Turhauttavaa odotusta!!!
Tiedän, että lähestulkoon kaikki, jotka vain odottavat " sitä maagista hetkeä" kun pitää lähteä laitokselle, tuntevat olonsa turhauttavaksi, mutta en silti voi olla purkamatta tunteitani!
Minusta itsestäni on ainakin tuskastuttavaa " vain odottaa" , että koska se lähtö tulee. Ottaa päähän kun jatkuvasti kun housut tuntuu hiemankin kostealta sitä ryntää tarkistamaan, että joko se vesi tulee tai kun tuntee, että supistus on tulossa, niin pitää jäädä " kuuntelemaan" onko se nyt sitten se oikeanlainen supistus joka ennakoisi lähtöä! Sitten vielä mies kyselee jatkuvasti, että " no, joko on vinkkejä lähdön suuntaan?!?!" NO, ENKÖHÄN MINÄ NYT ENSIMMÄISENÄ SIITÄ HÄNELLE ILMOITA KUN AIKA ON!!! Olen sanonut tämän hänelle ja hän vähensikin uteluja jonkin verran, kun sitten eilen tajusin, että häntä painostetaan töissä asiasta vielä enemmän kun hän minua. Joka päivä kun hän on mennyt töihin, niin on tullut kommentteja " vieläkö sä olet täällä? Eikö se lähtö ole jo tullut?" Ja LA on vasta ylihuomenna!!! Kyselyä on jatkunut jo kolmatta viikkoa! Nyt hänkin on alkanut stressaamaan asiasta niin paljon, että näkee jo unia, että mulla tulee vedet yöllä enkä itse huomaa sitä!
Tulipa hieman vuodatettua, mutta ei sitä voi muuta kun odottaa...
Kommentit (13)
Kyllä olen todennut usempaankin kertaan että syntyy, kun syntyy! Mulla vielä kuopuksen synnytys käynnisteli 3 viikkoa ennen tositoimia, niin siinä oli muutenkin hermot kireellä. Välillä kun suppareita tuli tasasen välein, yhtenä kertana supparit alkoi 10min välein illalla ja loppuivat kuin seinään 9 aamulla! Arvatkaa v..uttiko?! Ja sitten saa kuulla, että ai vielä yhtenä kappaleena?! Jos saiskin ite päättää synnytyksen hetken ja keston...
Kolmannella kierroksella mennään..
AIHA RV 10+1
Mummoni esimerkiksi soitti eilen, ja päivitteli sitä että kun hänelle kaikki soittelee ja kyselee....sanoin Mummolle että pari viikkoa voi mennä vielä, kun ei ole yliaikainen, vaikka LA meni jo...Mummo oli ihan kummissaan. Kyllähän sen ymmärtää että on innoissaan ja kaikille kertonut asiasta, mutta varmaan pitäisi raskausuutisesta kertoessa jo mainita, että voi sitten olla se + 2 viikkoa....
Kyllä ennen muinoinkin raskaudet menivät yli lasketun ajan ja niitä käynnisteltiin. Mun äitin synnyttäessä käynnistettiin, mun mieskin on syntynyt käynnistyksellä, ja hänen siskonsa myös. Siksi ihmettelen tätejä, setiä, mummoja ja vaareja jotka ovat kummissaan kun ei silloin laskettuna aikana ole käärö jo kotona....heillä on omia lapsia, onko siitä sitten niin kauan aikaa, etteivät muista miten homma toimii? Että eivät tule tilattuna ajankohtana...
Ihmettelen myös noita sukulaisia jotka soittelevat joka toinen päivä. Meinaavatko että ei ilmoiteta kun on syntynyt....
Lisäksi mun pomo soitti yksi päivä ja oli ihan kummissaan, että eikös se ole tullut jo, kun jouduin jämään saikullekin supistusten takia. Tuli ihan syyllinen olo, että anteeksi nyt sitten kun ei syntynyt ennen aikojaan.....ja välillä tulee ihan fiilis, että mussa on jotain vikaa kun lapsi ei tule jo....???!!
GGRRRR...taas tänään niin kypsä tähän odotukseen, viimeinen neuvola olisi tässä heti aamusta.
Dirah 40+6
Olipa mukava kuulla, että muidenkin odottajien sukulaiset, kaverit, pomot yms. ovat myös turhan hätäisiä asioiden suhteen. Ihan kun itsellä ei riittäisi paineita odottamisen kanssa...
