Lue keskustelun säännöt.
Jos vasta kolmekymppisenä keksii mitä ehkä haluaisi tehdä työkseen, vieläkö ehtii?
21.08.2022 |
Mielellään sitä olisi tiennyt jo heti lukion jälkeen että minkälaiselle alalle hakeutua ja mikä kiinnostaa itseä, suoraansanottuna ei ollut minkäännäköistä suuntaa. No nyt lähestyn 30 vuotta ja pikkuhiljaa työelämän, vapaa-ajan ja jopa kirjallisuuden sekä erilaisten dokumenttien avittamana on alkanut hahmottua se mitä en halua ja mitä haluan, mitä arvostan työssä jne. Ongelma vaan on se että tuntuu kuin tässä iässä pitäisi olla jo se jonkinlainen ura ja alkaa perheenperustamiseen. Milloin nämä olisi sitten minulle ajankohtaisia jos nyt pyrin opiskelemaan, 4-5 vuotta opiskelua, työpaikan etsintä jne.
Onko täällä muita ns. myöhäisheränneitä alavalinnan suhteen ja miten olette toimineet?
Kommentit (24)
Miksi ei ehtisi? Itse olen 38 ja opiskelin juuri itselleni uuden ammatin. Sain heti valmistuttua vakipaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma vaan on se että tuntuu kuin tässä iässä pitäisi olla jo se jonkinlainen ura ja alkaa perheenperustamiseen
Miksi sinusta tuntuu tältä? Kuka elää sinun elämääsi, jos sinä itse taivut muiden tahtoon ja kaavamaiseen stereotypiaelämään?
Perheenperustamisen (jos sitä aidosti itse haluaa) ja opiskelun voi helposti yhdistää. Hyvin moni aikuisopiskelija on perheellinen. Muutenkin nykyisin on tarjolla niin paljon joustavia kouluttautumisvaihtoehtjoja, että aivat turha jäkittää alalla, joka ei tunnu omalta.
Eläkeikääsi on noin 40 vuotta. Siltä pohjalta hyvä miettiä tuota ehtimisasiaa.
No mikä on vaihtoehto? Jos sinulla ei ole työtä tai ei ole mieluisa työ, niin et kai voi jättää yrittåmättäkään jos kerran tiedät nyt, mitä haluaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole keksinyt vielä nelikymppisenäkään. Tosin en tiedä onko minusta edes enää työelämään.
Meillä on ap vain tämä yksi elämä. Haluatko käyttää ainutkertaisen tilaisuutesi jossittelemalla mitä pitäisi (niin kenen mielestä?) tehdä vai tekemällä mitä haluat tehdä?
t. 15 välivuosi pätkätöitä eri puolilla maailmaa tehden menossa ja päivääkään en ole katunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin kolmannen ammattini 4-kymppisenä. Hyvin ehdit vielä. Opinnot veivät kolme vuotta. Ei mikään kurssi.
Ei muuta kuin opiskelemaan. Hyvin ehdit, vaikka parikin tutkintoa, jos innostusta riittää. Minä opiskelin uuden ammatin kolmenkympin molemmin puolin. Esikoinen oli syntynyt, kun aloitin ja kuopus syntyi ensimmäisen vuoden jälkeen. Hyvin onnistui perheen ja opiskelun yhdistäminen, eivät sulje pois toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä keksin 46 vuotiaana, mitä haluan tehdä isona. Katsotaan, kerkeänkö. Kukaan ei kuitenkaan voi sanoa, että en olisi edes yrittänyt.
Toki niitä sanojia kyllä riittää, joiden mielestä minä en olisi saanut edes yrittää. Mutta paheksujat paheksuu. Jos ei heille anna oikeita aiheita, he keksivät niitä itse.
Eikun opiskelemaan! Eläkeikään sulla taitaa olla vähän vajaa 40 vuotta, joten kyllä töitä ehdit tekemään. Älä mieti "miten/mitä pitäisi olla " vaan elä omalla tyylillä, sen olen itse oppinut Asta vanhemmalla iällä kun lopetin muiden odotuksiin vastaamisen ja miellyttämisen. Vaihdoin itse alaa 4-kymppisenä eikä silloinkaan ollut liian myöhäistä :) Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo ehti vallan mainiosti vaihtaa alaa yli neljäkymppisenä.
