Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka häpeää itseään ja tyhmyyttään? Miten jaksatte elää itsenne kanssa?
28.08.2022 |
Olen tyhmä.
En edes osaa aina peitellä sitä. En tiedä olenko jonkinlaisen aivovamman joskus saanut, sillä muistini on surkea ja kykyni puhua on rajoittunut. Joudun hakemaan sanoja ja olen melko jäykkä.
En ymmärrä ihmisten huumoria. Harvemmin kukaan saa minua aidosti nauramaan.
Liian kiltti olen myös, en ota opiksi ihmissuhteissa vaan ajaudun samoihin pattitilanteisiin suhteissani.
Nykyään olen yksinäinen. Olen myös kai aika masentunut, kuolemaa odottelen vaikka olen nuori. En vain koe, että minulla olisi mitään annettavaa elämässä.
Nautinnot saan ruoasta sekä alkoholista.
Ihan kuin eläisi vain jotenkin puolella teholla. Tämä on karseaa enkä jaksa kertakaikkiaan edes tehdä asialle mitään. Käyn vain töissä ja yritän elää päivä kerrallaan.
Kommentit (33)
Puuroaivoja on monia.
Ala vertaa itseasi muihin. Kaikilla on omat vahvuudet! Kaikki eivat osaa pitaa puheita.
Valttamatta edes keskustella. Mita sitten?
Alkoholi ja sokeri saattaa tehda ne puuroaivot.
Olen elanyt sokerilla teinista lahtien ja n
yt en saa Sanaa suusta. Luulen etta vika on sokerissa.
En ollut aina nain "tyhma".
Kauhulla mietin jos joudun etsimaan itselleni uuden tyopaikan. Kuka mut palkkais?!
Mutta meilla on kaikilla oma paikka taalla pallolla. Uskon siihen.
Nauti elaman pienista iloista. Omasta seurasta , luonnosta vaikka tahtitaivaasta :)
Kylla se siita kun lakkaa murehtimasta!
Ja ei se marinkaan ole mikaan huippufiksu ainakaan kaytoksen perustella. Hyvin on parjannyt puuroaivoilla hankin. Hanella vain ulosanti toimii ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli itselläni ihan täsmälleen samanlaista, kunnes sattumalta löysin puolisoni joka pitää mua fiksuna ja kauniina ja rakastaa mua just sellaisena kuin olen. Ihan käsittämätöntä miten paljon oma minäkuva on muuttunut ja miten on oppinut arvostamaan itseään enemmän kun on joku joka aidosti hyväksyy mut ja arvostaa mua just tällaisena. En nyt osaa muuta vinkkiä antaa kuin että etsi samanhenkistä seuraa, ihmisiä jotka ovat kiinnostuineita samoista asioista kuin sinä, joilla on samanlainen maailmankuva ja samat arvot. Et tunne itseäsi tyhmäksi kun olette samalla aaltopituudella ja voitte aidosti keskutella asioista ja ymmärrätte toisianne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli itselläni ihan täsmälleen samanlaista, kunnes sattumalta löysin puolisoni joka pitää mua fiksuna ja kauniina ja rakastaa mua just sellaisena kuin olen. Ihan käsittämätöntä miten paljon oma minäkuva on muuttunut ja miten on oppinut arvostamaan itseään enemmän kun on joku joka aidosti hyväksyy mut ja arvostaa mua just tällaisena. En nyt osaa muuta vinkkiä antaa kuin että etsi samanhenkistä seuraa, ihmisiä jotka ovat kiinnostuineita samoista asioista kuin sinä, joilla on samanlainen maailmankuva ja samat arvot. Et tunne itseäsi tyhmäksi kun olette samalla aaltopituudella ja voitte aidosti keskutella asioista ja ymmärrätte toisianne.
Hei! Ihana viesti
Paljon onnea sinulle ja puolisollesi elämään.
Sydän piti tulla mukaan tuohon ed.viestiin, joten lisäyksenä vielä <3.
Ei hätää ap. Ne tyhmimmät ei itse ymmärrä olevansa tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanna. Lopeta ne huumeet ja viina niin alkaa muistikin pelata ja järki pelata. Terkuin hallintoalamainen.
