Autatteko te rahallisesti opiskelevia nuorianne?

Ihan vielä ei ole ajankohtaista mutta tarvittaessa 200-300/kk enempää en ehkä voi koska olen sinkkuäiti.

Autetaan tarvittaessa ja extrajuttuja kuten esim urheiluseuran jäsenyys syyskaudeksi tai aknelääkärikäynti yksityisellä tai junaliput kotiviikonlopuksi.

En tiedä miten olisin pystynyt opiskelemaan ilman vanhempien rahallista tukea, ensimmäisenä syksynä ammattikoulussa sain 80euroa kuussa opintotukea.

Autamme ja käyn katsomassa onko tyttärellämme ruokaa kaapissa. Annamme rahaa vaatteisiin ja opiskelija välineisiin ja kirjoihin. Emme laita rahaa tilille koska menettää tuet muuten. Itse tiedän koska opiskelin nuorena.

Vanhemmat kirjoitti:

Autamme ja käyn katsomassa onko tyttärellämme ruokaa kaapissa. Annamme rahaa vaatteisiin ja opiskelija välineisiin ja kirjoihin. Emme laita rahaa tilille koska menettää tuet muuten. Itse tiedän koska opiskelin nuorena.

Vain toimeentulotukeen vaikuttaa tilille ilmestyvät rahat, opintotukeen ei vaikuta. Toki varmaan suurin osa opiskelijoista saa ttt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhät ei auta. Eikä kpäät.

Jos itseä ei ole autettu, ei auttamishaluja löydy.

Asia on kyllä täysin päinvastoin meillä eli todellakin autan ja autamme.

Ihan siitä hetkestä, kun piti ruveta hankkimaan tarpeistoa opiskelijakämppään viimevuonna, siirrämme kuukausittain rahaa tilille, maksamme tyyriimmät hankinnat, kustannamme säännöllisin väliajoin ruokakauppa tilauksen ovelle (n.150€/kerta) jne. On myös sovittu, että maksamme kalliimmat vaate-ja kenkä hankinnat sekä lääkärilaskut, jos ei YTHS ole taho josta avun saa jne.

Itselleni varsinkin kunnia-asia, mitään tukea/apua en itse kotoa koskaan saanut.

Vanhemmat kirjoitti:

Autamme ja käyn katsomassa onko tyttärellämme ruokaa kaapissa. Annamme rahaa vaatteisiin ja opiskelija välineisiin ja kirjoihin. Emme laita rahaa tilille koska menettää tuet muuten. Itse tiedän koska opiskelin nuorena.

Mtkä tuet?

Toisen asteen opintojen loppuun asti on elätetty ja sen jälkeen autettu omilleen muutossa, mutta sen jälkeen ei olla enää autettu rahallisesti.

Aihe tällä hetkellä ajankohtainen, sillä esikoinen muutti eri paikkakunnalle ja aloitti opinnot yliopistossa.

Autoimme jonkin verran ensimmäiseen kotiin liityvissä hankinnoissa (isoimpana sohva jonka minä maksoin + jotain pientä mm keittiöön).

Lisäksi maksamme edelleen hänen puhelinlaskun.

Mutta juuri nyt pohdinnassa, että tukisimmeko häntä rahallisesti esim. vuokran kanssa, siitä kun jää asumistuen jälkeen vielä vähän yli 200€/kk itselle maksettavaksi.

20€/ viikko + kotimatkat ja toisinaan ruokakassi. Vaatteet ja puhelimen maksoin myös. Siitä on nyt jo vuosia aikaa, joten kustannustaso noussut. Silti en paljon enempää maksaisi tänäkään päivänä. Edellytin asumista ilmaisessa asuntolassa ja sitten maksoivat itse vuokransa, kun se ei enää kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Autan. Tilisiirtona 500€/kk. Mies laittaa myös.

Maksaako verot tästä rahasta, koska sitä tulee vuodessa niin paljon, ettei sitä voi määrittää lahjaksi

Rahallisesti opiskeleva nuori?

Meillä nuori opiskelee rahoitusta ja maksamme kaikki kulunsa, saa asua maksutta vanhempien omistamassa asunnossa ja käyttää itse asumistukensa mihin ikinä haluaa.

Itselläni ei ole lapsia, mutta minun vanhemmat auttoivat ja siitä oli todella suuri apu. Teimme niin, että itse maksoin pakolliset kulut (vuokra jne.) ja he maksoivat kaikki ei pakolliset ja yllättävät kulut (harrastukset, lääkärilaskut jne.). Jos sinulla on varaa siihen ja olet kasvattanut lapsesi oikein, niin varmasti arvostaa suuresti rahallista apua. 

Vierailija kirjoitti:

Rahallisesti opiskeleva nuori?

Meillä nuori opiskelee rahoitusta ja maksamme kaikki kulunsa, saa asua maksutta vanhempien omistamassa asunnossa ja käyttää itse asumistukensa mihin ikinä haluaa.

Tosi hienoa että teillä on nuori päässyt jatko-opintoihin kiinni vaikka vanhemmalla lukihäiriötä tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

nuoremme ei opiskele rahallisesti.

Kuten ketjussa jo sanottiin, sanajärjestyksellä on merkitystä. Joskus sanajärjestys on yksiselitteinen, joskus monitulkintainen. On helppo kirjoittaa niin, että vilpittömässä mielessä oleva lukija pystyy ymmärtämään asian oikein. Paljon vaikeampaa on kirjoittaa niin, ettei vilpillisessäkään mielessä oleva lukija pysty tahallaan vääristämään asiaa kirjoittajan selvän tarkoituksen vastaisesti.