Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko kaikilla ihmisillä jokin läheisen kuolema, joka vaikuttaa syvemmin kuin muut?

Vierailija
01.09.2022 |

Siis jotkut ihmisethän kärsivät jo nuorena suuren menetyksen, joka värittää heidän loppuelämäänsä tavalla tai toisella.

Joillekin tulee sarja menetyksiä, joista pääsee eteenpäin, mutta sitten tulee yksi lisää ja se katkaisee kamelin selän.

Monille se on tärkeä ihminen. Joillekin se voi olla lemmikkikin. Yhden ystäväni isä oli perheen koiran kanssa kuin paita ja peppu, ja kun koira kuoli, miehestä tuli kuin eri ihminen. Ennen niin hilpeä mies on nyt parikymmentä vuotta ollut sellainen, että tuskin hymyilee enää. Ei kukaan olisi voinut tuollaista muutosta odottaa.

Itse huomasin tämän nyt. Olen menettänyt rakkaita aiemminkin. Jokainen niistä on ollut vaikea kokemus, mutta koskaan en ole kokenut tällaista tyhjyyttä kuin nyt, enkä varsinkaan yhtä kauan kuin nyt. Ihan kuin olisin tämän viimeisen menetyksen myötä tajunnut jotain. Että ahaa, vai näin se sitten onkin. Vaikea selittää.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
01.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei ole ollut. Olen menettänyt mummini ollessani 44-vuotias ja isäni ollessani 47-vuotias. Isä oli rakas, mutta mitään ei jää nyt kesken. Mummikin oli rakas, mutta hänen oli jo aika mennä. Eli 95-vuotiaaksi sellaisen kuningatar Elisabetin elämän.

Vierailija
2/6 |
01.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kyllä varmasti suurimmalla osalla on joku kuolema, joka vaikuttaa enemmän kuin muut, mutta ei kaikilla ole sellaista, että erityisesti muuttuisi persoonana jonkun kuoleman takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
01.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän täysin koiran menettämisen jälkeisen surun.

30 vuotta on mennyt rakkaan Tessun pois menosta, eikä vieläkään suru ole hellittänyt, vaan syvä kaipaus on edelleen.

M.

Vierailija
4/6 |
01.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin koiran menettämisen jälkeisen surun.

30 vuotta on mennyt rakkaan Tessun pois menosta, eikä vieläkään suru ole hellittänyt, vaan syvä kaipaus on edelleen.

M.

Voi ei :( Ahdistaa ajatella, että tämä vain jatkuisi ja jatkuisi :(

Vierailija
5/6 |
01.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

On minulla yksi syvemmälle osunut menetys. Persoonana en ole muuttunut,mutta surutyö on raskaampaa kuin aikaisemmin.

Vierailija
6/6 |
01.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen menettänyt useita läheisiä todella nuorena. Äidinkin jo lapsena. Olen miettinyt, että jos oma lapsi menehtyisi niin se katkaisisi kaiken. Ei vaan pystyisi enää.