Auttakaa joku, mitä voin tehdä? Asiaa yksinäisyydestä
Olen 30-vuotias ja kärsin yksinäisyydestä. Vähäiset ystävät ovat kadonneet parisuhteisiinsa ja perhe-elämään. Nähtyä tulee todella harvoin ja toki näkeminen on aina ihanaa. Olen vaan niin suunnattoman yksinäinen, käyn paljon töissä ja opiskelen, muu vapaa-aika menee sohvalla maaten tai urheillen.
Mikä siis avuksi?Olo on merkityksetön ja oikeastaan jopa masentunut. Usein tulee pohdittua,miksi minä edes olen täällä.yksinäisyys on niin suuri tabu, en tästä voi oikein kellekään puhua. Ja jos puhuisin, sitä varmasti vähäteltäisiin koska ulkoapäin voi näyttää siltä että hyvin menee. Toivottavasti joku ymmärtäisi ja jaksaisi vastata.
Kommentit (8)
Sanoit että urheilet. Vaihda joukkuelajiin.
Työkavereista seuraa myös vapaa-ajalle? Ja aiempi ehdotus joukkueurheilusta on hyvä. Myös joku muu ryhmäharrastus voi auttaa. Esim. kuorossa tutustuu varmasti ihmisiin.
Minulla samanlaista ja olen kanssasi samaa mieltä, minun sukulaiset ja muut myös vähättelevät ja eivät ymmärrä miten pahalta tuntuu. Olen myös varmaan masentunut. Yritetään jaksaa.
Jätä työ pois, ja keskity opiskeluun sekä arjesta nauttimiseen jatkuvasti uusin pienin tavoin.
Ja jos olet nainen, tartu nopeasti tilaisuuteen kun kohtaat vähänkin oikealta tuntuvan ihmisen.
On luonnollista haluta muiden seuraan, olemmehan laumaeläimiä. Älä siis ajattele asian olevan tabu, vaan maailman luonnollisin asia.
Löytyisikö järjestystoiminnasta tai vaikkapa hyväntekeväisyydestä jotain mielekästä tekemistä ihmisten kanssa ja mahdollisuus ystävystyä? Hyväntekeväisyys lisää myös tutkitusti onnellisuuden määrää, vaikka ei yksinäisyyttä ystävyyksien muodossa lieventäisikään. Kokeile myös muitakin konsteja oman mielialasi kohentamiseen, mitkä eivät suoraan liity yksinäisyyden poistamiseen. Yksinäisyys lisää merkityksettömyyden tunnetta, jota voi poistaa hieman muillakin keinoilla. Esim. taide/kulttuuri/konsertit ym. "vau"-elämykset (tästäkin on tutkimustietoa). Hakeudu tapahtumiin ja kokeile uusia asioita. Yllättäen moni asia on ihan kivaa myös yksinkin ja saa sitä paljon kaivattua sisältöä elämäänsä. Pääasia ettei kaikki päivät ole sitä yhtä ja samaa kotona räytymistä, joka kuulostaa olevan jo nähty. Kun sellainen yleinen masentuneisuus helpottaa, niin ehkä huomaat että ihan kaikki ei johtunutkaan silkasta yksinäisyydestä. Kaikki positiiviset kokemukset ja elämykset on kotiinpäin. Ole tietoinen ja kiitollinen myös päivän aikana tapahtuneista kohtaamisista ja kasvotusten juttelemisesta, myös niillä on merkitystä ja arvoa vaikka toivoisitkin elämääsi jotain muuta ja enemmän.
Itsekin olen yksinäinen ja näistä keinoista on ollut mulle apua. Yritän parannella sitä isoa kuvaa pieni tilkku kerrallaan enkä keskittyä tuijottamaan sitä yksinäisyyden kohdalla olevaa reikää. Uskon, että en ole ikuisesti yksin tai yksinäinen, ja pidän mielessä kaiken edistyksen mitä olen omilla teoillani oloani kohentaakseni saavuttanut. Ja sitten se tärkein, että pitää peloistaan huolimatta uskaltaa laittaa itsensä likoon ja yrittää lähestyä ja ystävystyä, aina uudelleen ja uudelleen. Kotoa ei tule kukaan hakemaan.
Miksi ihmiset eivät halua olla seurassasi?
Kannattaa aloittaa vaikka siitä, että ottaa kopin omasta aiheestaan ja vastaa heille jotka ovat nähneet aikaa ja vaivaa sinulle vastaamiseen. Nykykulttuuri on täynnä itsekkyyttä ja ghostaamista ja se on osasyynä ihmisten yksinäisyydelle. Ole osa muutosta, jonka haluat maailmassa nähdä. Ota yhteys toisiin ihmisiin, etenkin jos olet itse ensin aloitteellinen.
Helsinkimissio.