillani oli sydämen sivistystä ja pitivät itsestäänselvänä, että lapset opiskelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vähävaraiset saa usein enemmän tukea monessakin muodossa.

Meillä vanhemmat kävi töissä, mutta silti rahat oli tiukilla aina syystä tai toisesta, vaikka miten säästeliäästi yritti elää. Kuuluttiin siihen väliinputoajaluokkaan, missä periaatteessa omilla pärjättiin, mutta koskaan ei oltu oikeutettuja mihinkään tukiin.

Pari kaveriani on perheistä, missä vanhemmat oli pienituloisia, työttömiä ja syrjäytyneitä syystä tai toisesta. Heidän perheensä taas sai koko tukipaletin, ihan ok toimeentulon, lasten harrastuksia tuettiin ja tarjolla oli myös sosiaalista tukea elämässä selviytymiseen.

Totta tuokin. Mutta en minä työssäkäyvänä totaali yh:na silti mitään erityistä tukia saa. En saa muuta kuin minimi elatustuen ja tietty lapsilisän ja yh korotuksen siihen. Lapsiperheen tukipalvelu esim kotipalvelukin on nykyään tarkoitettu ainakin meidän kunnassa lyhytaikaiseksi tueksi, johon pitää olla muutakin perusteita kuin yksinhuoltajuus. Tuettuja lomia olen hakenut. Mutta en ole koskaan saanut, en myöskään tukiperhettä. Kolme lasta yksin kasvattanut. (silloin kun kaikki olivat alaikäisiä niin sain asumistukea) kahden lapsen yksinhuoltajuus ei oikeuta minun kohdallani asumistukeen. Palkka on keskitasoa.

Kyllähän monille vähävaraisuus voi tarkoittaa esim. sitä, että ei ole lapsille omaa huonetta ja väkisinkin joutuu yhdessä elämään. On hyväksi, kun näkee, jos lapsella on joku ongelma, eikä hän vain syöksy someen omaan piiloonsa. Ja ennen kaikkea nyt on maailma muuttumassa niin, että joutuu paljon vähemmällä taloudellisesti pärjäämään. Kun lapsena oppii, että kaikkea ei saa vain pyytämällä, niin omatoimisuus ja rahan arvon ymmärtäminen kasvaa.

Eihän pelkkä vähävaraisuus tai edes yksinhuoltajuus tarkoita mitään.

Usein tosin pienituloisuus ja yksinhuoltajuus liittyy tutkimusten mukaan moniin muihinkin ongelmiin, mutta yleensä silloin ne muut ongelmat onkin niitä merkittävämpiä.

On esimerkiksi täysin eri asia olla taloudellisesti ihan ok pärjäävän, työssäkäyvän, opiskeluun lapsiaan kannustavan ja lastensa asioista kiinnostuneen yksinhuoltajan lapsi kuin vaikka täysin arkielämäsä syrjäytyneen, näköalattoman, masentuneen ja koulutusta lähinnä vitsinä pitävän yksinhuoltajan lapsi.

Mikä oli tämän keskustelun idea?

Kertoa miten hyvin teillä meni?

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli tämän keskustelun idea?

Kertoa miten hyvin teillä meni?

Eikö täällä saa muuta kuin valittaa ja vittuilla :D ..    Tätä varmasti jokainen vanhempi miettii, kuinka varallisuus ja olosuhteet vaikuttaa lapsen kehitykseen ja myöhempään menestykseen. Ihan keskustelun arvoinen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Eihän pelkkä vähävaraisuus tai edes yksinhuoltajuus tarkoita mitään.

Usein tosin pienituloisuus ja yksinhuoltajuus liittyy tutkimusten mukaan moniin muihinkin ongelmiin, mutta yleensä silloin ne muut ongelmat onkin niitä merkittävämpiä.

On esimerkiksi täysin eri asia olla taloudellisesti ihan ok pärjäävän, työssäkäyvän, opiskeluun lapsiaan kannustavan ja lastensa asioista kiinnostuneen yksinhuoltajan lapsi kuin vaikka täysin arkielämäsä syrjäytyneen, näköalattoman, masentuneen ja koulutusta lähinnä vitsinä pitävän yksinhuoltajan lapsi.

Tämä. Tälläkin palstalla monet perustelee, että ei tee lapsia kun ovat niin vähävaraisia ja sen takia lapsella olisi kurja lapsuus. Mutta ei vähävaraisuus itsessään tee kurjaa lapsuutta. Jos tuntuu, että jaksaa olla läsnä lapselleen ja olla kiinnostunut hänen asioistaan niin se riittää.

