Lue keskustelun säännöt.
Toivoton ihastuminen
03.09.2022 |
Olen ihastunut naimisissa olevaan mieheen jonka kanssa teen töitä. Emme ole samassa työpaikassa mutta teemme varsinkin tällä hetkellä tiivistä yhteistyötä ja se tulee jatkumaan vielä pitkään ja senkin jälkeen ajoittaisena. Tämä alkoi jo puolitoista vuotta sitten mutta toivottomaksi on mennyt reilun puolen vuoden aikana, kun olemme tekemisissä lähes joka päivä. Olen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä enkä ole koskaan tuntenut näin. Asiaa ei auta, että mies tuntuu viihtyvän kanssani (joskin varmasti vain työkaverina) ja kutsuu lounaille ja juttelee paljon elämästään ja kyselee minulta paljon kaikenlaista minusta ja elämästäni. Taon päähäni ettei juttu koskaan etene, käyn ulkona ja tinderöin mutta silti tämä ei vain helpota ja ihastun mieheen koko ajan enemmän. Miten helve*issä tällaisen saa loppumaan, kun välttely ei töiden takia ole vaihtoehto? Tunnen itseni ihan idiootiksi teiniksi. Tämä ihastuminen kiristää jo pinnaa mutta kun se ei vain lopu. Vaikka onhan tämä iloakin tuonut, aika kuluu kuin siivillä ja nautin valtavasti keskusteluista miehen kanssa.
Kommentit (9)
Ihastuminen on helvetillistä. Ja varsinkin, jos se on yksipuolista. Muut antakoon vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se menee itsestään jossain vaiheessa ohi, sitten ihmettelet mitä niin erityistä näitkään aikanaan kyseisessä miehessä?
Tuut kaatokännissä töihin ja ehdotat seksiä
Pääset sen vaimoksi ja sitten se tekee saman sulle kymmenen vuoden päästä, minkä nyt vaimolleen. Mutta saat ehkä kymmenen onnellista vuotta sen kanssa.
Minulla oli sama tilanne, se alkoi 30-vuotiaana ja päätyi suhteeseen ja elämäni hirveimpään eroon 34-vuotiaana. En jaksa edes selittää koko tarinaa, mutta keskeistä oli juuri se, että mies oli jotain niin mahtavan ainutkertaista ja tunteeni niin ennen kokemattomia, että luulin meidän elävän vanhainkotiin asti yhdessä. Juuri se työn kautta tutustuminen aiheutti sen, että tunsin hänen arvostavan minua ihmisenä. Hän oli ensimmäinen mies jota kiehtoi älyni, arvoni, ammatillisuuttani ym eikä sitä ainaista ja tyhjäpäistä ulkonäön palvomista. Ja minä tietysti kuvittelin hänen olevan juuri niin fiksu ja mahtava kuin hän oli työroolissaan.
Suhteen alkaminen paljasti lopulta ruman totuuden ja minä jäin niin rikkinäisen sydämen kanssa yli vuodeksi, että luulin jo välillä etten selviä.
Tilanne helpotti lopullisesti vasta kuin 36v tapasin (tinderin kautta!!) oikeasti vapaan, tolkkupäisen ja suoraselkäisen Miehen. Nykyisen aviomieheni ja lasteni isän. Tämä elämäni mieheksi luultu työpaikan sankari ei liikauta nykypäivänä minussa enää yhtään mitään.
Eli minun neuvoni on: jatka vaan sitkeästi muualta kumppanin etsintään vaikka se välillä puulta maistuukin. Ja niin paljon kuin ikinä onkaan mahdollista, ota etäisyyttä työmieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen on ihanaa. Kunhan pidät välit asiallisina.
Jätä se Mikko rauhaan! Ei sun ole mikään pakko olla sen kanssa tekemisissä töiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tosiaan tiedän että olen ihastunut mielikuvaan ja miehen työminään. Enhän tiedä yhtään millainen hän on kotona.
Ei ole Mikko kyseessä :D
Up