Mistään asiasta et tiedä, ennen kuin itse koet sen, sitten vasta tiedät, miltä se tuntuu
On turha hakea ymmärrystä esim. lapselliselta(helposti raskautunut) ymmärrystä lapsettomuuteen, koska hän ei ole sitä kokenut, ei voi tietää yhtään, kuinka pahalta se tuntuu. Sama pätee terve vs, syöpäpotilas, äiti elossa- äiti kuollut jne jne.
Ymmärsikö joku pointtini?
Äitee
Kommentit (14)
vaikka kokisitkin jonkun asian, et silti vo itietää, miten toinen sen kokee. Kun me ihmiset olemme erilaisia.
SIlti me voimme tukea toisiamme ja tarjota ymmärrystä, kunhan lähdemme siitä, että kukin meistä näkee asiat tavallaan ja ne kaikki näkijälleen oikeita tapoja.
-asioista jotain ymmärrystä omaava
jos nyt esimerkkinä on tuo helposti/vaikeasti raskautuminen. Onhan näissä helposti raskautuvissakin niitä, jotka jossain vaiheessa ovat saattaneet jotua odottamaan sitä raskautumista. Tietävät ehkä sen tunteen kun ne menkat taas alkaa? Eli voivat mielessään kertoa sen tunteen 100:lla ja eläytyä siten tilanteeseen?
Toki ihan sama se ei ole mutten menisi vähättelemään ihmisen taitoa eläytyä toisen tilanteeseen.
Eli en täysin allekirjoita ap:n väittämää. Ei sitä välttämättä prikulleen tiedä, miltä toisesta tuntuu, mutta empaattinen ihminen pääsee ainakin hajulle. Epäempaattisella tietenkään ei ole mitään käsitystä toisen ajatuksista ja tunteista.
Pakkaa sekoittaa vielä se, että esim. lapsettomat kokevat lapsettomuutensa hyvin eri lailla.
Vierailija:
Epäempaattisella tietenkään ei ole mitään käsitystä toisen ajatuksista ja tunteista.
mitä toinen tuntee tai kokee.
Itse myös inhoan niitä mustavalkoisia ihmisiä, jotka paheksuu tai eivät yhtään yritä ymmärtää toisten tunteita. Ja niitä mustavalkoisia tyyppejä riittää.
Mä voin sanoa, etten tiedä miltä tuntuu esim. kohdata vaikea sairaus tai kokea keskenmeno tai joutua miehen pettämäksi jne jne. Ja niin ollen en voi sanoa, mitä kussakin tilanteessa tekisin tai miten reagoisin.
ole itse siinä tilanteessa kokemassa. Vain se ihminen tietää, jolla on mennyt se perhe.
Vertaistukea tietysti saa vain saman kokeneelta, mutta empaattinen ihminen kyllä pystyy asettumaan toisen asemaan vaikkei täsmälleen tietäisikään miltä sinusta tuntuu. Sitäpaitsi saman kokenutkaan ei tiedä täsmälleen miltä juuri sinusta tuntuu, ja jotkut ihmiset tosiaan kuvittelevat että kun minusta tämä asia tuntui tältä niin kaikista muistakin sama asia tuntuu täsmälleens amalta. Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Että ei niin mustavalkoista tämäkään.
Eli empatia on oikeasti ihan turha juttu, koska " te ette voi tietää, miltä musta tuntuu" ? Mun mielestä tällaiset väitteet johtaa vaan sellaiseen kummalliseen varustelukilpaan, että kenen surut on suurimmat, ja mihin mikäkin suru on verrattavissa.
Lisäksi ne katkaisevat siivet kaikelta järjelliseltä keskustelulta, kun jokainen kuvittelee oman surunsa olevan kaikkein suurimman, koska sillä hetkellä se tuntuu siltä. Mäkin raivosin teininä, että te ette tiedä, miltä musta tuntuu, mutta sittemmin olen tajunnut, että ihmisten ei tarvitse käydä läpi täsmälleen samoja asioita kuin minä ymmärtääkseen mua.
Ja vielä: se kuuluukin lapsuuteen tai murrosikään, että ihminen kuvittelee, että toiset ihmiset jotenkin olisivat hänelle vastuussa hänen OMISTA tunteistaan. Jos aikuisesta tuntuu pahalta, se pitää itse hakea se parempi olo, ja siihen voi saada apua toisilta ihmisiltä, luonnosta, Jumalalta, ihan vaan harrastuksista, tai lääkkeistä/terapiasta. Mutta itse siitä kuitenkin on vastuussa.
Yhtä asiaa kovasti toivon: että lapsettomuudesta kärsivät kertoisivat muille kärsivänsä siitä! On kauhean vaikea arvata mistä toisen paha mieli milloinkin johtuu, varsinkin jos ei ole saanut tietää, että toiset ovat kaivanneet lasta tulevaksi jo vuosikausia ja joutuneet pettymään yhä uudestaan... Eli se kysymys: " Ettekö ole ajatelleet omia lapsia hankkia?" on kyllä yleensä yritys saada tietää juuri se, mitä kysyjä kysyy, ja lisäksi vielä se, että onko aihe kuinka kipeä, sopiiko siitä puhua avoimesti tms. Useimmat kyselijät minun kokemukseni mukaan haluaisivat vain olla avuksi ja olla ystäviä, mitä ei voi olla, jos ei voida noinkin tärkeitä asioita jakaa yhdessä.
et voi tietää miltä tuntuu olla syvästi masentunut, et voi tietää miltä tuntuu luopua omasta lapsesta (=kuolema), mitään ei voi tietää miltä tuntuu ellei ole sitä kokenut!