Kuinka hyväksyä oma tyhmyyteni?
Olen tyhmä. Tämä oivallukseni on täysin omaa tuotostani, eivätkä muiden suhtautumiset itseeni ole sitä luoneet. Muiden suhtautuminen minuun on toki vahvistanut käsitystä, mutta tiedostaisin tyhmyyteni ilman muiden todennäköisesti tiedostamatonta reagointia asiaan.
Minulla on keskittymisvaikeuksia. Joskus tähän vaikuttaa melu, joskus liiallinen valoisuus, mutta otollisimmatkaan olosuhteet eivät nopeuta hoksottimiani tarpeeksi. Joskus lauseiden sisällöt menevät minulta täysin ohi, varsinkin formaalia tekstiä luettaessani tai kuunnellessani jotakuta. Muistini on melko huono. En osaa muodostaa syy-seuraussuhteita monissa asioissa. Minulla on hahmottamisvaikeuksia.
Olen työskennellyt ammateissa, jotka eivät vaadi lähestulkoon yhtään älyllistä ponnistelua. Silti olen onnistunut pärjäämään niissä surkeasti. Työyhteisöissä olen nopeasti omaksunut tyhmän leiman. Puheenvuorojeni aikana ihmiset katsovat toisiaan kriittisesti, muiden kohdalla ei tapahdu samaa. Yleensä tosin huomaan nonverbaalin viestinnän jo silloin, kun astun samaan tilaan, mutta ilmiö siis korostuu puheenvuorojeni aikana.
Tiedostan sen, etten ole kaikista tyhmin, mutta epätavallisen tyhmä kuitenkin. Aivoni eivät toimi niin kuin niiden kuuluisi, vaan elän ikään kuin sumussa. Minulla on kuitenkin vaikeuksia hyväksyä tyhmyyttäni, ja haluaisin siihen apua, jotta minun ei tarvitsisi kärsiä sen seurauksista loppuelämääni. En kuitenkaan uskalla mennä ammattilaisen puheille, koska oma tyhmyyteni hävettää minua. Tällä keskustelulla taidan hakea sitä, että saisin rohkaisua avun hakemiseen. Tyhmyyteni masentaa minua liikaa, ja se ei myöskään ole helppoa esimerkiksi työkavereilleni. Olen todella surullinen, enkä uskalla puhua tästä kellekään tuntemalleni ihmiselle, koska häpeä on niin suurta.
Kommentit (10)
Eihän ihan tyhmä pystyisi tuottamaan tuollaista tekstiä. En aidosti usko että olet tyhmä. Pystyt selvästi reflektoimaan ja analysoimaan itseäsi keskimääräistä paremmin (mutu).
Itsellä vähän sama. Mua pidetään tyhmänä ja mulle naureskellaan mutta ammattilaisten tekemissä testeissä älykkyyteni oli hieman keskiverron yläpuolella ja muistini 3 %:n parhaimmistoa (en tarkoita kehuskella vaan kuvata tilannetta).
En oikein osaa neuvoa mutta ehkä netistä löytyy keskusteluapua. Onhan se vaikeaa puhua jollekin tuollaisesta asiasta, ymmärrän hyvin.
Jokainenhan voi määritellä itseään millä sanalla huvittaa, vaikka sitten tyhmäksi, mutta ihminen kokonaisuutena on eri asia kuin määritelmänsä. Eli mikään määritelmä ei ole kykenevä kuvaamaan ihmistä täydellisesti. Erilaisten määritelmien kautta itsensä näkeminen on todella rajoittavaa, mutta nykyihmiselle erittäin ominaista.
Fiksu oppii kaikilta ja tyhmä tietää jo kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Jokainenhan voi määritellä itseään millä sanalla huvittaa, vaikka sitten tyhmäksi, mutta ihminen kokonaisuutena on eri asia kuin määritelmänsä. Eli mikään määritelmä ei ole kykenevä kuvaamaan ihmistä täydellisesti. Erilaisten määritelmien kautta itsensä näkeminen on todella rajoittavaa, mutta nykyihmiselle erittäin ominaista.
Eli lisään vastauksen otsikon kysymykseen; jos tuntuu vaikealta hyväksyä vaikka sitten "oma tyhmyys", niin toinen vaihtoehto on että yrittäis luopua määritelmistä jonka kautta itseään näkee. Parhaimmillaan ihminen voi vain nähdä itsensä olemassaolevana jatkuvassa muuttumisen tilassa olevana olentona, ilman mitään sanallisen määrittelyn tarvetta
Et nyt kyllä antanut tarpeeksi todisteita tyhmyydestäsi. Mulla heräsi epäily lähinnä siitä että tulkitset sosiaalisia tilanteita vääristyneen linssin läpi, olet kenties ollut työpaikkakiusattuna, hitaus ja keskittymisvaikeudet johtuvat ahdistuneisuudesta, ehkä myös perfektionismia mukana. Voihan se tietysti olla vaikka keskittymishäiriökin, en minä sitäkään kyllä tyhmyydeksi sanoisi.
Hakeudu ammattilaisen eli neuropsykologin (?) pakeille ja teetä itsellesi älykkyystesti, jossa arvioidaan kognitiivisia kykyjä kuten hahmottamista ja erilaisia muistitoimintoja. Se on erilainen, tarkempi, kuin kuin Mensan testit.
Sen tulokset kertovat sinulle, onko vika älykkyydessäsi vai sittenkin jossain muussa. Muu syy voisi olla vaikka sosiaalisten tilanteiden jännittäminen siinä määrin, että se vaikuttaa suoriutumiseesi. Tai mahdatko sittenkin olla ylikriittinen itseäsi kohtaan, ts. olisitkin suoriutunut työtehtävistä normaalitasoisesti, mutta koet epäonnistuneesi?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kuvaamasi tilanteet viittaavat ihan muihin asioihin kuin tyhmyyteen eli ilmeily sinulle puheenvuorojesi aikana on kiusaamista tai sitten olet herkistynyt muiden reaktioiden seuraamiselle esimerkiksi koulukiusaamisen takia. Suurin osa on älykkyydeltään keskivertoja eikä tekstisi anna vaikutelmaa tyhmyydestä lainkaan. Luultavasti sairastat masennusta, joten kannattaa tehdä masennustesti ja hakeutua lääkäriin hankkimaan lähetettä terapiaan.
Ennen tyhmä oli ihan vain tyhmä, nykyään sillä on diagnoosi...
Vierailija kirjoitti:
Ennen tyhmä oli ihan vain tyhmä, nykyään sillä on diagnoosi...
Ja hyvä niin.
Oman "tyhmyyden" myöntäminen on "viisauden" alku. On olemassa vain "viisaita" ihmisiä, jotka puhuvat ja ajattelevat "tyhmiä".