Lue keskustelun säännöt.
Kanssasisaret, miten selvitä erosta? (tarkempi selvitys avauksessa)
14.09.2022 |
Erosta on pian neljä kuukautta ja aluksi luulin että selviän ihan hyvin, mutta nyt tuntuu että kokoajan vain itkettää ja haluaisin eksäni takaisin, niin kovin että sattuu. Emme ole kauheasti olleet yhteydessä eron jälkeen toisiimme ja olen elätellyt toiveita joltain osin siitä että palaisimme yhteen ja että hän tulisi katumapäälle jos vain antaisin ajan kulua...nyt kuitenkin, kun keskustelimme asiasta niin kävi ilmi, että vaikka molemmilla on tunteita toisiaan kohtaan, niin minun omani ovat paljon voimakkaampia kuin hänen...tämä tieto sai minut jotenkin pois tolaltani koska olin kai alitajuisesti uskonut että olisi vain ajan kysymys jolloin hänelle selviäisi että minä olisin sittenkin ns. pitämisen arvoinen :/
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tsemppiä
Se ottaa aikansa. Pitää vaan jaksaa sen eroprosessin läpi. Käsitellä tunteet ja kohdata yksinäisyys yms. Siitä sitten vahvana eteenpäin!
Kiitos <3 Tuntuu vain ajoittain että mä en selviä, koska mun eksä oli myös mun paras ystävä eikä mulla ole just nyt oikein ketään kenen kanssa voisin jutella tästä.
-ap
Saa ja pitää itkeä. Olit asettanut paljon toiveita suhteelle mutta ne kariutuivat.
Itse erosin pitkän avioliiton jälkeen ja minua ainakin auttoi kun kirjoitin tunteita ylös, ihan sekavana tajunnanvirtanakin mutta jotenkin ne kummasti siinä jäsentyivät paperille päätyessään. Ikävä tulee olemaan vielä pitkään, hyväksy se. Se kertoo siitä että ihmissuhde oli sinulle merkityksellinen. Ei kenenkään tarvitse olla toipunut erosta noin lyhyen ajan jälkeen. Anna itsellesi aikaa. Jos tuntuu ettet pärjää noiden tunteiden kanssa, muutama terapiakäyntikin voi tehdä hyvää.
Mikä oli eron syy? Meillä pettäminen + exä hoiti eron niin rumasti, etten todellakaan halunnut häntä enää takaisin.
Joku aika sitten luin, että päästäkseen (henkisellä tasollakin) eroon exästä, pitäisi lopettaa kaikenlainen yhteydenpito. Ei mitään seuraamista Somessa, puhumattakaan vietittelyistä jne.
Olisko monessakin tilanteessa tuo vanha sanonta hyvä: "Jos asia pitkistyy, se mutkistuu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele silleen, että suret sitä, mihin olit tottunut - siihen että hänestä oli seuraa ja siihen, mitä mielessäsi luulit teistä ja mihin luotit. Aivosi olivat erittäneet kiintymishormonia ja nyt kun hän ei ole lähellä, niin tunnet menettämistä.
Riippuvuuden ja huonon itsetunnon fiilinki on nyt vallalla siellä. Ehkä sinulla on muutenkin huono itsetunto ja nyt sinulla voisi olla aikaa sen prossessoinnille ja saamiseksi kuntoon. "Pitämisen arvoinen" - tämä ei kuulosta ok:lta itsesi kannalta,
ollenkaan.
Sinä olet sinä ja riität. Hän ei ollut oikea sinulle.
Nyt kun olet alamaissa, ala nyt käydä hikitreenissä useana kertana viikossa. Saat aivot käymään paremmalla itseluottamuksella vähitellen, testosteroni lisääntyy tehotreenissä ja boostia tulee myös itsetuntoon.
Henkinen prosessi joo, mutta pääset fyysisestikin vaikuttamaan prosessiin.
Ja ehkä laitat deittiappin taas päälle, mutta etene rennosti, saat muuta ajateltavaa ja huomaat, että sinusta ollaan kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oli eron syy? Meillä pettäminen + exä hoiti eron niin rumasti, etten todellakaan halunnut häntä enää takaisin.
Toistuvat riidat ja näkemyserot ja tietysti molempien henkilökohtaiset ongelmat...ei vaan saatu hommaa toimimaan vaikka yritimme lähes viisitoista vuotta. Eron syistäkin olemme jokseenkin eriä mieltä, mutta oman näkemykseni mukaan hän ei kai rakastanut minua enää.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvästi sun ex narsisti,ei ero ole sun vika. Sinä olet uhri.