Opiskelin uuden ammatin 34-vuotiaana lapsemme ollessa parivuotias. Jäädessäni äitiysvapaalle päätin, että samaan työhön en enää palaa. Tentin avoimessa yliopistossa kursseja ennen pyrkimistä uuteen oppilaitokseen ja opinnot hyväksilukuineen kestivät kaksi vuotta. Jossain vaiheessa kävin vielä täydennyskoulutuksissa ja opettelin tekemään töitä englannin kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alanvaihto ja aikuisopiskelut ovat tänä päivänä kohtalaisen yleisiä. Tiedän erään joka teki kaikenlaista pätkähommaa ja sitten 40-vuotiaana keksi mitä haluaa lopun elämäänsä tehdä. Opiskeli muutaman vuoden ja teki sitten sitä unelmaduuniaan parikymmentä vuotta ennen eläkkeelle jäämistä. Eräs kaverini taas alkoi äskettäin 45-vuotiaana opiskella uutta alaa. Äitini opiskeli uuden ammatin yli 50-vuotiaana.
Jos oot alle 30-v. niin oot vielä nuori. Kannattaa opiskella haluamansa ammatti/ tutkinto kun sulla on vielä kymmeniä vuosia työelämää edessä!
Todella yleistä vaihtaa ammattia reilu kolmekymppisenä, ja myöhemminkin. Minä olen opiskellut ammatin neljä kertaa ja olen viisikymppinen kun valmistun tällä kertaa, saa nähdä onko viides kerta viimeinen.
Eikös tässä isoin ongelma ole se että millä opinnot rahoitetaan? Itsekään en työllisty amk-opintojeni mukaiseen työhön joten teen hanttihommia toisella alalla. Yliopistosta olen nyt yli 30-vuotiaana löytänyt kiinnostavan alan, mutta miten ihmeessä yliopisto-opinnot voisi rahoittaa? Opintotuki-kuukaudet on käytetty suurin osa ja näinköhän työttömyystukia voisi saada noin pitkille opinnoille.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä isoin ongelma ole se että millä opinnot rahoitetaan? Itsekään en työllisty amk-opintojeni mukaiseen työhön joten teen hanttihommia toisella alalla. Yliopistosta olen nyt yli 30-vuotiaana löytänyt kiinnostavan alan, mutta miten ihmeessä yliopisto-opinnot voisi rahoittaa? Opintotuki-kuukaudet on käytetty suurin osa ja näinköhän työttömyystukia voisi saada noin pitkille opinnoille.
Nykyisin on hyvin monella alalla mahdollista opiskella työn ohella. Lisäksi on aikuiskoulutustuki, jota toki saa vain 15kk ajalle. Lainan ottaminen on yksi mahdollisuus, mutta sitä en suosittelisi. Puolison kanssakin voi miettiä, josko kävisi niin, että puoli rahoittaa elämisen opintojen ajan. Vaihtoehtoja on.
Ehdit vaikka mitä, 30-vuotias on vielä nuori ihminen.
Älä tuhlaa elämääsi sellaiseen mistä et pidä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä isoin ongelma ole se että millä opinnot rahoitetaan? Itsekään en työllisty amk-opintojeni mukaiseen työhön joten teen hanttihommia toisella alalla. Yliopistosta olen nyt yli 30-vuotiaana löytänyt kiinnostavan alan, mutta miten ihmeessä yliopisto-opinnot voisi rahoittaa? Opintotuki-kuukaudet on käytetty suurin osa ja näinköhän työttömyystukia voisi saada noin pitkille opinnoille.
Nostat opintolainan. Sillä pärjää osan aikaa. Työttömyyskorvauksella voi opiskella 2 vuotta, jos katsotaan, että tuleva ala työllistää sinua paremmin kuin nykyinen koulutuksesi. Luonnollisesti pitää olla työtön työnhakija ennen kuin hakee tätä vaihtoehtoa. Lisäaikaa voi saada tekemällä välillä töitä opintojen ohella ja jättämällä työttömyyskorvauksen niiltä kuukausilta pois. Aikuiskoulutustuki on yksi vaihtoehto. Ja tietysti myös työnteko. Aika harva nuorikaan pelkällä opintotuella itseään pystyy elättämään.
Sulla ei ole vaihtoehtoja. Tottakai alat uuden jutun, koska muuten elät seuraavat 50 vuotta miettien että mitä jos olisi pitänyt uskaltaa!
Itse olen unelma-alallani, ja vaikka onkin epävarma ala, en vaihtaisi päivääkään pois, enkä ymmärrä miten ihmiset ovat töissä joista eivät pidä. Joka päivähän on silloin kärsimystä. Vaikka en ole itse alan vaihtaja, niin tiedän niitä paljon. Ja, on täysin mahdollista saada lapsia opiskelujen aikana, ihmiset tekee sitä ihan koko ajan. Ihan sama ettet ole enää 20-vuotias. Olet vasta 30-vuotias, se on tosi nuori.
Nyt vaan rohkeasti vaihtamaan!