Jos taas on päihdeongelmia tai pahoja tunne-elämän ongelmia niin sitten kannattaa ne ongelmat ensin korjata, sillä nuo tekevät lapsuudesta kurjan, jos vanhempi on jotenkin henkisesti väkivaltainen tai poissaoleva. Mutta vähävaraisuus ei ole mikään syy olla tekemättä lapsia. Vähävaraistenkin lapset ovat onnellisia, jos vanhemmat ovat läsnä ja välittävät lapsistaan ja osaavat näyttää rakkautensa lapsillensa.

Suomessa varsinkin vähävaraisuus ei tarkoita mitään vakavaa kuten että olisi ruuasta puutetta tai ei olisi kattoa pään päällä. Kyllä vähävaraisille lapsiperheille tarjotaan tukea esim harrastusmaksuihin jos sitä tarvitsee. Ei nyt tietty mitään kallista ratsastus tai purjeveneilyä, mutta jotain normaalia esim soittoharrastus monesti voidaan kustantaa tai saada raha apua soittimen hankintaan, soittimia saa myös käytettynä ja käytetyt ovat myös ihan kelpo pelejä.

"Kaiken kaikkiaan, rakkaus, turva, järkevä kasvatus ja huolenpito ovat paras pohja jokaiselle lapselle."

Niin varmaan onkin, mutta ei nekään aina riitä.

Minusta tuo mitä kirjoitit tyttäresi kaverien teidän näkökulmasta yltäkylläisestä lapsuudesta ja myöhemmistä erilaisista ongelmista kuulosti aika ikävältä. Esimeriksi huumeongelma voi syntyä kaikenlaisten vanhempien lapsille.Ei siihen vaikuta yhtään mitenkään ne rahalla laitetut synttärit tai lomamatkat. Eikä se varsinkaan tarkoita, ettei vanhemmat olisi yrittäneet kaikkensa lastensa eteen.

Meidän perheestä yksi sisarukseni päätyi kokeilemaan ja käyttämään huumeita omien erilaisten ongelmiensa seurauksena. Pari yliannostusta, mihin toiseen kuolikin. Meillä oli ihan ok lapsuus, oli lomamatkoja, merkkivaatteita ja tarpeeksi kaikkea, kuitenkin mielestäni ihan kohtuudella. Usein olen saanut kuulla spekulaatioita siitä, miten vanhemmissa täytyy olla jotain vikaa, että lapsi päätyy käyttämään huumeita. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän, ettei vanhemmat voi vaikuttaa lapsen tai nuoren koko elämään.

Vierailija kirjoitti:

"Kaiken kaikkiaan, rakkaus, turva, järkevä kasvatus ja huolenpito ovat paras pohja jokaiselle lapselle."

Niin varmaan onkin, mutta ei nekään aina riitä.

Minusta tuo mitä kirjoitit tyttäresi kaverien teidän näkökulmasta yltäkylläisestä lapsuudesta ja myöhemmistä erilaisista ongelmista kuulosti aika ikävältä. Esimeriksi huumeongelma voi syntyä kaikenlaisten vanhempien lapsille.Ei siihen vaikuta yhtään mitenkään ne rahalla laitetut synttärit tai lomamatkat. Eikä se varsinkaan tarkoita, ettei vanhemmat olisi yrittäneet kaikkensa lastensa eteen.

Meidän perheestä yksi sisarukseni päätyi kokeilemaan ja käyttämään huumeita omien erilaisten ongelmiensa seurauksena. Pari yliannostusta, mihin toiseen kuolikin. Meillä oli ihan ok lapsuus, oli lomamatkoja, merkkivaatteita ja tarpeeksi kaikkea, kuitenkin mielestäni ihan kohtuudella. Usein olen saanut kuulla spekulaatioita siitä, miten vanhemmissa täytyy olla jotain vikaa, että lapsi päätyy käyttämään huumeita. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän, ettei vanhemmat voi vaikuttaa lapsen tai nuoren koko elämään.

Kiitos vastauksestasi. En tietenkään halua vähätellä muiden vanhemmuutta. Lyhyesti kerroin miten meillä meni. Ja ei ole tietenkään mitään yhtä oikeaa kaavaa jonka jälkeen lapsen menestys ja onnellisuus on taattu. Olet varmasti ollut hyvä vanhempi. Ja tiedostan että nykymaailmassa niitä huumeita päätyy kokeilemaan suuri osa nuorista. Yksikin kerta voi olla kohtalokas. Siinä ei voi oikein syyllistää siinä hetkessä kypsymätöntä nuorta, saati sitten hänen äitiään. Olen pahoillani menetyksestäsi.   ap