Ihastuksesta ahdistukseen?

Kaipasin vuosia ihanaa ihastumisen tunnetta. Sitten kävi niin, että samalle työpaikalle tuli tyyppi, jota pidin hyvänä tyyppinä, voisi olla rento kaveri. Näimme töissä silloin tällöin, mutta useimmiten tilanteissa jossa lähdimme vaikka isommalla porukalla lounastauolle tms. Ja huomasin yllättäen olevani ihastunut häneen. Mietin olinko ihastunut mielikuvaan hänestä tai siihen ihastumisen tunteeseen, jota olin pitkään kaivannut. Mitä vähemmän näimme, sitä enemmän ihastumisestani tuli jotenkin pakkomielteistä. Kesällä emme nähneet pitkään aikaan, koska olimme lomilla eri aikaan: kun minä lähdin lomalle, hän oli tullut takaisin jne. Kaipasin häntä ja pakkomielteeni vain lisääntyi. Kun vihdoinkin lomat olivat ohi ja olimme samaan aikaan töissä, näin hänet kasvotusten ja mietin, että miten ihmeessä muka olinkaan ihastunut häneen. Ei synnyttänyt mitään vetovoimaa kasvotusten, vaikka juuri edellisellä viikolla olin tuntenut jonkinlaista pakkomielteistä ihastumista ja kaipuuta. Todella outoa. Onko tässä nyt kyse ihastumisesta johonkin mielikuvaan? Mitenkähän pääsisi eroon, on ahdistava tunne.