Omalta kohdalta sain jo turhautuneisuuden " purkautumaan" potran pojan myötä. Muille turhautuneille toivon mahdollisimman pikaista käynnistymistä ja ONNEA vauvojen myötä!
MOT
samat tunteet muistaan elokuun alulta.
meillä meni viikon ylitse ja se vko siitä lasketusta ajasta oli kyllä tuskaa.
ja just kun kaikki soitteli ja kyseli ja odotti ja tottakai joo itekin ootti kun kuuta nousevaa sitä lähtöä sinne synnyttään ja sit kun se tuli niin ihanalta tuntui ja ennen kaikkea helpottavalta !
itse sain tai ainakin uskon siihen et edellispäivän rehkimisellä oli osa käynnistymiseen..mä siivosin hulluna koko päivän ja pesin saunan ja nousin portaita ylös ja alas..
koitahan jaksella ja kerätä voimiakin h-hetkeen
-ansku ja prinsessa kohta 3kk-
Mulla on viikkoja vasta 35 kasassa, mutta koska esikoinen syntyi 35+3 ja tässäkin raskaudessa on ollut lievää häikkää, ahdistelu on jo alkanut. Auta armias, jos en esim. ehdi vastaamaan puhelimeen ajoissa tai en muuten vain anna kuulua itsestäni tutuille päivään, pariin! Heti epäillään, että laitoksella ollaan jo.
Joka päivä tulee itselle epäuskon hetkiä, että joko tästä kohta lähdetään, vaikka toisaalta uskoisin, että kyllä tässä vielä viikkoja kerätään. Jännää, kun ei tiedä, onko se menoa ensi yönä vai joulun alla. Odotusta todellakin. Pitää yrittää kiinnittää ajatukset johonkin muuhun kuin omaan napaan.
hyvin tuokin muistissa vielä. siis niin superrisovaa lukea joka aamu sata yks teksti viestiä jossa sama " JOKO!?" -sisältö. lopulta alko pänniä niin että sanoin ilmoittavani kun lähtö tulee. ei hyvä idea sekään meinaan synnytyspäivänä tuli sitten lähetettyä aika monelle viesti että tänään mennään ja siitähän se pato murtu. kaikki soitteli pitkin päivää missä mennään ja joko kohta sairaalaan matkalla. appiukko hoputti aamu 8sta lähtöön asti. " kyllä teidän varmaan pitää jo lähteä kun jo useemman tunnin supistellut ja vaimollani oli tuossa vaiheessa jo..." mistäs se sen tietää mikä meinikin meillä oli sillä hetkellä?:D ei, oikeastihan ihmiset ovat vaan innoissaan teidän puolesta ja eivät malta odottaa (osaisikin suhtautua noin asiaan... en minä ainakaan :D )
itselläni meni 4päivää yliaikaseksi ja kävin neuvolassa juuri edellisenä päivänä ennen kuin synnytyskäynnisty. terveydenhoitaja toivotteli lähtiessämme että eihän nähdä enään kaksin, tuo ensikerralla jotain uutta mukana :D
Esikoisemme antoi odottaa itseään pitkään, synnytys käynnistettiin 42+1 ja neiti syntyi pari päivää myöhemmin. Kolmisen viikkoa ihmiset ehtivät soitella ja ihmetellä mitä minä vielä kotona teen?? Ei se odottaminen varmaan miehellekään ole helppoa kun ei todellakaan voi tietää milloin lähtö tulee.
Onnea matkaan!
Itse olen turhautumista valttaakseni katsonut kalenterista mika paiva olisi viimeinen mahdollinen kaynnistyspaiva jos vauva menee yliaikaiseksi, ja ajattelen etta viimeistaan sina paivana tama odottelu sitten palkitaan...kyselijöille sanotaan etta " ainakin nelja-viisi viikkoa tassa viela menee" (nyt rv 36) eli ainakaan samat ihmiset ei sitten heti seuraavana paivana kysy samasta asiasta...mutta niinhan se on etta vaikka miten yrittaa asennoitua positiivisesti niin onhan tama loppuvaihe aika tuskastuttavaa!
mulla puhelin piippaa ja pirisee vähänväliä.esikoisen laskettuaika on huomenna,mitään ei kuulu.odotan limatulpan irtoamista kuin lapsena joulupukin tuloa.pikku supistuksia tulee ja menee.välillä selkään koskee.alkaa tulla jo vainoharhaiseksi.onneksi on aika paljon kaikkea pikku puuhaa.aamuisin voi nukkua reilusti lahemmäksi puoltapäivää ja ottaa välillä päikkärit.ruoka ja yleensäkkin kaikki syöminen on ykkös juttu.energian tarve on valtava.kai se kroppa alkaa varastoida energiaa synnytystä varten.
ihana ihmeellinen ihminen kohta syntyy.tuntuu niin uskomattomalta.odotan oikein että pääsee ponnistamaan.
kärsivällisyyttä ja nautitaan tästäkin hetkestä!
