Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisuus nykyisessä avioliitossa
09.09.2022 |
Kuinka päästä mustasukkaisuudesta, joka johtuu edellisistä suhteista tulleista traumoista.
Pahin on se, kun siihen liittyy oma sisar.
Vaikka ei oikeasti olisi syytä, niin ne mitä edellisissä suhteissa tapahtui ja niissä miehet "kuolasi" siskoani, mutta nykyinen ei niin tee, niin kaikenlainen kanssakäyminen sisareni kanssa, aiheuttaa itsessäni hirveää ahdistusta, saa aikaan jonkinlaista paniikin tunnetta, tuntuu että en hallitse näitä tilanteita, kuvittelen mielessäni ja olen näkevinäni,että mieheni katsoo siskoani sillä tavalla, mutta tämä kaikki on vain omassa päässäni.
Vetäydyn kuoreeni, en halua ketään lähelleni, haluaisin haihtua ilmaan, lakata olemasta.
Mies taas sitten haluaa liimautua kiinni, jopa suuttuu tästä mustasukkaisuudesta, enkä osaa tai voi kertoa hälle, mitä joskus on tapahtunut. Se on liian ahdistavaa, että en halua edes ajatella asiaa.
Kaikki on hyvin silloin, kun kukaan ei puhu sisarestani, eikä olla tekemisissä.
Tämä ei ole sisareni syytä. Eikä aviopuolisoni.
Mutta miten muuttua normaaliksi, että pystyn sisäistämään sen, että kaikki ( eli mieheni), eivät kiinnostu hänestä.
Meillä on iso ikäero. Vanhemmat ovat kohdelleet siskoani paremmin kuin minua. Se huonommuuden tunne, hylkäämisen kokemukset ovat aina kulkeneet mukanani.
Haluan olla läheinen siskoni kanssa, mutta en halua puolisoani siihen mukaan, koska en pysty luottamaan, vaikka hän ei ole epäluotettava.
Vika on siis minussa. En vain kykene muuttamaan sisäistä maailmaani. Häpeä, arvottomuuden, huonommuuden, mitättömyyden tunteet on liian suuria.
Silti mieheni sanoo rakastavansa vain minua.
Mietin, miten se on mahdollista, että joku rakastaa vain minua, kun se ei ole koskaan aiemminkaan ollut näin, vaan aina joku muu on tärkeämpi kuin minä.
Ketään, jolla ollut samanlaista, mutta on parantunut tälläisestä ja päässyt mustasukkaisuudesta?
Kommentit (5)
Tuntuu että mustasukkaisuus on sellainen aihe, ettei siitä kukaan halua puhua.
Ajatellaan että mustasukkaiset on lähinnä hirviöitä.
Mutta sen kokeminen on mustasukkaiselle ihmiselle itselleen ihan kauheeta, en ainakaan itse halua olla sellainen.
Inhoan sitä, kun mieheni valittaa ja sanoo mua mustasukkaiseksi, koen että olen epäonnistunut, jotenkin viallinen, kun tunnen mustasukkaisuutta.
Ahdistun lisää siitä, kun mies melkein suuttuu ja sanoo että olen tälläinen, en saa olla mustis, koska se on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten toisaalta välillä kovetan itseäni, siitäkin mies valittaa. Hän haluaa kuulla minun rakastavan häntä.
Mutta jos koen itseni loukatuksi, en osaa sitä nätisti kertoa, vaan vetäydyn.
Mies huomaa sen heti, hän aistii kun ilmapiiri muuttuu.
Olen aina ollut vähän tälläinen, mietin paljon asioita, mutta en puhu. Olen tämän avioliiton aikana joutunut opettelemaan sitä, puhumista. Eihän kukaan ole ajatustenlukija, joten onhan se hyvä osata puhua.
Toisaalta väsyn helposti, jos koko ajn pitää olla niin sosiaalinen.
Mies on sellainen, sosiaalinen ja tykkää jutella.
Ei se ole sairasta. Se on täysin normaalia, jos rakastaa kunnolla.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Ei se ole sairasta. Se on täysin normaalia, jos rakastaa kunnolla.
Mustasukkaisuuden kohde kuitenkin suuttuu tästä, hän ei halua, että olen hänestä mustasukkainen.
Muistan, kun itse jotenkin loukkaannuin, kun hän aikoinaan sanoi, ettei ole minusta mustasukkainen.
Kuitenkin, jos haluan pitää yhteyttä miespuolisiin kavereihin, hän suuttuu siitä.
Tuntuu, että olen sekaisin, kun en saisi tehdä niin, mutta kuitenkaan hän ei tunne mustasukkaisuutta, mutta miksi hän sitten suuttuu tästä?
Huomaan tarkkailevani ihmisiä turhan tarkkaan muutenkin, eleitä ja ilmeitä, ja kun itselläni on kaksi siskoa, toinen näistä on se jota aiemmat mieheni ovat katselleet ym, niin mietin, kuvittelenko vain omiani, kun toisen sisareni mies tuntuu myös olevan jotenkin "liian läheinen" tämän siskon kanssa.
En voi ottaa asiaa puheeksi, koska en halua tartuttaa tälläistä mustasukkaista tunnetta tähän naimisissa olevaan siskooni, ja nämä sisarethan ovat paljon tekemisissä.
Nyt vain mietin taas tätä, kun tämä naimisissa oleva siskoni on ollut hyvin itsetuhoinen. Ja kun hän on sairaalassa, on hänen miehensä ja tuo toinen sisko paljon tekemisissä, tietysti kun yhteinen rakas on sairaana, he huolehtivat tästä sisaresta...
Eihän tuon itsetuhoisuuden tarvi johtua mistään tälläisestä, mistä itse kärsin, siihen voi olla paljon muita syitä...
Mutta eikö tämä kuulosta sairaalta, että koen jopa tämän toisen siskoni puolesta jonkinlaista mustasukkaisuutta, kun mietin, miten paljon hänen miehensä on tekemisissä toisen siskon kanssa., joka on nykyään sinkku.
Joskus olen huomannut miten tuo mies tuijottaa ja hymyilee tälle sinkkusiskolle. Eikä vaimonsa siinä ole aina paikalla.
Olen nykyään ollut mahdollisimman vähän tekemisissä näiden ihmisten kanssa, koska en kestä tätä omaa ajatusmaailmaani. Kuitenkin rakastan kumpaakin siskoani.
ap