Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut rikkaat vanhemmat hyysivät mielisairaan diagnoosilla määriteltyä aikuista lastaan ilman asianmukaista hoitoa kotona?
30.08.2022 |
Minusta on väärin mieleltään sairasta aikuista lastaan kohtaan, joka ei itse myönnä olevansa hoidon ja terapian tarpeessa, että vanhempansa ja muut perheenjäsenet sietävät perheenjäsenen sekoiluja ja tuhoavaa käytöstään vuodesta toiseen ilman, että yrittäisivät toimittaa edes lastaan pakkohoitoon. Se on kuitenkin se ainoa oikea tapa, koska eihän mieleltään sairastunut ihminen ymmärrä itse tilaansa. Mieleltään sairas piitää itseään terveenä, vaikka hän ei käyttäydy kuten terveet ihmiset. Todellisuuden taju ja realiteetit elämässään aivan jossakin utopistisessä asennossa. Lääkkeitä ottaa miten sattuu, ja yliannostuksinakin. Jos kaiken lisäksi on osoittautunut itselleen jollakin tavalla vaaralliseksi eli vahingoittaa itseään tai uhkailee tappavansa itsensä miltei joka päivä. Itkee ja raivoilee milloin mistäkin asiasta ja asiattomasta, niin että iäkkäät vanhempansa saavat pelätä omaa väkivaltaisesti käyttäytyvää ja uhkailevaa aikuista lastaan omassa kodissaa, niin miksi eivät osaa toimittaa lastaan hoitoon.
Kommentit (34)
Ap:n kaltaisessa tapauksessa on myös psyykkisesti sairastuneen ihmisen lähiomaisissa jonkinsorttista vikaa, eli kieltävät näkemästä aikuisessa peräkamarilapsessaan sairaalan osastohoitoa kaipaavaa ihmisrauniota. Esim. sairaan lapsensa vanhemmat kuvittelevat saavansa psyykkeeltään sairaan ihmisen parantumaan kotioloissa kuntoon.
Monesti vaan lopputulos voi olla karmeaakin karmeampi. Joko sairaan itsari tai hän tappaa kaikki läheisensä itsensä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisessa tapauksessa on myös psyykkisesti sairastuneen ihmisen lähiomaisissa jonkinsorttista vikaa, eli kieltävät näkemästä aikuisessa peräkamarilapsessaan sairaalan osastohoitoa kaipaavaa ihmisrauniota. Esim. sairaan lapsensa vanhemmat kuvittelevat saavansa psyykkeeltään sairaan ihmisen parantumaan kotioloissa kuntoon.
Monesti vaan lopputulos voi olla karmeaakin karmeampi. Joko sairaan itsari tai hän tappaa kaikki läheisensä itsensä lisäksi.
Eiköhän se nyt kuitenkin ole enempi kiinni siitä että hoitoon pääseminen on säästösyistä tehty täysin mahdottomaks, mä olen yhen ihmisen joutunu taisteleen hoitoon kun hoitohenkilökunta ei näe mitään ongelmaa siinä kun 30 vuotias aikuinen pyörii mudassa ja jokeltaa ja meinaa polttaa talon maan tasalle päivittäin.
Jeesustelu on aika mautonta tän aiheen kans, sietäs ehkä vähän hävetä.
Ystäväni veli ei päässyt pakkohoitoon vaikka näki harhoja ja puhui ja huusi niille. Ambulanssi soitettiin pariinkin kertaan, mies vietiin päivytykseen ja palautettiin kotiin. Pakkohoito-kriteerit eivät täyttyneet. Eivät, vaikka huusi lääkärillekin että sinä olet piru! Lääkkeet veti alas vessasta koska "tiesi" niiden olevan oikeasti myrkkyä.
Lopulta hyppäsi parvekkeelta. Kuudes kerros niin ei mitään mahdollisuuksia selvitä. 27vuotias,.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni veli ei päässyt pakkohoitoon vaikka näki harhoja ja puhui ja huusi niille. Ambulanssi soitettiin pariinkin kertaan, mies vietiin päivytykseen ja palautettiin kotiin. Pakkohoito-kriteerit eivät täyttyneet. Eivät, vaikka huusi lääkärillekin että sinä olet piru! Lääkkeet veti alas vessasta koska "tiesi" niiden olevan oikeasti myrkkyä.
