Ei ole molemminpuolista kemiaa, kolahdusta ja vetoa yhdenkään miehen kanssa :(
Otsikossa jo tiivistettynä mun murheeni 🤣
Olen 38 ja vielä on kokematta tosi rakkaus.
Parikymppisenä menin naimisiin ilman, että olin rakastunut. Mies oli sinnikäs ja vaikutti ns. hyvältä paperilla. Todellisuudessa mies olikin aika kamala ja ero oli iso helpotus.
Ei ikinä enää suhdetta ilman yhteensopivia henkilökemioita, luonnostaan syntyvää vetoa ja mahdollisuutta rakastumiseen!!!
Olen ollut nyt 4 vuotta sinkkuna ja miehiä on kyllä ympärillä pyörinyt, mutta mikään ei ole johtanut parisuhteeseen. Yleensä syynä on joko se, että en tunne seksuaalista vetoa tai sitten se, että miehellä kolahti jonkun toisen kanssa.
Jos on jotakin mihin voin itse vaikuttaa, niin olen innokas kehittymään ihmisenä.
Mutta en tiedä mitä tälle asialle voi tehdä.
Mietin, onko vika minussa? Onko odotukseni epärealistisia? Vai yksinkertaisesti onni ei vain ole osunut vielä kohdalle?
Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Kommentit (7)
Voivoi kun ei sitä 195cm unelma miljonääri Chadia tule vastaan😔😔
Tämä kommentti sai nauramaan ääneen 🤣😂🤣
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voivoi kun ei sitä 195cm unelma miljonääri Chadia tule vastaan😔😔
Niin tai jos kolahdus tulee, se on vain omalla puolella. En enää usko rakkauteen.
Ehkä sitten olet vaan ilman.
Asia ratkottu.
Hyvin mahdollista! Veikkaan, että olen myös sapioseksuaali. Rakastan älyä ja viisautta. Myös miespuoliset ystäväni ovat todella älykkäitä ja kommunikointi nautinnollista.
Jos keskustelu pinnallista, menetän mielenkiintoni.
Deittailin muuten tuota aiemmin mainittua miljonääri Chadia. Ei tosin ollut unelmien mies, koska jutut niin pinnallisia ja jatkuva painostus seksiin heti ekojen treffien jälkeen. Selitin hänelle, että mulle seksi kuuluu sitoutuneeseen parisuhteeseen. Eli, mies ei pääse jatkoon pankkitilinsä avittamana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet ns. demiseksuaali?
Mulla oli kauan sama ongelma.
Löysin myöhemmin juttua mm. kiintymyssuhteista sekä tunnetaidoista.
On ihan tavallista oman ikämme ihmisillä, koska olemme sota-ajan sukupolven lasten jälkeläisiä, ettei tunnetaitomme ole kehittyneitä.
Jossain vaiheessa koin jonkun välisekamelskan, jolloin itkin surusta ja onnesta, nauroin hervottomasti ja halailin niin ihmisiä kuin heidän lemmikkejään. Tilanne on ajan kanssa tasaantunut, kun omien tunteiden ymmärtäminen ja sanoittaminen on vahvistunut. Tätä kautta löysin myös myöhemmin oman kumppanini. Parisuhteenikin on vakaampi kuin nuorempana, kun seurustelut tökki ja seksi oli parempaa seksisuhteissa kuin parisuhteessa. Nykyisin tunneside puolisoon lisää vain eroottisuutta ja syvempää sisällä olevaa seksuaalisuutta. Se ei ole vain hyvä pano ;)