Vanhuus on julma ja hirvittävä asia
Itse en aio jatkaa elämää yli kuudenkymmenen vuoden. Silloin on enää hävittävää.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-vuotiaana oot vielä täysillä työelämässä, ellet nyt ole ihan täysin perseillyt elintapojesi kanssa.
Höpöhöpö. Itellä useita kuuskymppisiä lähipiirissä ja jokainen on eläkkeellä. Ei kukaan enää työssä noin vanhana ole.
On sulla outo lähipiiri. Itse olen 76 vuotias ja ollut 12 vuotta eläkkeellä puolustushallinnosta. Mitään kummempia vaivoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-vuotiaana oot vielä täysillä työelämässä, ellet nyt ole ihan täysin perseillyt elintapojesi kanssa.
Höpöhöpö. Itellä useita kuuskymppisiä lähipiirissä ja jokainen on eläkkeellä. Ei kukaan enää työssä noin vanhana ole.
On sulla outo lähipiiri. Itse olen 76 vuotias ja ollut 12 vuotta eläkkeellä puolustushallinnosta. Mitään kummempia vaivoja ei ole.
Suurin osa on tuossa iässä jo vainaita. Tuskin sinullakaan enää viittä vuotta enempää jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-vuotiaana oot vielä täysillä työelämässä, ellet nyt ole ihan täysin perseillyt elintapojesi kanssa.
Höpöhöpö. Itellä useita kuuskymppisiä lähipiirissä ja jokainen on eläkkeellä. Ei kukaan enää työssä noin vanhana ole.
On sulla outo lähipiiri. Itse olen 76 vuotias ja ollut 12 vuotta eläkkeellä puolustushallinnosta. Mitään kummempia vaivoja ei ole.
Suurin osa on tuossa iässä jo vainaita. Tuskin sinullakaan enää viittä vuotta enempää jäljellä.
Höpöhöpö sun kanssas.k
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en mihinkään vanhuskotiin suostu. Lähden mieluummin saappaat jalassa, enkä pelkää kuolemaa onhan siellä minua odottamassa rakkaat edesmenneet. Ainoa mikä huolettaa kun täältä lähden on miten lapseni pärjää,täytyy siis turvata heidän elämänsä ennen lähtöä ja jättää kunnon perintö.
Etkö kasvattanut jälkikasvustasi työssäkäyviä pärjääjiä?
Nekin voi elää vanhoiksi ja raihnaisiksi, jolloin tarvitsevat rahaa selvitäkseen.
Puhumattakaan HEIDÄN jälkeläisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-vuotiaana oot vielä täysillä työelämässä, ellet nyt ole ihan täysin perseillyt elintapojesi kanssa.
Höpöhöpö. Itellä useita kuuskymppisiä lähipiirissä ja jokainen on eläkkeellä. Ei kukaan enää työssä noin vanhana ole.
On sulla outo lähipiiri. Itse olen 76 vuotias ja ollut 12 vuotta eläkkeellä puolustushallinnosta. Mitään kummempia vaivoja ei ole.
Suurin osa on tuossa iässä jo vainaita. Tuskin sinullakaan enää viittä vuotta enempää jäljellä.
Höpöhöpö sun kanssas.k
Siis oikeasti? Meinaatte että kaikki elävät hyvinkin reilusti kasikymppisiksi? Meinaatte väärin. Elämä on kuolemaan johtava sairaus, ja siinä on realiteettinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-vuotiaana oot vielä täysillä työelämässä, ellet nyt ole ihan täysin perseillyt elintapojesi kanssa.
Höpöhöpö. Itellä useita kuuskymppisiä lähipiirissä ja jokainen on eläkkeellä. Ei kukaan enää työssä noin vanhana ole.
Minulla on paljonkin tuttuja duunissa, mutta kieltämättä heistä murto-osa on enää kondiksessa.
Monella on nivelvaivoja, kulumia yms. jo viisikymppisenä. Toisilla voi muisti pätkiä ja ajatus jumittaa.
Tietysti on myös niitä onnekkaita, jotka pysyvät kunnossa pitkään vaikka 70-80-vuotiaiksi. Geeneilläkin on osuutta asiaan.
Juu.
Mun äiti on 77v ja tekee vielä töitä kolmena päivänä viikossa.
59-vuotiaana ap:n kommentti oli hauska lukea. Mutta ajatuskin siitä, että ensi vuonna heittäisin kaiken toivon on vähän hölömö.
Kun ei ole suuria terveyshuolia, niin aion porskuttaa niin kauan kuin elimet kestää. Maksa saattaa pettää erinäisistä syistä, mutta kaikki elimet lopettaa joskus toimimasta.
Kroppa on muutenkin niin arvaamaton taloyhtiö, että ikinä ei tiedä pettääkö putket, tai fuskaako lämmitys vai ilmastointi, joten eletään päivä kerrallaan.
Olet ap oikeassa, että mitä vanhemmaksi me elämme sen enemmän me joudumme luopumaan kaikesta siitä mitä meillä on. Muutammme pois lapsuudenkodista, jos sellainen on. Samassa sopassa kuolevat vanhemmat sukulaiset, isovanhemmat yms, ja ehkä joku serkku tai sisarus. Olet jo siinä vaiheessa hävinnyt aika paljonkin. Sitten omat vanhemmat ikääntyvät ja he kuolevat. Ehkä eroat kumppanistasi, joka on taas yksi luopuminen. Lapsesi eivät enää tarvitse sinua ja he muuttavat pois. Jäät eläkkeelle, eikä sinua tarvita enää missään. Mielipiteesi eivät kiinnosta ketään , ei edes äänesi vaaleissa. Hartaasti hoitamasi koti on pian raskas ylläpitää ja joudut luopumaan siitä muuttaaksesi kätevämpään asuntoon KUmppanisi sairastuu, olet ehkä omaishoitajana joitakin vuosia ja sitten kuolee.
Häviät jo nyt elämässäsi.
Ap se on ihan asennejuttu. Sä olet jo luovuttanut
Vierailija kirjoitti:
Itse en mihinkään vanhuskotiin suostu. Lähden mieluummin saappaat jalassa, enkä pelkää kuolemaa onhan siellä minua odottamassa rakkaat edesmenneet. Ainoa mikä huolettaa kun täältä lähden on miten lapseni pärjää,täytyy siis turvata heidän elämänsä ennen lähtöä ja jättää kunnon perintö.
Mistäs tiedät, jos jälkikasvusi päästä kuuluu pim!, kun saa perintösi ja sitten ryyppää ja rällää sen vuorokaudessa. Yhtä vähän kuin voit vaikuttaa omaan kuilemattonuuteesi, voit vaikuttaa muiden elämänkulkuun ja valintoihin. Se tekee ihmisestä niin pienen.
Hoitajilla eläkeikä nyt 67v. Miettikää nyt että esim lähihoitaja vanhustyössä joutuu edelleen kääkkänä painamaan sitä fyysistä duunia. Tuossa vaiheessa työ jo tod näk aiheuttanut nivelvaivoja yms.
Eläkeiät liian korkeita!
On sulla outo lähipiiri. Itse olen 76 vuotias ja ollut 12 vuotta eläkkeellä puolustushallinnosta.