Miten ihmiset ennen vanhaan selviytyivät kivusta?

Siinäpä kysymys. Hammassärky on myös voinut olla karmeaa. Sitten joku kyläseppä on vetänyt hampaita suusta.

Varmasti kipukynnys on ollut kovempi, ihmiset ovat olleet lähes jatkuvasti kipeitä kun ei ole ollut mitään hygieniaa estämässä tartuntoja, saati sitten toimivia lääkkeitä...

Paloviinaa

Pajunkuoressa on samaa vaikuttavaa ainetta kuin asperiinissa. Sitä ne pureksivat

Vakaviin ja vähän lievempiinkin vammoihin ja vaivoihin on yksinkertaisesti kuoltu (usein verenmyrkytys) hirveiden tuskien jälkeen. Ei ole jääty kärsimään kivuista niin pitkään kuin nykyään. It*areista ja armo*urhista vaikeampi sanoa

Tätä olen itsekkin miettinyt, miten esim synnytykset, hermokivut jne kestettiin ilman toimivia lääkkeitä...Itsellä aina ollut erittäin alhainen kipukynnys ja en pysty edes kuvittelemaan miten kamalaa on ollut entisajan ihmisillä

Varmaan saatettiin lopettaakin, jos oli riittävän pahasti loukkaantunut. Tosin tuon ajan ihmiset oli lähtökohtaisesti varmasti karaistuneempia erilaisille epämiellyttävillekin tuntemuksille: jouduttiin kestämään kylmää/kuumaa, hammashuoltoa ei ollut joten hammaskivut oli varmasti tuttuja kaikille, ajoittain jouduttiin sietämään nälkää, miehet tottuivat väkivaltaan ja sen myötä kipukynnys kasvoi jne.

Eiköhän tuohon aikaan ollut alkoholi käytössä ja varmasti monenlaista luonnonyrttejä osattiin myös käyttää ihmisten kivunlievitykseen/huumaamiseen. Uskollakin varmasti oli paljon suurempi merkitys kuin tämän päivän ihmiselle.

Eli voidaan ajatella, että ensi sinut puoliksi huumattiin alkoholilla/yrteillä, sitten ehkä tehtiin jotain alkukantaisia hoitotoimenpiteitä jalalle ja lopuksi paikallinen hengen mies tuli rukoilemaan puolestasi ja kenties näit näkyjä huumattuna. Eiköhän sen kivun noilla konstein yleensä sietänyt.

Oopiumia ja kokaiinia on käytetty kivunlievitykseen (ja epäilemättä päihteenäkin) jo ennen ajanlaskun alkua, vähäisempiin tuskiin toimivat alkoholi ja kannabis. Ihminen voi selviytyä uskomattomista vammoista ja tuskista ilman kipulääkitystäkin, kuten esimerkiksi Pohjois-Koreassa toisen jalkansa ja kätensä junaonnettomuudessa menettäneen Ji Seong-hon tarina osoittaa.

Geenistö oli ennen paree niin paraanivatkohan jopa joutuisammin kuhin nykysällit

Suurin osa kuoli nuorina, joko tauteihin tai tapaturmiin.

Kuolema tuskin oli samanlainen mörkö kuin nykyisin, ehkä sitä niissä oloissa pidettiin usein jopa pelastuksena.

Hampaita revittiin suusta sitä mukaa kun tulehtuivat.

Päihteitä varmasti käytettiin, jos niitä oli saatavilla jossakin muodossa. Eikä viikingitkin juopotelleet lähes taukoamatta? Luulisi, että jatkuvassa humalatilassa kivutkin kesti paremmin.

No käytettiin luonnonlääkintää ja energiahoidotkin osittain käytössä. Tiesitkö ap että suuri osa laajalti käytössä olevista lääkkeistä perustuu johonkin kasviin? Esim on huomattu että tietty kasvi lievittää kipua ja kehitetty labrassa sille keinotekoinen vastine. Ei ennen oltu mitenkään avuttomia ja kaiken armoilla. Kiinalaisessa lääketieteessäkin on hoidettu kaikenlaista vuosituhansia. Uusi lääketiede on tuonut mukanaan lähinnä kirurgian jos parannuksia ajatellaan. Haittojen määrä on kasvanut tässä lääkeuskovaisuudessa.

AA eli alkoholi auttaa. Alkoholilla voi turruttaa kivun usein aika onnistuneesti. Sitä käytettiin ennen muinoin lääkkeenä kiputiloihin. Ja myös masennusta hoidettiin ennen alkoholin avulla. 

Toki ihmiset olivat ennen muinoin vähemmän degeneroituneita, ja kestivät paremmin kipua kuin nykyihminen. 

Nykyään puhutaan paljon resilienssin puolesta, mikä onkin tärkeä psykologinen omininaisuus, jotta ei lannistuisi täysin vastoinkäymisten kohdatessa. Ja niitähän reaalimaailmassa aina riittää joka lähtöön. 

Hmm nilkan murtuminen ei kyllä ole ollut mikään sietämätön kipu ainakaan omalla kohdallani (itse asiassa mikään murtuma kylkiluista käsien tai jalkojen luihin ei ole ollut ylitsepääsemätön), mutta varmaankin kroonisesta hermopohjaisesta särystä kärsineillä on voinut olla hankalaa. Kivun lieventämiseenhän on käytetty kyllä monia täällä kuvattuja keinoja ja mutulla veikkaisin, että Suomen maaseudulla se tyypillisin turruttaja on ollut kotipolttoinen.

