Kertokaa sellaisista työhaastatteluista, joiden jälkeen olette saaneet kyseisen työpaikan?

No muutaman kerran oon ollut varma että saan ja sainkin, ja viimeisimmän jälkeen jäi olo että meni tosi huonosti, mutta sain silti paikan.

Kolme viimeisintä haastattelua ovat kaikki olleet sellaisia, että hakemani paikan olen saanut. Ihan viimeisimmässä oli neljä haastattelukierrosta psykologisine testeineen ja ryhmätehtävineen, siinä alkoi vähän introvertin mumisijan oma usko loppua, vaikka tiesinkin substanssiosaamisen ja työhistoriani puolesta olevani ns. kovilla.

Kyllä useimmat haastattelijat tietää, että jännitys siinä tilanteessa ei ehkä tuo kaikista ihmisistä parhaita puolia esiin. Nou hätä. Jälkikäteen löytyy aina asioita, jotka ois voinut tehdä toisella tapaa ja paremmin, mutta ihmisiä ne kaikki vaan ollaan. Tsemppiä työnhakuun :)

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö heti haastattelun jälkeen, että paikka on teidän vai olitteko varmoja että ohi menee?

Näitä on ollut erilaisia. Muutaman kerran on ollut tunne, että on jo etukäteen päätetty että minut otetaan, käyty esim. saman tien esittelemässä firman muille työntekijöille. Joskus on ollut fiilis, että mokasin, ja silti sitten sain paikan. Ja sitten niitä, joissa olen ollut epävarma.

Minulle on tarjottu paikkaa monta kertaa jo haastattelussa. Yhden kerran omasta mielestäni haastattelu ei mennyt hyvin, mutta paikkaa tarjottiin pari tuntia haastattelun jälkeen. Vaikea sitä on itse arvioida, kun ei tiedä muita hakijoita.

Viimeisin : soitin suoraan enkä laittanut hakemusta. Haastatteluun kaahasin suoraan töistä niine hyvineni ja vastasin johonkin kysymykseen en tiedä, saako miettiä. Kuitenkin tilanteesta jäi hyvä fiilis ja vastasin tuohonkin kysymykseen myöhemmin saatuani paikan. Joskus olen kyllä tiennyt ettei tule tärppiä ja Joskus yllättynyt iloisesti. Mut toi viimeisin oli kyllä haastattelu omaa lajiaan kun yleensä sitä valmistautuu ja laittautuu ja miettii mitä sanoa.

Pari kertaa napattu suoraan haastattelusta ja tehty paperit. Hieman yllätyin.

Olen ollut neljä kertaa haastattelussa, joka on ollut vain nimellinen, koska sellainen on pitänyt HR:n iloksi järjestää. Ensimmäisen kerran teininä kesätyöpaikassa ja sitten opiskeluaikana iltasiivoojaksi (joista oli kova pula 80-luvulla).

Kolmannen kerran työkaverini sai ylennyksen ja halusi minut "oikeaksi kädekseen". Oli hilpeä fiilis, kun HR:n nainen yritti kovistella haastattelussa. Neljännen kerran oli tämän nykyisen työpaikkani haastattelu. Nyt jo entinen pomoni kysyi jo viiden minuutin päästä, milloin voin aloittaa.

Totuuden nimissä täytyy sanoa, että aina en ole päässyt edes haastatteluun tai olen käynyt niissä turhan takia.

Niillä kerroilla, kun on tuntunut, että haastattelu meni huonosti, olen tullut valituksi. Viimeksi puhuin hermostuksissani mielestäni ihan mitä sattuu ja kaikkea sekavaa, mutta pääsin silti töihin :D

Kerran olen ollut ihan varma. Hain vähän tasoni alta olevaa määräaikaista työtä, sillä olin pitkään ollut poissa työmarkkinoilta. Haastattelijat olivat erittäin minun tyyppisiä ihmisiä. Sain sen.

Valinta ei ole koskaan ollut yllätys, onhan sitä edeltänyt hyvin mennyt haastattelu, mutta olen myös monesti jäänyt hyvästä haastattelusta huolimatta rannalle. Niissä yleensä syynä, että sisäinen hakija on valittu.

Ei siihen mitään kaavaa ole. Myöskään puhelusta ei nykyään pysty päättelemään mitään. 10 vuotta sitten puhelimen soidessa onnellinen hymy levisi naamalle, paikkahan oli sillä varma.

Ensimmäinen ei-kiitos-puhelu oli niin erikoinen, 2 kk haastattelun jälkeen, että asia oli käynyt jo selväksi. Konsepti hämmensi silti, en ollut koskaan edes kuullut, että jollekin soitettaisiin asiasta. Täysin hyödytöntä se on.

Nykyään lähinnä ottaa aivoon, kun puhelin soi haastattelun jälkeen. Puhtaasti matemaattisesti on todennäköisempää olla tulematta valituksi kuin tulla valituksi, joten niihin pyrkii vastaamaan mahdollisimman neutraalisti ja mitään odottamatta, lusitaan tämä surkeus läpi, sitten se on ohi. Kun sieltä kajahtaa "tarjoamme tätä paikkaa sinulle", pitää hämmästykseltä kaivaa äkkiä hyvä hymy naamalle, että kuulostaa ilahtuneelta.

Haluan takaisin siihen aikaan, kun puhelimen sointi tarkoitti hyvää!

Naamakertoimen perusteella ihmisiä usein palkataan. Moni loistava pätevä ihminen jää saamatta työpaikkaa kun naamakerroin tai kemiat ei kohtaa. Ei se ole mikään hyvän työntekijän tae jos saa työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Naamakertoimen perusteella ihmisiä usein palkataan. Moni loistava pätevä ihminen jää saamatta työpaikkaa kun naamakerroin tai kemiat ei kohtaa. Ei se ole mikään hyvän työntekijän tae jos saa työpaikan.

Nykyaikaa on myös salainen vaatimuslista. Pomo ajattelee asiaa eteenpäin ja etsii sellaista työntekijää, jolle voisi parin vuoden päästä tarjota jotain muuta.

Näissä on iso riski epäonnistua, kun pomo ajattelee sitä tulevaa tehtävää, mutta työntekijä näkeekin vain sen pykälää alemman paikan.

Mulkun otin esiin ja näytin helikopterin. Sanomattakin selvää, että paikka tuli.

Yhtään en osannut sanoa. Sitten sain paikan.