Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
40+ seurustelevat
05.09.2022 |
Jos näette kumppaninne vain noin kerran viikossa, niin kuinka kestätte ikävää? Meillä molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta ja lapsille ei ole kerrottu vielä uudesta suhteesta. Tämän vuoksi meidän on mahdollista nähdä vain kohtuullisen harvoin....
Kommentit (40)
Meillä on kuusi vuotta takana, emmekä aio muuttaa ikinä saman katon alle. Olemme joka päivä yhteydessä viestein ja puheluin ja vietämme yleensä viikonloput yhdessä. Viikossa en ole koko seurusteluaikanamme ehtinyt alkaa ikävöidä miestäni niin paljoa, että olisin joutunut miettimään, kuinka kestän sen. Meille tämä sopii hyvin, suhde oman ajan ja yhteisen ajan välillä on juuri sopiva.
Yhteinen aika on useimmiten järjestelykysymys, joten jos kaipaat sitä enemmän, laita järjestelyhousut jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me taas ollaan niin rakastuneita, että halutaan nähdä joka päivä, jos työt ei estä. Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi. Mies on sanonut, että olen hänen tärkein ihmisensä. Nähdään niinäkin viikonloppuina, kun miehellä on lapset ja kun minulla on lapset.
Vierailija kirjoitti:
Me taas ollaan niin rakastuneita, että halutaan nähdä joka päivä, jos työt ei estä. Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi. Mies on sanonut, että olen hänen tärkein ihmisensä. Nähdään niinäkin viikonloppuina, kun miehellä on lapset ja kun minulla on lapset.
Onnea teille, että olette löytäneet hyvän rakkauden. Me tavata lasten kera (ainakaan vielä). Sen vuoksi nähdään niin harvoin. Esitellään lapsille kun ollaan varmoja, että suhde kestää. En ole varma olemmeko vielä siinä pisteessä.
Mutta joo näitä kommentteja lukiessa tulee vähän se fiilis, että pitää "tyytyä" siihen mitä on. Eikä tässä iässä haaveilla enää kuin teini-iässä :)
Ap
Jos on vahva suhde.Joka hetki ei tarvitse tavata. Jos on lapsia ne asetetan numero 1, Eikä omat ja kumpanin tarpeet. Nykyisihän lapset viiko isällä,viiko äidillä.Aina kerkii viikon elää sinkku elämää.Kyllä on helppoa.Lulisi on helpoa sovitaa tapamiset sioin myös kumpanin kanssa.Ikävä mikä se on? Jos on lapsia,työ?
Vierailija kirjoitti:
Jos on vahva suhde.Joka hetki ei tarvitse tavata. Jos on lapsia ne asetetan numero 1, Eikä omat ja kumpanin tarpeet. Nykyisihän lapset viiko isällä,viiko äidillä.Aina kerkii viikon elää sinkku elämää.Kyllä on helppoa.Lulisi on helpoa sovitaa tapamiset sioin myös kumpanin kanssa.Ikävä mikä se on? Jos on lapsia,työ?
Tässä ei mennä viikko-viikko systeemillä lasten kanssa. Olen yh, tosin lapset jo teinejä. Lisäksi miehellä omat lapset ja muut kiireet. Kaikki muu tässä meneekin meidän suhteen edelle. Sen vuoksi tavataan harvoin ja ikävä on kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas ollaan niin rakastuneita, että halutaan nähdä joka päivä, jos työt ei estä. Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi. Mies on sanonut, että olen hänen tärkein ihmisensä. Nähdään niinäkin viikonloppuina, kun miehellä on lapset ja kun minulla on lapset.
Onnea teille, että olette löytäneet hyvän rakkauden. Me tavata lasten kera (ainakaan vielä). Sen vuoksi nähdään niin harvoin. Esitellään lapsille kun ollaan varmoja, että suhde kestää. En ole varma olemmeko vielä siinä pisteessä.
