Lue keskustelun säännöt.
Vanhempi raivoaa
10.09.2022 |
Vanhempi, 65+, huutaa ja raivoaa, eikä kuuntele mitään epämieluisaa. Raivoaa, vaikka hänelle sanoisi, että puhuisi hiljempaa, että kuulemme vähemmälläkin volyymillä. Onko tuo sitä, ettei ole oppinut elämässään säätelemään tunnetilojaan.
Kommentit (15)
Mun äiti ei ainakaan ole osannut. Huusi jo nelikymppisenä naama mutkalla vihaisesti kuin omaa lastaan maailman hirveimpänä ihmisenä pitäen.
t. Kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dementia, Alzheimer, jotain muuta, lääkäriin!
EI kukaan ala tyhjästä raivoamaan.
Riippuu paljon siitä, millaisessa ympäristössä "raivoava" elää!
Jos on ollut sellainen koko ikänsä, on luonnevika. Jos on muuttunut viime aikoina, on alkavaa dementiaa, jota kaunistellen muistisairaudeksi nimitetään. Oikeasti muistin heikkeneminen ei ole ensimmäinen, ainoa eikä varsinkaan pahin oire.
Olen miettinyt, että onko huutaminen jokin häpäisemisen keino. Ahdistaa kun huuto kuuluu varmaankin pitkin mäkeä.
Luulisin, että vanhempi on mieleltään sairas?
väsynyt? hormonit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei ainakaan ole osannut. Huusi jo nelikymppisenä naama mutkalla vihaisesti kuin omaa lastaan maailman hirveimpänä ihmisenä pitäen.
t. Kristallikissa
Äideissähän se aina vika,kuin mummoissa anopeissa.. hyvä syy kantaa vihaa ja syylistämistä omassa pässä.Kun ei kyetä nostaa kisaa pöydälle ja puhua asioita tai yhdessä mennä terapiaan. Mutta jos joku huutaa se voi olla opittu malli ,jos mennytkin sukupolvi huutaannut Joten aina voi puhua huuto tuntu pahalta sille joka huutaa.Itse menen shokin jos mulle huudetaan ja väistän ne ihmiset joilla voimana huuto vaikka olisi lähisukua.
Tai sitten koska vanhempi on elänyt lapsuudesta saakka niin ettei pelkoa, ahdistusta jne. saanut ilmaista, niin ei pysty käsittelemään ja tunnistamaan niitä missään muodossa? Mutta miksi ahdistuneena pitää huutaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei ainakaan ole osannut. Huusi jo nelikymppisenä naama mutkalla vihaisesti kuin omaa lastaan maailman hirveimpänä ihmisenä pitäen.
t. KristallikissaÄideissähän se aina vika,kuin mummoissa anopeissa.. hyvä syy kantaa vihaa ja syylistämistä omassa pässä.Kun ei kyetä nostaa kisaa pöydälle ja puhua asioita tai yhdessä mennä terapiaan. Mutta jos joku huutaa se voi olla opittu malli ,jos mennytkin sukupolvi huutaannut Joten aina voi puhua huuto tuntu pahalta sille joka huutaa.Itse menen shokin jos mulle huudetaan ja väistän ne ihmiset joilla voimana huuto vaikka olisi lähisukua.
No nimenomaan olen kertonut äidilleni kaiken, mitä hän on kohdellut väärin ihmisiä. Huutaa vain lisää. Terapioita halveksii. Minä olisin todellakin voinut mennä hänen kanssaan terapiaan any time, mutta terapeuttini oli niin jäykkäniskainen henkilö silloin kun siitä olisi vielä ollut itselleni ehkä eniten hyötyä, että ei toiminut noin. Hän terapoi MINUA, olisi varmaan pitänyt mennä erikseen perheterapeutille ja siis sen terapeutin olisi pitänyt ensin tietää millaisia olivat minun kokemukseni ja mitä sekin taas olisi maksanut ja kuka sen olisi maksanut?
Lisäksi siellä uutta olisi ollut mulle vain, että terapeuttikin näkee, että äidilläni on jokin luonnehäiriö. Tämä olisi muuttanut tilannetta miten?
Vanhemman vanhemmat ovat kuolleet ja jotenkin isän kuollessa äidistä tuli tunnekylmä ja helposti tulistuva. Toisaalta kun isällä oli syöpä niin isä huusi, äiti huusi ja sairaanhoitajat ja lääkäritkin huusivat.
Minusta vanhempi vaikuttaa vakavasti masentuneelta ja ahdistuneelta.
No mutta oikeastaan ei meistä kukaan ole oikein kunnossa ollut viimeaikoina.
Siskollani oli mustelma kädessä ja kun hän näytti ohimennen sitä meille niin äiti tulistui ja ehkä ahdistui siitä. Ja mustelmasta ei enää saanut puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan ymmärrä mikä pointti tuossa huutamisessa on?
Mun äiti taisi olla niitä jotka aina huutaa melskasi (koko ikänsä). Tosin hän jo lähellä vaihdevuosia, kun synnyin. Ja sitten isä kuoli. Hän joutui vastuuseen meistä alaikäisistä ja pikkutilasta eikä osannut tietenkään tehdä niitä "miesten töitä". Isosiskot aikuistuivat ja lähtivät elämäänsä. Minä jäin eikä siskoilla ollut mitään sitä vastaan. Päinvastoin toinen piti huolta siitä etten lähtenyt paikkakunnalta.
Sitten joskus oli tilanne, että äiti jatkoi huutamistaan ja jankkaamistaan, vaikka me toisen siskon kanssa lähdettiin huoneesta ja laitettiin ovi kiinni. Sisko sanoi, että luulisi normaalin ihmisen lopettavan huutamisen, kun jää yksin. Silloin aloin käsittää, ettei äiti ihan normaali ollut. Olin kasvanut siihen huutamiseen ja muihin omalaatuisuuksiin enkä osannut arvioida käytöstään.
Sitten jossain ihmisten keskellä hän oli niin mukavaa ja hyväkäytöksistä että. Mulle sitten jälkeenpäin haukkui ihmisten sanomisia. Näin jälkeenpäin olen lukenut Levyn kappaletaudista ja arvellut sen olleen hänen tautinsa. Viime vuosituhannella siihen tuskin oli hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistusta ja muita mt-häiriöitä sekä Alzheimeria on suvussa. Sota-ajan traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se sitten on vaan niin, että jotkut ihmiset vetäytyvät ja toiset aggressoituvat pelosta ja ahdistuksesta. Kun on paha olla. Volyymiä vain voisi hieman madaltaa.
Dementia