Vierailija kirjoitti:

Oopiumia ja kokaiinia on käytetty kivunlievitykseen (ja epäilemättä päihteenäkin) jo ennen ajanlaskun alkua, vähäisempiin tuskiin toimivat alkoholi ja kannabis. Ihminen voi selviytyä uskomattomista vammoista ja tuskista ilman kipulääkitystäkin, kuten esimerkiksi Pohjois-Koreassa toisen jalkansa ja kätensä junaonnettomuudessa menettäneen Ji Seong-hon tarina osoittaa.

Ihminen kyllä selviytyy uskomattomistakin kivuista, harvoinhan itse kipuun kukaan kuolee suoranaisesti. Tuskin kivusta on kuitenkaan koskaan pidetty, joten voisi olettaa ihmiskunnan keksineen jo ennen ajanlaskun alkua keinot torjua näitä epämiellyttäviä tuntemuksia, luultavasti luonnon yrttien avuin.

Eräs kamalin ajanjakso on varmasti ollut ns sivistyneistön parissa paljon myöhemmin, kun keksittiin sokerin käyttö herkkuna, eikä hammashuoltoa ollut. Voi vain kuvitella, kuin hienoilla hovineideillä mätäni hampaat suusta. Eikö samoihin aikoihin ollut myös paremmissa piireissä yleistä käyttää runsaasti hajusteita peittämään erittäin heikon hygienian aiheuttamia hajuhaittoja?

Ja kadut saattoi lainehtia lähes polveen saakka sitä itseään.

Ennen ei kuoltu kovin nuoorina kyllä, ainakaan vanhatestamentin patriarkkojan aikaan ehkä 4000-6000 v sitten. Mitä se Metuseelahiki, jotain yli 900 vuotta polskutteli

Viina

Lääkkeitä on ollut ennenkin, tosin ne oli tehty sienistä, yrteistä ym, eikä vaikutus ollut aina kummoinen. Myös alkoholia on käytetty. Muistan myös kuulleeni että jossain amputaatiopotilaalle on annettu jotain kovaa purtavaksi.

Lisäksi esim. Kalevalastakin löytyy loitsuja, joilla kipua on yritetty lieventää. Kristillisissä piireissä on turvauduttu rukouksiin.

Vierailija kirjoitti:

No käytettiin luonnonlääkintää ja energiahoidotkin osittain käytössä. Tiesitkö ap että suuri osa laajalti käytössä olevista lääkkeistä perustuu johonkin kasviin? Esim on huomattu että tietty kasvi lievittää kipua ja kehitetty labrassa sille keinotekoinen vastine. Ei ennen oltu mitenkään avuttomia ja kaiken armoilla. Kiinalaisessa lääketieteessäkin on hoidettu kaikenlaista vuosituhansia. Uusi lääketiede on tuonut mukanaan lähinnä kirurgian jos parannuksia ajatellaan. Haittojen määrä on kasvanut tässä lääkeuskovaisuudessa.

Totta, kipulääkintä on varmasti ollut tehokasta jo pitkään. Sen sijaan kirurgian menetelmien ensi ajoista on suorastaan karmaisevaa lukea ja kuolleisuus oli hurja potilaiden keskuudessa. Kirurgeja pidettiin käsityöläisinä seppien yms tapaan, ei lääkäreinä.

Vasta nykylääketiede on tuonut ajatuksen pitkästä elämästä oletuksena ja sitä pystytään keinotekoisesti jatkamaan ja jatkamaan. Ennen asiaan luultavasti suhdauduttiin luonnollisemmin, eikä mitään suuria elämää jatkavia hoitotoimenpiteitä edes yritetty, vain kipua lääkittiin.

Entisaikaan kipu kuului jokaisen ihmisen elämään. Jokainen lapsikin tiesi, että elämässä on edessä kipua ja särkyä ja sitten sen asian kanssa vain elettiin. Se oli epämukavaa, mutta kun sitä ei voinut poistaa niin sen kanssa oli vain tultava toimeen. 

Erilaisista kasveista ja yrteistä tehtiin liemiä ja tahnoja, joiden avulla kipua pyrittiin lievittämään. Tulehtuneita osia (varpaat, sormet, hampaat) amputoitiin tai poistettiin. Kirkasta kotipolttoista annettiin lapsillekin kipuun ja särkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Hmm nilkan murtuminen ei kyllä ole ollut mikään sietämätön kipu ainakaan omalla kohdallani (itse asiassa mikään murtuma kylkiluista käsien tai jalkojen luihin ei ole ollut ylitsepääsemätön), mutta varmaankin kroonisesta hermopohjaisesta särystä kärsineillä on voinut olla hankalaa. Kivun lieventämiseenhän on käytetty kyllä monia täällä kuvattuja keinoja ja mutulla veikkaisin, että Suomen maaseudulla se tyypillisin turruttaja on ollut kotipolttoinen.

Varmasti näin. Eikö kipukokemus ole kuitenkin aina yksilökohtaista? Joku pyörtyy murtuneen nilkan aiheuttamasta kivusta, joku toinen taas vielä kävelee nilkuttaen murtuneella nilkallaan.

Varmasti kuitenkin säännöllisesti kohdatut kipukokemukset tuovat resilienssiä. Tosin taas jatkuva, pitkäkestoinen kova kipu saattaa heikentää sen kestokykyä.