Kun on lopenuupunut, mutta ei kehtaa jäädä sairaslomalle

Seinään tuijottaminen ei ainakaan auta. Pitää olla muuta tekemistä vaikka kuinka pientä ja yksinkertaista.

Olen ollut tuossa tilanteessa kahdesti. Toisella kertaa onnistuin vaan repimään, pääosin alkoholin avulla, itsestäni yli voimmien työtehoja väkisin ja selvisin taas seuraavaan lomaan. Olen vieläkin samassa työpaikassa ja pärjäilen. Enää en tarvi edes alkoholia enkä ole ylen stressaantunut, se oli vaan semmoinen vaihe josta pääsin yli. Mutta sekaisin kuin seinäkello olin välillä 2-3 tunnin yöunilla, päivittäisellä 6-8 oluen juomisella yms.

Aiemmassa työpaikassa kerran taas kävi vaan niin että vaikka kuinka yritin, en vaan pystynyt enää suoriutumaan. Kun yritin tehdä työtä, tuli vaan itku eikä muuta. Pakkohan siinä oli mennä työterveyteen ja hakea saikkua. Jota tuli kaikkiaan lähes puoli vuotta. Jouduin sitten yt:issä ulos samana vuonna, kuten siinä talossa kaikille "uupujille" kävi. 

Vierailija kirjoitti:

Seinään tuijottaminen ei ainakaan auta. Pitää olla muuta tekemistä vaikka kuinka pientä ja yksinkertaista.

Teoriassa, mutta kun aivot on tosi ylikuormittuneet, mihinkään muuhun ei pysty. Jopa telkkarin katsominen oli minulle liikaa kun olin uupunut, ei pystynyt jaksanut seurata niitä tapahtumia ollenkaan ja meteli ja vaihtuvat kuvat häiritsi. Pimeässä huoneessa tyhjän seinän tuijottaminen oli ainoa mihin pystyi.

Onko sulla mahdollisuutta etätyön?

Ja sitten tulee se aamu, kun et enää pääse sängystä ylös. Silloin ollaan syvällä.

Kävisin ainakin lääkärillä keskustelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kävisin ainakin lääkärillä keskustelemassa.

Tämä. Samalla vaatisin muutoksia työhön, esimiehelle vain esittämään asia ja sano suoraan niin kuin asia on.