Mutta joo näitä kommentteja lukiessa tulee vähän se fiilis, että pitää "tyytyä" siihen mitä on. Eikä tässä iässä haaveilla enää kuin teini-iässä :)
Ap
Henkilökohtaisesti en ymmärrä ollenkaan tätä, että uusi aikuinen esitellään vasta kun ollaan varmoja, että suhde kestää. Ensinnäkään koskaan ei voi olla varma ja toisekseen on ainoastaan järkevää opettaa lapsille, kuinka uusiin ihmisiin tutustutaan ja rauhassa tutkitaan, voisiko yhdessä olla hyvä. Totta kai myös lapsen näkökulma tulee ottaa huomioon ja minusta tuntuisi suorastaan epäreilulta kehitellä ja syventää suhdetta lasteni selän takana ja sitten yhtäkkiä paukauttaa, että tässä teille tällainen tyyppi jonka kanssa muutamme saman tien yhteen, kun olemme niin tosissamme 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas ollaan niin rakastuneita, että halutaan nähdä joka päivä, jos työt ei estä. Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi. Mies on sanonut, että olen hänen tärkein ihmisensä. Nähdään niinäkin viikonloppuina, kun miehellä on lapset ja kun minulla on lapset.
Onnea teille, että olette löytäneet hyvän rakkauden. Me tavata lasten kera (ainakaan vielä). Sen vuoksi nähdään niin harvoin. Esitellään lapsille kun ollaan varmoja, että suhde kestää. En ole varma olemmeko vielä siinä pisteessä.
Mutta joo näitä kommentteja lukiessa tulee vähän se fiilis, että pitää "tyytyä" siihen mitä on. Eikä tässä iässä haaveilla enää kuin teini-iässä :)
ApHenkilökohtaisesti en ymmärrä ollenkaan tätä, että uusi aikuinen esitellään vasta kun ollaan varmoja, että suhde kestää. Ensinnäkään koskaan ei voi olla varma ja toisekseen on ainoastaan järkevää opettaa lapsille, kuinka uusiin ihmisiin tutustutaan ja rauhassa tutkitaan, voisiko yhdessä olla hyvä. Totta kai myös lapsen näkökulma tulee ottaa huomioon ja minusta tuntuisi suorastaan epäreilulta kehitellä ja syventää suhdetta lasteni selän takana ja sitten yhtäkkiä paukauttaa, että tässä teille tällainen tyyppi jonka kanssa muutamme saman tien yhteen, kun olemme niin tosissamme 🤷
Hyvä pointti tämäkin. Mutta onko sekään hyvä, jos seurustelukumppani vaihtuu esim. puolen vuoden välein? Eikö varsinkin pienempi lapsi voi kiintyä kumppaniin, joka sitten yhtäkkiä häviää... Teinit ei ehkä kiinny samalla tavalla, mutta kuitenkin katson, että ihan ketä tahansa ei kannata esitellä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas ollaan niin rakastuneita, että halutaan nähdä joka päivä, jos työt ei estä. Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi. Mies on sanonut, että olen hänen tärkein ihmisensä. Nähdään niinäkin viikonloppuina, kun miehellä on lapset ja kun minulla on lapset.
Onnea teille, että olette löytäneet hyvän rakkauden. Me tavata lasten kera (ainakaan vielä). Sen vuoksi nähdään niin harvoin. Esitellään lapsille kun ollaan varmoja, että suhde kestää. En ole varma olemmeko vielä siinä pisteessä.
Mutta joo näitä kommentteja lukiessa tulee vähän se fiilis, että pitää "tyytyä" siihen mitä on. Eikä tässä iässä haaveilla enää kuin teini-iässä :)
Ap
Ei tarvitse tyytyä. Me ei tavata kuin kerran kahdessa viikossa mutta en millään tapaa koe sitä tyytymisenä vaan olen täysin tyytyväinen. Jos haluaisin enemmän, sitten tämä ei olisi minulle oikea ratkaisu. Tai jos kumppanini haluaisi enemmän, silloin tämä ei olisi meille oikea ratkaisu. Ei harvemmin tapaaminen siis ole kaikille tyytymistä. Itse koen että tämä on rusinat pullasta.
Näen miestä keskimäärin kerran kuukaudessa.
Välimatkaa yli 500 kilometriä. 🙄
Ja aivan kamala ikävä 24/7.
Miehen työt pikkupaikkakunnalla + lisäksi reissuhommia.
Itsellä työt pääkaupunkiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näen miestä keskimäärin kerran kuukaudessa.
Välimatkaa yli 500 kilometriä. 🙄
Ja aivan kamala ikävä 24/7.
