Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia sairaanhoitajan, lähihoitajan tai vastaavan kotityöstä
14.09.2022 |
Omia kokemuksia kiitos, ei pelkkiä paska ala-kommentteja.
Mitä jos ei kerkeä käymään omaa työlistaa läpi koska jonkun luona meneekin pitempään, meneeko ns. omasta pussista vai miten tuolloin on toimittu?
Kuinka usein sinulla on ollut vaaratilanteita?
Kuinka paljon tulee liikuttua päivän aikana? Aina sanotaan että on todella fyysistä työtä mutta mitä se pitää sisällään, onko rankempaa kuin muilla aloilla esim. siivous, postinjakelu, maalaustyö, jne.
Mitä kaikkea työssä kirjataan ylös ja kuinka tarkasti?
Koetko saavasi muilta arvostusta työn vuoksi vai suhtaudutaanko sinuun kuin olisit alemman kastin ihmisiä?
Kuinka paljon ollaan tekemisissä muiden kotihoitajien kanssa?
Kunnallinen vai yksityinen työnantaja, kumpi on parempi?
Mikä saa sinut pysymään kyseisessä työssä?
Vinkkejä?
Kommentit (3)
Ehdin käymään työlistani melkein aina itse läpi, mutta joskus kun täytyi saada akuutisti asiakas hoitoon ja se vei aikaa, niin silloin työkaveri hoiti osan tehtävistä. Kirjaaminen oli helppoa niin kauan kuin se tehtiin vihkoon, mutta kun täytyi alkaa siirtää itse koneelle, niin silloin tahtoi mennä hermot, kun järjestelmä oli hidas ja kankea ja vei aikaa itse työltä. Kyttäyskulttuurin lisääntyi, alettiin kellottamaan, niin poistuin alalta.
1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On itsenäistä ja hieman monipuolisempaa työtä, niin se auttaa jaksamaan. Yleensä kyllästyn, kun en saa oppia uutta. Sen verran kauan olen jo tätä työtä tehnyt, että haen parhaillaan opiskelemaan. Tahtoisin siis pois. Jos palkka nousisi, niin se houkuttelisi pysymään alalla. Se mitä palkalla saisi hankittua motivoisi enemmän. Aion tehdä vähän tuntitöinä, jos pääsen opiskelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Oli siedettävää työtä vielä 20 v sitten. Kunto pysyi hyvänä. Nuorena jaksoi, mutta pidemmän päälle voi olla kuluttavaa ja tulla tuki-ja liikuntaelinten vaivoja.
Piti osata pitää puolensa. Nostoihin laitteet tai kaksi hoitajaa ja todella raskaita (oli sairaalloisen ylipainoisia ja alle 30 v avuntarpeessa olevia) ei suostuttu nostamaan. Ohjattiin hakemaan apua muualta siinä vaiheessa viimeistään, jos omat jalat lakkasivat kantamasta. Vaaratilanteita oli harvoin. Pelkäsin horjahtamista ja itseni satuttamista nostotilanteessa ja väkivallan uhkan tulemista toteen. Osa pelkäsi myös lähentelyä, mutta minä onnistui saamaan ne loppumaan heti alkuunsa, joten en kokenut isona uhkana itselleni.