Vierailija kirjoitti:
Joku aika sitten luin, että päästäkseen (henkisellä tasollakin) eroon exästä, pitäisi lopettaa kaikenlainen yhteydenpito. Ei mitään seuraamista Somessa, puhumattakaan vietittelyistä jne.
Olisko monessakin tilanteessa tuo vanha sanonta hyvä: "Jos asia pitkistyy, se mutkistuu."
Käytännön asioita on kuitenkin ollut pakko hoitaa joko viestitse ja toisinaan näkemälläkin, mutta olet varmasti oikeassa että se ei auta pääsemään asiasta yli jos jatkuvasti näkee toista. Mutta ne mahdolliset näkemiset on niitä mitä tavallaan odottaakin. Asiaahan ei auta että asumme suhteellisen pienellä paikkakunnalla ja siihen toiseen voi törmätä sattumaltakin...todella ahdistavaa
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele silleen, että suret sitä, mihin olit tottunut - siihen että hänestä oli seuraa ja siihen, mitä mielessäsi luulit teistä ja mihin luotit. Aivosi olivat erittäneet kiintymishormonia ja nyt kun hän ei ole lähellä, niin tunnet menettämistä.
Riippuvuuden ja huonon itsetunnon fiilinki on nyt vallalla siellä. Ehkä sinulla on muutenkin huono itsetunto ja nyt sinulla voisi olla aikaa sen prossessoinnille ja saamiseksi kuntoon. "Pitämisen arvoinen" - tämä ei kuulosta ok:lta itsesi kannalta,
ollenkaan.
Sinä olet sinä ja riität. Hän ei ollut oikea sinulle.
Nyt kun olet alamaissa, ala nyt käydä hikitreenissä useana kertana viikossa. Saat aivot käymään paremmalla itseluottamuksella vähitellen, testosteroni lisääntyy tehotreenissä ja boostia tulee myös itsetuntoon.
Henkinen prosessi joo, mutta pääset fyysisestikin vaikuttamaan prosessiin.
Ja ehkä laitat deittiappin taas päälle, mutta etene rennosti, saat muuta ajateltavaa ja huomaat, että sinusta ollaan kiinnostuneita.
Kiitos ihanasta kommentistasi <3
Liikua olen hieman yrittänyt mutta motivaatio on monilta osin ihan kadoksissa ja esimerkiksi vaikka tänään tiedostankin että tekisi hyvää mennä ulos, niin näytän kokoajan ihan itkeneeltä enkä voi mennä ihmisten ilmoille....
Deittiapin itseasiassa tuossa taannoin asensinkin jo, mutta alkuinnostuksen laannuttua, tuntuu masentavalta sekin ja ajattelen etten ikinä löydä ketään lähellekään yhtä hyvää tai ketään ylipäätään...enkä jaksaisi tapaillakaan miehiä, vaikka aluksi ajattelinkin että se voisi olla juuri sitä mitä tarvitsisin.
-ap
voisit soittaa esim. Mieli ry:n auttavaan puhelimeen. Minua tuo aikoinaan auttoi kun sai puhua tuntemattoman kanssa. Siellä vastataan 24/7.
09- 2525 0111
Joka tapauksessa ajan myötä kuitenkin helpottaa. Vanha klisee, mutta totta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tsemppiä
Se ottaa aikansa. Pitää vaan jaksaa sen eroprosessin läpi. Käsitellä tunteet ja kohdata yksinäisyys yms. Siitä sitten vahvana eteenpäin!Kiitos <3 Tuntuu vain ajoittain että mä en selviä, koska mun eksä oli myös mun paras ystävä eikä mulla ole just nyt oikein ketään kenen kanssa voisin jutella tästä.
-ap
Mun mies on myös mun paras ystävä, ja ainoa, joten jos eroaisimme tai hän kuolisi, niin jäisin ihan yksin. Uskon kuitenkin että mikäli näin tapahtuisi, niin löytäisin sitte nuuden suunnan.
Tsemiä!
Voi ei, tsemppiä
Se ottaa aikansa. Pitää vaan jaksaa sen eroprosessin läpi. Käsitellä tunteet ja kohdata yksinäisyys yms. Siitä sitten vahvana eteenpäin!