Mistäköhän johtuu, että noin muuten kukaan ei ole kiinnostunut juttelemaan minulle, mut tuntemattoman tarvitessa apua minun puoleeni käännytään heti?

Näytät perusystävälliseltä, vaarattomalta ja luotettavalta. Terveisin toinen, jolta aina kysytään reittiä ja neuvoa ja valokuvausta. Tosin minulle ihmiset kyllä muutenkin juttelevat. Mutta oletan tuon tuntemattomien lähestymisen johtuvan siitä, että perusilmeeni on jotenkin ystävällinen, minkä lisäksi keski-ikäisenä, täti-ihmisenä, joka pukeutuu asiallisesti, muttei BOSSin kynähameeseen ja jakkuun, ja on siistin ja jotakuinkin huolitellun näköinen ilman täyttä sotamaalausta, näytän siltä, että minulta uskaltaa kysyä ja todennäköisesti saa myös apua.