Onneksi olen aina ollut fiksu XDDD tiedän paljon erilaisista asioista ja sivistän itseäni jatkuvasti. Luen lehtiä, kirjoja alan lukemaan taas, kunhan saan keskittymiskykyni kohdilleen. Googletan paljon asioita ja otan oppia esimerkiksi somessa erilaisista keskusteluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun ei tarvii hävetä sitä mitä olet. Suurinosa ihmisistä on tyhmiä. Kuka muuten tekisi kaikki ne perus paska duunit joiden avulla koko maailma ylipäätään pyörii..
Kunnianhimottomat älykkäät tekevät myös paskaduuneja.
T: äo140
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin festareilla eilen ja toissapäivänä niin siellä koin juuri tuota jota sanoit. Puhe ei luista, oon kanki kaikkonen kun pitäisi tanssia ja olo ei tunnu luontevalta toisten seurassa. Mä tunnen olevani niin jäykkä ihminen kaikin puolin.
Tähän tyyliin eläminen ei ikinä tuota tulosta, jos ja kun haluaisin pariutua. Aika paskaksi tunnen itseni.
Ymmärrän. Minulla jäykkyys ja sellainen katoamistila lisääntyy joidenkin ihmisten lähellä. Yleensä jos ovat todella sosiaalisia ja ekstoverttejä, sanavalmiita niin katoan ja jännityn entisestäni.
Festareille en enää mene. En jaksa sitä ihmismäärää mutta silloin kun usein ulkona olin niin tarvitsin siihen vahvasti alkoholia mukana pysymiseen ja paljon.
Sekin pahentaa ahdistusta ja häpeää.Olen elänyt elämäni lähinnä päihteiden ympärillä. Olisin niin paljon parempaankin ehkä pystynyt. Olen kuitenkin tosiaan sisäisen turvattomuuden ja suuren häpeäni vuoksi pilannut elämääni.
Ehkä vaikuttaa että elin lasisen lapsuuden turvattomassa ympäristössä ja koin aivan liikaa kaikenlaista aikuisten dramatiikkaa, kuten järkyttäviä riitoja, väkivaltaa, estotonta seksielämää katselin vierestä jne.
En voi syyttää vanhempiani mutta minusta tuntuu, että osa minusta jäi ns. syntymästä.
Kuin ei vain eläisi omaa elämää. Tämä on ihan helvettiä omalla tavallaan ja sitä vain toivoisi tämän loppuvan.
Ap
Voit syyttää vanhempiasi, hehän tekivät todella väärin.
Olet varmasti oikeassa siinä, ettet ole täysin eriytynyt omaksi itseksesi. Olet ahdistunut, ehkä sinun ja perheesi ongelmien syyt ovat myös mt -ja neurologian ongelmat.
Mitään häpeämistä niissä ei ole. Ne ovat lähtökohtia, johon satuit syntymään. Niitä olisi hyvä kartoittaa ja avata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko aloittajaa. Aloituksen Lauserakenteet, pilkut, pisteet ja kappalejaottelu eivät onnistuisi tyhmältä.
Tämä. Kiinnitin samaan huomiota. Ap, on tyhmää haukkua itseään tyhmäksi, jos ei ole sitä oikeasti. Se loukkaa niitä, jotka ovat oikeasti tyhmiä. Vähän sama kuin se, että keskituloiset valittaa olevansa köyhiä. Miltä se tuntuu oikeasti köyhiltä?
Mutta ehkä tajuan, mitä tyhmäksi itseäsi haukkumalla ajat takaa. TArkoitat ehkä sitä, miten kömpelöksi ja kankeaksi tunnet itsesi ihmisten seurassa, eikö joo? Mutta se on ihan eri asia. Ja te kaikki muutkin, joilla sama vika: ongelma voi olla se, että seurassa teillä aktivoituu mantelitumake päänupissa. Se aktivoituu, kun ihminen pelkää. Ja pelko on tila, joka tekee tarkotiuksella ihmisen kankeaksi. Auttaa asiaa, kun tajuaa, miten esim. jänis jähmetty paikoilleen, kun näkee haukan varjon jne. Me ihmiset jähmetymme samalla tavalla, myös verbaalisesti, kun meitä uhkaa jokin. Ja sosiaalisessa tilanteessa uhka on se sosiaalinen tilanne itse, jos on joutunut pitkään olemaan niistä pois tai on jo lähtökohtaisesti sosiaalisesti jännittäjätyyppi.
