Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto-opinnot alkamassa nuorella, uudessa kaupungissa, uusien ihmistenparissa
24.08.2022 |
Koko elämä pitää rakentaa alusta asti. Hirvittää juuri 19 vuotiaan puolesta.
Kommentit (38)
Moni haluaakin pois entisestä kaupungista ja janoaa kaikkea uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on. Onneksi sentään yliopisto-opinnot alkaa orientiotumisjaksolla, jossa tutustuu opiskelukavereihinsa. Mulla lähti 18v kesken lukion toiselle paikkakunnalle, ja kun tuossa vaiheessa menee, on enää hankala löytää kaverita koulusta. Onneksi lähti urheilun perässä, joten kavereita löytyy sitten joukkueesta.
Mullakin sai tässä kuussa 19v täyttänyt opiskelupaikan muualta. On nyt kyllä armeijassa ensin, mutta kotoa lähtö on iso askel.
Sentään nyt pääsevät fyysisesti paikalle ja ystävystymään muiden kanssa. Kuvittele niitä parkoja, jotka joutuivat aloittamaan etäopiskelemalla näkemättä ketään.
Tuo on paras mahdollinen tilanne rakentaa uutta itsenäistä elämää. Yliopistossa aloittaa samaan aikaan suunnaton määrä samassa tilanteessa olevia nuoria ja alkuorientaatiot on tarkoitettu varmistamaan, että he ryhmäytyvät ja löytävät uusia tuttuja. Esimerkiksi aikuisena uuteen kaupunkiin muuttaminen ja uuden elinpiirin luominen on huomattavasti vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin oli minullakin, ja se oli elämäni parasta aikaa. Olen kotoisin pikkukaupungista, jossa kaikki tunsivat jollain tavoin toisensa ja kaikilla oli tietty maine, josta ei hevillä päässyt eroon. En 20-vuotiaana kokenut itseäni enää lainkaan siksi ihmiseksi, joka olin vaikkapa yläasteella ollut, mutta niin vain se maine pysyi. Oli ihanaa muuttaa Helsinkiin, missä kukaan ei etukäteen tuntenut minua, tutustua uusiin ihmisiin ja aloittaa kaikki alusta. Samalla pääsin pois apaattisesta tuttavapiiristäni, jossa elämän parhaan ajan koettiin olleen juurikin siellä yläasteella.
Voinee mahdollisesti jopa jatkaa opiskelua ihan kotoaan käsin, riippuen alasta. Oma lapsi aloitti vuosi sitten kauppatieteet ja lähiluentoja ei nytkään vielä yhtä kurssia lukuunottamatta ekalla periodilla. Käsittämätöntä, ilmeisesti uusi normaali on, että luentosaleihin ei enää tarvitse vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alotin opiskelun 2020 syksyllä, etänä kaikki. 2021 syksyllä kaksi kurssia lähiopetuksessa, tänä keväänä neljä kurssia lähiopetuksena.
Koulusta en ole kavereita saanut, opiskelijatapahtumia ei alussa ollut, ryhmäytymistä ei ole tapahtunut. Kouluun meno tuntuu ahdistavalta, koska olen tottunut arkeen ilman minkäänlaista sosiaalista kuormaa. Ja uusi elämä pitäisi rakentaa.
Mielestäni syytä onkin vähän hirvittää 19 vuotiaasi puolesta, mutta eiköhän hän selviä. Ja minä myös.
Oi, muistan oman yliopisto-opiskeluaikani. Se se vasta oli elämää. Oli haalarit ja kaikki. Harmi vaan että olin uskollinen huonossa kaukosuhteessa. Nykyään en olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvittää?
Sehän on ihanaa!
Näin viisikymppisenä muistelen lämmöllä noita aikoja. Ja omalla pojallani samoin erittäin hyvä kokemus.
Eli huolet pois, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni syrjäytyy tuossa tilanteessa, kun kaikki on itsestä kiinni. Opinnot eivät suju, kavereita ei löydy.
Onnea nuorellesi!
Ja pelko pois. Siivet kantavat kyllä kun niitä saa treenata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijatouhuja aeuranneena, jos on vähänkin menojalkaa niin Kännissä se on kaiket päivät, eikä valmistu miksikään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Moni syrjäytyy tuossa tilanteessa, kun kaikki on itsestä kiinni. Opinnot eivät suju, kavereita ei löydy.
Syrjäytynyt yliopisto-opiskelija?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni syrjäytyy tuossa tilanteessa, kun kaikki on itsestä kiinni. Opinnot eivät suju, kavereita ei löydy.
Syrjäytynyt yliopisto-opiskelija?
Niin. Ajattelitko, että yliopiston kirjoilla oleminen jotenkin pakottaa ihmisen aktiivisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijatouhuja aeuranneena, jos on vähänkin menojalkaa niin Kännissä se on kaiket päivät, eikä valmistu miksikään koskaan.
Ei ole ollut kännääjä. Mutta eihän sitä tiedä jos vaikka nyt aloittaa. Sitäkin täytyy murehtia..
T äiti sydän syrjällään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni syrjäytyy tuossa tilanteessa, kun kaikki on itsestä kiinni. Opinnot eivät suju, kavereita ei löydy.
Syrjäytynyt yliopisto-opiskelija?
Niin. Ajattelitko, että yliopiston kirjoilla oleminen jotenkin pakottaa ihmisen aktiivisuuteen?
Kela hoitaa sen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni syrjäytyy tuossa tilanteessa, kun kaikki on itsestä kiinni. Opinnot eivät suju, kavereita ei löydy.
Syrjäytynyt yliopisto-opiskelija?
Niin. Ajattelitko, että yliopiston kirjoilla oleminen jotenkin pakottaa ihmisen aktiivisuuteen?
Kela hoitaa sen kyllä.
Ei hoida. Ei ole ketään kelatätiä joka kiertäisi kyselemässä, että onko läksyt tehty ja käytkö luennoilla.
Sitä se itsenäistyminen on.