Lopulta hyppäsi parvekkeelta. Kuudes kerros niin ei mitään mahdollisuuksia selvitä. 27vuotias,.
Ehkä sitä ei vaan hylätty tarpeeks!
Vierailija kirjoitti:
Ihmistähän ei pakkohoitoon Suomessa mitenkään helposti saa. Ellei ole tosian psykoottistasoisesti mielisairas, ei saa sinne jos ihminen ei itse halua hoitoon. Eikä se vastoin tahtoa hoito yleensä juuri autakaan, akuutin itsetuhojakson yli kantaa koska siellä estetään itsetuho, mutta eipä juuri muuta. Ja itsensäkin saa kyllä tappaa, jos tosiaan tekee päätöksen riittävän todellisuustajuisena eikä esim. harhojen vallassa, ei sitä kukaan tule estämään.
On myös niin, että läheskään kaikkien mt-ongelmiin ei mikään hoito auta. Itsekin tiedän fiksun, älykkään miehen joka joutui 35 v . eläkkeelle hoitoihin reagoimattoman masennuksen vuoksi.
Ja joskus tuo tuollainen "hyysääminen" auttaa. Mä pääsin sillä tavalla yli vaikeuksistani ajan kanssa, enkä tiedä missä olisin jos vanhemmat ei olisi hyysänneet kun oli paniikkihäiriö ja sosiaalinen fobia ja niistä johtuvat ahdistus ja yksinäisyys ja masennus pahana.
Älykäs, fiksu ihminen ei pääse masennuksen vuoksi eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeat rikkaat perheet sulkevat tällaiset tapaukset hoitokoteihin. Tämän ketjun kuvailu ei kuulosta rikkaan perheen toiminnalta.
Missä Suomessa on mielisairaille omia yksityisiä hoitokoteja?
Ympäri Suomea.
Ainakin Espoossa, Forssassa, Haukiputaalla, Helsingissä, Hämeenlinnassa, Iisalmessa, Juankoskella, Jämsässä, Järvenpäässä, Karstulassa, Keminmaassa, Kiimingissä, Kirkkonummella, Kontiolahdella, Lappeenrannassa, Mikkelissä, Nokialla, Oulussa, Outokummussa, Porissa, Raisiossa, Riihimäellä, Rovaniemellä, Salossa, Sastamalassa, Tampereella, Turussa, Vaasassa, Valkeakoskella, Vantaalla.
Ei ne psykiatriset sairaalat ole mitään hotelleja, jonne tuosta vaan viedään potilas hoitoon.
Silloinkin kun on hoidon tarvetta, hoitojakso eli hoidon tarpeen arviointi kestää 6 viikkoa ja sitten ulos.
Ap:lla nyt taitaa olla joku elokuvista tuttu käsitys, että miten sinne psykiatriselle "mennään" ja sitten siellä "ollaan".
Psykiatrinen sairaala ei ole mikään aikuisten päiväkoti. Ei sinne kukaan mene asumaan, vaan selvittämään diagnoosia, ja kun se on selvillä, sitten apteekin kautta kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tätä on nähty. Että on parempi hyysätä aikuista ihmistä kotona, jopa vaikka on ihan hoitotaholta suositeltu, että suositellaan ohjattaisiin asumaan johonkin ns yksikköön, jossa pääsisi ainakin irtautumaan sieltä lapsuudenmaisemista ja vanhempien holhouksesta aikuisen elämään. Jossa kohtaisi muita, muita ikäisiäänkin ja muodostaa muihin hyvässä lykyssä terveitä ihmissuhteita. Mutta ei. Ei vaikka vuodesta toiseen oireet vain pahenee lapsuudenkodissa ollessa. Mites sitten kun näistä vanhemmista aika jättää tai kun ovat jo muuten kykenemättömiä hoivaamaan aikuista lasta? Vastuuta ei voi sysätä muille sisaruksille. Ja toisaalta on lyhytnäköistä, että laitetaan 40-vuotias oman onnensa nojaan verrattuna 20-vuotiaaseen. Miettikääpä sitä tilannetta kohdallenne, että havaitsee olevansa jo nuoruutensa elänyt, ja siinä vaiheessa laitetaan vasta opettelemaan itsenäiseen elämään.