...ja kyllä sen voi sanoa suoraan.
Itselläni meni 8 päivää yli ja vaikein osa synnytyksessä oli sen käynnistäytymisen odottaminen. Kun vedet menivät, hihkuin riemuissani (supparit taisivat vähän vauhdittaa hihkumista... :) ) " POKS" , siihen se perkelöityminen loppui kuin seinään.
Mielestäni on todella pässinpäistä, epäkorrektia ja vähämielistä udella " joko, joko" . Itse olin aivan riittävän pahantuulinen, vaikka ystävä- ja tuttavapiirini oli jo paljon aiemmin sisäistänyt tiedon siitä, että minulle on turha tulla " jokottelemaan" ja toimi sen mukaan.
Tässä hiljan olin aivan tulisilla hiilillä kun yhdellä kaverilla meni reilusti yli LA:n, mutta tyydyimme yhden toisen kaverin kanssa vaan päivittelemään tilannetta (kun johonkin sitä halusi purkaa) ja pitää päämme kiinni synnyttäjän suuntaan. Ja kuinka ollakaan, kuulimme iloisesta perhetapahtumasta heti kun oli jotain kerrottavaa (kuten olimme olettaneetkin).
Me emme ole edes lähipiirille kertoneet tarkkaa laskettua aikaa. Olemme vain sanoneet, että " marraskuussa syntyy" . Tähän ovat tyytyneet. Näin olemme välttyneet pahimmilta uteluilta. Jos joku on kysynyt, että joko se syntyy, olemme vain vastanneet, että eihän ole vielä sen aikakaan!
esikoiseni syntyi 16.8.2006, kun raskausviikkoja oli 41+5. Päivät lasketunajan jälkeen tuntui todella pitkiltä ja oli semmoinen fiilis, että eikö se jo voisi syntyä! Meillä itse olin monena iltana touhottanut miehelleni, että nyt varmaan alkaa yöllä tapahtumaan..ja eihän sitä sitten mitään tapahtunutkaan. Mieskin monesti sanoi, että äläs nyt hötkyile, kyllä se sieltä tulee, kun on sen aika! ...niimpä. Kerkesin käydä vielä yliaikaisultrassakin, kun rv 41+3...lääkäri totesi, että ompas hyvä tilanne; olet jo 2cm auki ja tämän tutkimuksen jälkeen rupee varmasti tapahtumaan pian..ehkä jopa ensi yönä! Olinkin sitten koko yön " lähtövalmiudessa" mutta mitään ei tapahtunut. Seuraavana yönä en edes odotellut, että mitään tapahtuisi...kunnes heräsin klo:02.00, kun lapsivedet menivät... Siitä sitten laitokselle lähtö oli viimeinkin edessä :)
Terve poika syntyi klo: 05.00
Jaksamista sulle synnytystä odotellessa!
Minä en myöskään seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee:) kerro laskettua aikaa kellekään. Sukulaiset ja kaverit jotka kyllä tarkoittavat ihan hyvää, ajavat mut ainakin ihan hermoromahduksen partaalle.
No, nyt tietää asennoitua siihen, että se LA ei todellakaan ole mikään eräpäivä, vaan ihan suuntaa antava...
Mä en ymmärrä sitäm että ensimmäiset alkoivat soittelemaan jo ennen laskettua aikaa, että eikö se nyt tule sieltä.....yksi ei edes kovin läheinen sukulainen soittelee joka toinen päivä....kun en yksi päivä vastannut, pommitti monta kertaa päivässä....ei sille tullut mieleen että jos vaikka ollaan sairaalassa, tai muuten vaan halutaan olla rauhassa....
Piinaavaa on kyllä tämä odottelu. Alkaa jo tuntua että onkohan meille mitään vauvaa edes tulossa...vaikka tuolla se möyrii koko ajan.
Lisäksi mua pelottaa tuo ensimmäinen yliaikaiskontrollikäynti...