Eli ei hätää, ette ole tyhmiä. Ja se kankeus ei ole mitään alkavaa alzheimeria tai muuta vaan mantelitumakkeen touhuja, aivojen mekaniikkaa. Ongelmaan auttaa mm. sosiaalisten tilanteiden harjoittelu ja altistaminen itsensä niille. Ja tässä teitä auttaa jo paraneva itsetunto, kun nyt tajuatte, että mitä se teidän kankeus on ja ettei se ole ainakaan mikään aivovamma tai tyhmyys vaan ihan vaan sitä, että teidän aivot on nähneet haukan varjon.
Vierailija kirjoitti:
Voi kiitoksia teidän kommenteista. Niitä on mukava lukea ja paljon pystyy täällä ihmiset samaistumaan.
Erikoista on mielestäni se, että niin monilla joilla henkiset voimavarat ovat olleet koetuksella on myös kognitiiviset häiriöt tulleet ilmi vahvasti. Siis se luo tavallaan itselleni siinä mielessä toivoa, etten ehkä olekaan muistisairas tai jollain tavalla kehityksellisesti jälkeenjäänyt tms.
Oireet pahenevat kun olen paineen alla. Joskus harvoin kun olen seurassa, jossa tunnen oloni hyväksi niin voin puhua paljonkin. Osaan paljon selvemmin ja itsevarmemmin tuoda mielipiteitäni julki sekä vaikutan ihan normaalilta ihmiseltä omastakin mielestä. Voin nauraa ja vähän pelleilläkin hyväntahtoisesti.
Suurimman osan kanssa ja ryhmissä etenkin on vaikeaa. Sanat vain unohtuvat ja vaikutan varmaan vähän vajaalta. Mitenköhän tuosta pääsisi pois ettei antaisi seuran niin paljon vaikuttaa olemukseensa? Olen vain liian epävarma, se hävettää ja saa kierteen vain jatkumaan.Lisäksi vaikka saan usein onnistumisen kokemuksia. Osaan laittaa ruokaa, olen siisti ihminen suurimmaksi osaksi ja muutenkin töissä kuulen positiivista palautetta. Saan myös hyviä arvosanoja ja suositteluja, siitä huolimatta olen edelleen sisimissäni niin epäonnistuneen identiteetin omannut ihminen etten vain koe silti riittäväni tai olevani normaali järkevä ihminen.
Syynä myös tuo huono muisti, josta olen ollut itselleni aika ankarakin.Sitä vain toivoisi pääsevänsä itselleen turvalliseksi henkilöksi niin ettei sortajien tai minulle nauravien ihmisten kommentit niin paljoa paina. Että voisi vain olla oma itsensä eikä varovainen miellyttäjä joka pelkää kritiikkiä ja epäonnistumista.
Saisi vain olla vapaana tässä maailmassa ja omien arvojensa mukaista elämää elää, eikä vain olisi tapettina jossain nurkassa itseään häpeämässä.
Ap
Ihan normaali ihminen olet. Aika monella muullakin on itsetunto heikko ja monet vaan esittävät olevansa enemmän kuin onkaan.
Oli minullakin kiusaajia ja lyttääjiä, mutta toisinlaisiin piireihin kun pääsee niin niitä mukavia ja samankaltaisia ihmisiä voi löytää.
Yleensä ne sanallisesti ja fyysisesti päällekävijät ovat ne tyhmät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitkohan autisti? Meidän perheessä ja suvussa on useita autisteja, ja kirjoituksissasi on tuttuja piirteitä.
En usko, että olet tyhmä. Mutta jos olisit, ei siinäkään ole mitään pahaa. Tyhmät ovat aivan yhtä arvokkaita kuin älykkäämmätkin, ja monella älykkäällä on puolestaan puutteita empatiassa.
Ei sillä työelämällä ja siellä pärjäämisellä ole niin väliä, kunhan työt hoitaa suurin piirtein ja palkka tulee tilille. Elämme yhteiskunnassa, jossa työelämälle on annettu ihan liian suuri merkitys. Elämä on muualla.
Neuvoisin, että hakisit ympäristöjä ja tilanteita, joissa sinulla on hyvä olla. Luonnossa, kulttuurin parissa, musiikkia kuunnellen. Keskittyisit näihin.