Vanhemmat lienevät aikansa yrittäneet saada lastaan lääkärille ja hoitoon. Kun nuori on vastustanut ajatusta, on jääty ensin odottamaan ja toivomaan ihmeparantumista. Ja sitten on vain totuttu asiaan. Joskus nämä päättyvät todella ikävästi eli nuori aikuinen on mennyt avoimeen ja aggressiiviseen psykoosiin ja tappanut lähipiirinsä. Omaiset eivät peloissaan enää pystyneet toimimaan. Muistan yhden tapauksen, jossa autistinen nuorukainen kieltäytyi muuttamaan perheen mukana omakotitalosta kerrostaloon. Hän linnoittautui huoneeseensa ja käyttäytyi epäluuloisesti. Silloin oireet riittivät tahdosta riippumattomaan hoitoon. Kun epäluuloisuus alkoi väistyä ja tuli aika lähteä sairaalasta kotiin, perhe kieltäytyi ottamasta nuorta takaisin. Muutaman viikon järjestelyn jälkeen hän siirtyi sitten palvelukotiin. Perhe oli hyvin helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin meillä on perustuslaki, ja siellä on ihmisen oikeus terveyteen. Siellä on myös kielto puuttua ihmisen vapausoikeuksiin. Niinpä et voi toimittaa omaistasi tuosta vain pakkohoitoon, vaan päätöksen pakkohoidosta tekee laillistettu viranhaltijalääkäri. Tämä pakkohoito ei yleensä kestä montaa päivää kauempaa, ja voit toki selitellä/valehdella lääkäreille että en enää tapa itseäni (paitsi jos olet syyllistynyt toisten ihmisten hengelle ja terveydelle vaaralliseen rikokseen eli sinut samalla vanhitaan). Sen jälkeen kuulut avohoitoon. Näin surkealla tolalla on mielenterveyspotilaiden hoito Suomessa. Jos jalka on murtunut, tai sydän pahasti kipeä, olet sairaalassa monta viikkoa, vaan kun mieli on särkynyt tai kipeä niin eikun kotio vaan ja tule ihan itse käymään terveyskeskuksessa psykiatria moikkaamassa.......
Ainoa vaihtoehto on vaatia lasta muuttamaan pois, jos haluaa oman elämänsä rauhallisemmaksi. Se on sitten eri asia, nukkuuko yönsä rauhassa silloinkaan, kun tietää missä mielentilassa tämä on. Sydän syrjällään saa olla ja rukoilla, että se psykoterapia saataisiin pian alkamaan ja nuori pysyisi hengissä sinne asti. Sinnekin kun on vuoden jono....
terv. mielenterveysongelmaisen äiti, joka tahtoisi tavata taas sen nauravaisen iloisen tyttönsä eikä tätä itsensä viiltelijää
Ruotsissa ja muissa euroopan maissa ei ole pakkomiellettä stigmatisoida väestöä pitkillä laitoshoitojaksoilla. Vaan käytössä esim. avoin pakkohoitomuoto, jolloin potilas voi olla normaalisti kotona. Suomi on tässä suhteessa siis melko itä-eurooppalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat sopeutuvat lastensa piirteisiin ja sokeutuvat niille. Hieman kyllä ihmetyttää, ettei edes kukaan sukulaisista ole huomannut mitään. Vaietaan häpeästä.
Tiedän perheen, jossa harhaisen henkilön järjettömät puheet ovat kuulemma ainoastaan hänen vilkkaasta mielikuvituksestaan johtuvia. Omaiset sokeutuvat vuosikausien aikana lähimmäisensä käytökseen. Apua ei haeta, hyssytellään vaan.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut lapsettomat hengaa vauva.fissä?
Otsikon kysymys lakkaa olemasta kysymys kun on oma lapsi, ei sen kans luovuttaakkaan voi vaikka sitä nyt joka ongelmaan tarjotaankin ratkasuks.
Eikä ole ketään muita jotka ottais koppia jos ite hylkää omansa, se on lapsensa hautaamista elävänä, noiden tilanteiden kanssa ollaan suomessa aina yksin.