Miehen työt pikkupaikkakunnalla + lisäksi reissuhommia.
Itsellä työt pääkaupunkiseudulla.
Voi ei. Teillä on vahva suhde kun tämän kestää. Toivottavasti näette pidemmän aikaa silloin kun harvoin näette.
En haluaisi nähdä ehkä noinkaan usein...ja olen lapseton. Tarvitsen paljon lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se suhde kuivui kasaan. Mies oli niin paljon kiinni lapsissa. Siihen aikaan mun lapsi oli melkein aikuinen.
Miehelle unelmatilanne kun ehtii nusutella useampaa toisistaan tietämätöntä hepsankeikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Me tavataan usein vain joka toinen viikonloppu. Sopii itselleni täydellisesti. Kaikille ei sovi.
No minulle ei ainakaan sopisi. Tekee kuiten sen verran mieli, että jos seksiä on max. 6 päivänä kuukaudessa, niin onhan se tosi harvoin. Mutta hienoa, että teille sopii 👍
Vierailija kirjoitti:
Kerta viikossa on paljon, näin etäsuhteissa olleena, vaikkei kuviossa lapsia olekaan ollut. Viimeisimmässä suhteessakin usean viikon taukoja, vaikkei välimatkaa ole kuin noin 20 km. Ei vain kummallakaan ole autoa, joten vähän hankalaa on.
Kyllä oikea mies vaikka kävelee sen 20 kilsaa naisen luo silloin, kun on se yksi asia mielessä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Itsellä kans tunne, että ei tässä juuri suhteessa edes olla. Toki molemmilla on omat menonsa, lasten menot yms. Yhteistä aikaa muutama tunti viikossa, ja siksi se näin ihastuneena tuntuu vähältä. Jännä juttu, että sain niin paljon negatii vista kommenttia. Ja jos olisin ollut suhteessa jo 7 vuotta, niin alkuhuuma todennäköisesti olisi jo mennyt ja "tilanteeseen" tottunut jollain tapaa.
Läheisriippuvaisuus, kontrollinhalu ja ripustautuminen paistavat tästä tekstistä läpi. Ehkä heikko itsetunto myös. Olehan jo myös haaveillut jo yhteenmuutosta, katsellut yhteistä pesää ja miettinyt mitä miehen tavaroita heität pois koska ne eivät laatimaasi yhteisen kotinne sisustusilmeeseen sovi?
Vierailija kirjoitti:
Miehelle unelmatilanne kun ehtii nusutella useampaa toisistaan tietämätöntä hepsankeikkaa.
Se on kyllä parasta kun tapailee naista jolla on lapsia ja kun itselläkin on lapsia. Aina on tekosyy käydä vain pumppaamassa paineet pois ja häipyä, seuraavana päivänä sitten toisen daamin luokse rynkyttämään. Kolmea-neljää kottaraista enempää ei kannata panoringissä pitää, koska äkkiä tulee sekoiltua nimissä ja tarinoissa ja jäätyä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Me tavataan usein vain joka toinen viikonloppu. Sopii itselleni täydellisesti. Kaikille ei sovi.
No minulle ei ainakaan sopisi. Tekee kuiten sen verran mieli, että jos seksiä on max. 6 päivänä kuukaudessa, niin onhan se tosi harvoin. Mutta hienoa, että teille sopii 👍
6 kertaa kuukaudessa? Hah. Sulla ei tosiaan ole mitään käsitystä siitä mitä se on kun näkee harvoin. Meillä on todennäköisesti enemmän seksiä kuin keskimäärin yhdessä asuvilla :D
Tuo ensi-ihastus menee ohi kyllä, ja totutte näkemisten rytmiin. Nykyään tuntuu siltä että kerta viikkoonkin on vähän tiivistä näkemistä, vaikka alussa soiteltiin ja viestiteltiin, yritettiin nähdä nopeasti kahvilla edes töiden jälkeen. Omat elämät, työt ja kotona asuvat nuoret vie ajan. Omia kavereitakaan ei juuri ehdi nähdä. Olen niin tyytyväinen siihen, että ei tehty ensi huumassa mitään hötkyjä ratkaisuja yhteen muuttamisesta.
Ai etäsuhde kun välimatkaa 20km?