Läheinen aloitti terapian ja vaikuttaa menevän vaan huonompaan

Monesti terapian alkuun kuuluu jonkinlainen ääripäähän meneminen, varsinkin, jos terapian menon syynä on ollut liika kiltteys tai kykenemättömyys asettaa rajoja. Tässä tapauksessa kyse tuskin on siitä, vaan arvelunne ovat osuneet oikeaan eli läheisenne on vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Koska hän on käyttäytynyt noin jo ennen terapiaa, niin suosittelen, että laitatte ne rajat, joita hän ei hahmota ja tarvittaessa katkaisette yhteydenpidon. Jos kyseessä olisi ollut aiemmin ylikiltti, miellyttämisenhaluinen suorittaja, niin tuollainen riehaantuminen olisikin voinut olla normaali ns. puhdistumisreaktio. Nyt läheinen vaikuttaa hakevan terapiasta lähinnä oikeutusta huonolle käytökselleen.

Minunkaan läheiset eivät tykänneet kun parannuin kynnysmatosta ihmiseksi, mutta jos ei ole kyse sellaisesta niin ehkä on oppinut uusia keinoja manipuloida muita? Mahdollisesti "vikaa" kuitenkin terapeutissa tai terapiamuodossa.

Vierailija kirjoitti:

Monesti terapian alkuun kuuluu jonkinlainen ääripäähän meneminen, varsinkin, jos terapian menon syynä on ollut liika kiltteys tai kykenemättömyys asettaa rajoja. Tässä tapauksessa kyse tuskin on siitä, vaan arvelunne ovat osuneet oikeaan eli läheisenne on vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Koska hän on käyttäytynyt noin jo ennen terapiaa, niin suosittelen, että laitatte ne rajat, joita hän ei hahmota ja tarvittaessa katkaisette yhteydenpidon. Jos kyseessä olisi ollut aiemmin ylikiltti, miellyttämisenhaluinen suorittaja, niin tuollainen riehaantuminen olisikin voinut olla normaali ns. puhdistumisreaktio. Nyt läheinen vaikuttaa hakevan terapiasta lähinnä oikeutusta huonolle käytökselleen.

Kiitos viestistäsi. Eikö ammattilaisen (terapeutti) pitäisi osata tunnistaa tuollainen "ilmiö"?

Vierailija kirjoitti:

Minunkaan läheiset eivät tykänneet kun parannuin kynnysmatosta ihmiseksi, mutta jos ei ole kyse sellaisesta niin ehkä on oppinut uusia keinoja manipuloida muita? Mahdollisesti "vikaa" kuitenkin terapeutissa tai terapiamuodossa.

Tässä tapauksessa koko lähipiiri on ollut sitä mieltä, että kyseessä on hankala ihminen jonka kanssa pitää olla varuillaan. Raivareita, ihmisten kanssa riitautumista ja välien katkomista.

Terapia on omassa itsessä ja omissa ongelmissa vellomista, ei kai kukaan oikeasti usko, että tuollaisesta olisi mitään apua?

Mahdotonta sanoa yhtään mitään kun ei ole ollut kärpäsenä katossa seuraamassa perheenne meininkiä. Vikaa voi olla vakavatasoisesti molemmissa osapuolissa.

Ei ole tuollaisesta suoraan kokemusta, mutta vähän samantapaista on menossa nyt hyvällä ystävälläni. Hän on aina ollut kiltti ja hoitanut kaikki perheen ja lasten asiat, ja hänen miehensä on vähän sellainen äkkiväärä jurottaja, jolta ei ole paljoa arvostusta herunut. No, ystäväni päätyi aloittamaan suhteen naimisissa olevan työkaverinsa kanssa pari vuotta sitten, ahdistui tilanteesta ja meni terapiaan. Tilanne tällä hetkellä on, että suhde jatkuu edelleen, koska terapeutti kannustaa ystävääni ajattelemaan välillä itseään. Ystäväni sanoin hän ansaitsee sen onnen ja huomion, minkä hän tästä suhteesta saa. On myös lopettanut perheensä passaamisen. Aviomies ei ilmeisesti edelleenkään tajua mistään mitään.

En tarkoita tuomita ystävän suhdetta, ei hän sitä tainnut suunnitella. Hänen miehensä on tosi ikävä ihminen. Mutta silti minusta nuo terapeutin neuvot ovat olleet vähän arvelluttavia. Ystävä selvästi voi itse paremmin, mutta tuossa tilanteessa on isot riskit, joita ei nyt ole oikein otettu huomioon. Lisäksi ystävän kouluikäiset lapset ovat nyt vähän hunniggolla, kun isänsä on yhtä kykenmätön huolehtimaan perheen asioista kuin ennenkin. Nyt vaan niistä ei oikein huolehdi kukaan. Mitään päihteitä tai väkivaltaa tms. tuossa perheessä ei ole, mutta vaan kummallinen avioliitto.

Mulle ystävä on yhtä mukava kuin aina ennenkin. En vaan oikein tiedä, mitä kommentoisin tuota tilannetta, kun ei ole minun asiani arvostella, mutta mitä oikein voi sanoa kun jutellaan kuulumisista ja ystävä hehkuttaa voimaantumistaan ja kaikki muu näyttää olevan kaaoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti terapian alkuun kuuluu jonkinlainen ääripäähän meneminen, varsinkin, jos terapian menon syynä on ollut liika kiltteys tai kykenemättömyys asettaa rajoja. Tässä tapauksessa kyse tuskin on siitä, vaan arvelunne ovat osuneet oikeaan eli läheisenne on vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Koska hän on käyttäytynyt noin jo ennen terapiaa, niin suosittelen, että laitatte ne rajat, joita hän ei hahmota ja tarvittaessa katkaisette yhteydenpidon. Jos kyseessä olisi ollut aiemmin ylikiltti, miellyttämisenhaluinen suorittaja, niin tuollainen riehaantuminen olisikin voinut olla normaali ns. puhdistumisreaktio. Nyt läheinen vaikuttaa hakevan terapiasta lähinnä oikeutusta huonolle käytökselleen.

Kiitos viestistäsi. Eikö ammattilaisen (terapeutti) pitäisi osata tunnistaa tuollainen "ilmiö"?

Läheisesi saattaa antaa itsestään terapiassa aivan erilaisen kuvan kuin mitä hän oikeasti on. Jos hänellä on esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä, on hän saattanut oppia manipuloimaan terapeuttia niin, että tämä tosiaan uskoo läheisesi olevan uhri ja päähänpotkittu. Varsinkin, jos terapeutti on kovin kokematon ja tietämätön etenkin B-klusterin persoonallisuushäiriöistä, on läheisesi helppo viedä terapeuttia kuin pässiä narussa. Uskon, että suurin osa kokeneista terapeuteista tunnistaa ilmiön ja tiedostaa sen olemassaolon mutta he eivät ole näkemässä sitä, miten terapiassa käynti näkyy heidän asiakkaansa arkielämässä - vai näkyykö mitenkään.