Lue keskustelun säännöt.
Uskon olevani autistinen,
21.08.2022 |
mutta ainoa piirre, mikä minuun ei sovi on tuo, että autistin olisi vaikea lukea muiden ihmisten tunnetiloja yms. Varsinkin silmien lukeminen olisi heille haastavaa. Minä taas juuri luen hyvin ihmisten tunteita ja varsinkin katson ihmisen silmiä ja kasvoja ja vertaan niitä sanalliseen viestintään.
Mutta en juurikaan välitä ihmisten ajatuksista minusta. Mieluummin vetäydyn syrjään sosiaalisissa tilanteissa ja ne ovat minulle tavallaan vaikeita. Äidinkieli on minulla vahva, mutta muut kielet ovat aina olleet todella vaikeita, vaikka muut aineet minun on sitten ollut helppo oppia.
Aistiyliherkkyyden huomaan erityisesti äänien kanssa. En siedä ylimääräisiä ääniä ympäristössäni ja voitte kuvitella, että olen vuokralla asuessa joutunut monesti hankaluuksiin sen kanssa.
Lapsena minulla oli äärimmäisen hyvä muisti. Muistin sanasta sanaan kokonaisen kirjan. Pärjäsinkin kokeissa erinomaisesti sen vuoksi, että yksinkertaisesti muistin kaiken ulkoa. Nykyään tilanne on päinvastainen. Ihan kuin olisin kadottanut muistini, mutta uskon sen liittyvän enemmän traumoihini. Lapsuuteni, kun oli erittäin traumatisoiva.
Näitä oireita on lukuisia enkä nyt kaikkia luettele, mutta tunnistan lähes jokaisesta itseni.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dg kriteerit on aika stereotyyppiset. Itsekin aistin ihmisistä heti jos heillä tunneala muuttuu. Silmiin en tykkää katsoa ja se on todella epämiellyttävää. Dg sain muutama vuosi sitten aikuisena.
Joko olet tai sitten et, jos kiinnostaa niin voit aina käydä lääkärissä kysymässä asiaa. Mutta ei se diagnoosi elämää muuta mitenkään tähän astisesta
Piirteitä voi olla vaikkei diagnoosiksi asti. Ja mikä liittyy lapsiuteesi.
Minäkin uskon olevani autistinen, koska esimerkiksi sosiaaliset taitoni ovat olemattomat ja siksi minulla ei koksaan ole ollut ystäviä ja ihmiset kohtelevat minua enimmäkseen todella huonosti. En aina tiedä, että mitä ihmisille pitää sanoa, että en tule loukanneeksi heitä ja siksi olen yleensä yksin ja hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, olen saman kaltainen, ja olen miettinyt, että joko olen lievästi autismin kirjolla, tai sitten olen vain melko traumatisoitunut vaikeasta lapsuudestani. Vähän tutummille ihmisille olen välillä maininnut, että saatan olla vähän autistinen, kun erikoiset piirteeni tulevat esiin. Jotenkin tuntuu vaikeammalta kertoa, että lapsuuteni ja nuoruuteni oli vaikeaa aikaa, ja siksi saatan panikoida, mennä dissosiatiivisiin tiloihin yms. On paljon ihmisiä, jotka eivät yhtään ymmärrä millaista on kasvaa sairaassa ja kylmässä (tai muuten lasta vahingoittavassa) perheessä. Enkä halua sääliä, enkä hyvää tarkoittavia mutta vähätteleviä lohdutteluja ja neuvoja. En sitä vaivaannuttavaa hiljaisuutta.
En ole ainakaan vielä lähtenyt selvittämään tuota autistisuutta, en vaan jaksa, ja ehkä sen selvittämisestä ei olisi minulle merkittävää apuakaan. Olen jo pari vuoskymmentä saanut lääkitystä ja terapiaa masennukseeni ja ahdistukseeni. Voihan se olla että masennus ja ahdistus lievittyisi, jos saataisiinkin hoidettua traumojani tai mahdollista autismiani, jotka voivat olla alkusyy. Tiedä häntä. Apua on erittäin vaikeaa saada, ellet ole varakas. Otan vastaan kaiken tämän avun, mitä nyt saan.
up