Mulla oli jäänyt yksi vaatelaatikko vanhempien luokse. Nyt kun piti hakea se, sitä ei enää ollutkaan

En hävitä mitään kysymättä lapsilta. Ovat saaneet säilöä tavaroitaan muistoksi tai muuten vaan. Kun muuttuavat pikkuhiljaa omilleen, saavat säilyttää tavaraa meillä. Jossain vaiheessa voin kysyä niistä ja pyytää katsomaan onko aiheellista vielä säilyttää. Heidän tavaroitaan ne on, ilman lupaa ei hävitetä.

Kun muutin ulkomaille, laitoin tärkeimmät tavarat kuten päiväkirjat yhteen laatikkoon, jonka päälle kirjoitin: Maijan henkilökohtaisia tärkeitä papereita. Ei saa koskaan hävittää. Säilytettävä.

Näin varmistuin, että tämä laatikko säilyi koskemattomana siihen asti, kunnes muutin takaisin Suomeen. 

Muita tavaroita oli toki heitetty pois, kuten lempifarkkutakkini (siisti ja ehjä), otettu kellarirätiksi, henkilökohtaisia kirjoja viety ulkomökkiin homehtumaan jne. Onneksi useat näistä asioista kuten kirjat oli mahdollista löytää kirpputoreilta. Se farkkutakki harmittaa vieläkin, koska en ole enää sellaista nähnyt missään.

Oman lapseni kohdalla säilytin vain pienen laatikon hänen parhaita vaatteita. Hänen muuttaessa ensimmäiseen asuntoon kysyin hänen harrastelehdistään. Ei kuulemma halunnut niitä. Jostain syystä säilytin ne vielä muutaman vuoden ja sen jälkeen ne kelpasivatkin. Olen huomannut että vanhetessaan hän on halunnut esineitä, joita hän ei olisi aiemmin halunnut. Saatan siis antaa hänelle jotain vanhoja valokuvia ja sanoa, että saat itse päättää pidätkö ne vai heitätkö roskiin.

Olen painostanut lapsiani käymään tavaroitaan läpi ja laittamaan kierrätykseen mitä eivät enää tarvi. Haaveilen uudelleen sisustuksesta. Ja olen tarjonnut tavaroita mukaan joskus onnistuen pääsemään eroon jostain. Mieheni lyö jäitä hattuun: anna olla, ei pidä stressata heitä niin etteivät sitten tule käymään!

Vaatteet ja lelut säästän lastenlastensa varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten vanhoja vaatteita jaksa säilöä iäisyyksiä. Meille itsellemme tuli muutto pari vuotta sen jälkeen, kun nuorimmainen oli muuttanut pois. Olin tarjonnut lapsille tavaroita useaan kertaan. Muuton lähestyessä kävin kaiken läpi. Suurin osa lasten vaatteista ja kengistä lähti kaatopaikalle. Harvempi pääsi mukaan muuttokuormaan. Jos kaapissa on esimerkiksi kengät, jotka ovat seisseet kaapissa käyttämättöminä viimeiset viisi vuotta, niin olisko ne todella pitänyt säästää? Yleensä mummoja syytetään turhan tavaran säilömisestä, mutta ilmeisesti tämän ketjun perusteella niin pitäisikin olla eikä mitään saa heittää pois.

Onko nyt jotain vaikeuksia hahmottaa ketjun ydintä?

Teillä

1. Tuli oma muutto (lapsen pitää tässä vaiheessa tajuta, että omien tavaroiden säilytyspaikka katoaa). Oletettavasti informoitte lapsianne siitä, että olette muuttamassa. Ja samalla ei maksa paljoa sanoa, että tulkaa katsomaan omat tavaranne ajoissa. 

2. Olit tarjonnut tavaroita lapsille useampaan kertaan. 

Eli koetko silti ketjun jotenkin koskettavan sinua? Vanhempana, joka salaa heittää tavaroita pois tai lapsena, jonka tavaroita on hävitetty?

Kyllä, sillä lapsi voi muistaa tai kokea asian toisin kuin vanhempi Viime viikolla lapsi (kohta 30 v) kyseli, että missähän hänen kenkänsä ovat. Kyselyn jälkeen muistelin, että ne täytyi olla ne kengät, joita lapsi ei käyttänyt oikeastaan ollenkaan ja jotka oli ostettu 15 - 18-vuotiaana. Roskiin meni.

Noi merkkamattomat laatikot...aina kirjoitettava päälle selvästi esim. Maijan tavaroita, ei saa hävittää!

Vierailija kirjoitti:

On sekin minusta vähän kummallista jos lapsen huone jätetään ihan koskemattomaksi niinkuin joku muistohuone, jopa vuosikymmeniksi. Muutaman vuoden nyt vielä ymmärtää. Kyllä minun tuttavapiirissä ne huoneet on otettu muuhun käyttöön, tai sisustettu yleisesti vierashuoneiksi joihin lapsi toki saa tulla mutta joihin voi majoittaa myös muita.

Ei minunkaan huonettani koskemattomaksi jätetty, mutta siinä huoneessa oli viisi vaatekaappia, joista yhteen jäi tavaraa sekä kirjoituspöydän laatikoihin. Tuonne yhteen kaappiin olisi mahtunut tavarat myös pois siirretystä ja muuhun käyttöön otetusta kirjoituspöydästä, mutta heitettiin vaan pois. 

Mulla oli myös peruskoululaisena paljon kirjekavereita. Osa myös poismuuttaneista kavereista kirjoitteli ja parhaat ystävät matkoilta/vaihdosta tms. Äiti hävitti ne kaikki kysymättä. 

Kuulostaa tutulta. Jo lapsena sain kokea, ettei minun omaisuudellani ollut mitään väliä. Äiti lahjoitti kysymättä kaikki Barbie-nukkeni serkulleni, kun itse vielä leikin niillä. Itse ostamiani kirjoja ja dvd-levyjä lainattiin jatkuvasti tutuille ja sukulaisille ilman, että minulta kysyttiin, enkä usein saanut niitä koskaan takaisin. Jos suutuin asiasta, minut haukuttiin itsekkääksi.

Sama jatkui aikuisena. Vanhempani asuvat edelleen lapsuudenkodissani, joka on monikerroksinen talo, jossa on useampi varasto ja autotalli. Itse asuin opiskelijayksiössä. Kysyin lukuisia kertoja vanhemmilta, voinko säilyttää vanhoja tavaroitani heillä, kunnes muutan isompaan asuntoon. Joka ikinen kerta he vastasivat, että tietenkin voin.

Muutin puolisoni kanssa kolmioon, jolloin tuli aika hakea tavaroita omaan kotiin. Lapsuudenhuoneestani oli hävinnyt melkein kaikki ylimääräiset vaatteet (äiti vienyt Fidalle, että saisi tilaa omille vaatteilleen) ja pari huonekalua (lahjoitettu vanhempien kummipojalle). Myös vanhat laskettelusukseni ja -mononi oli lahjoitettu vanhempien tutulle. Mistään näistä ei sanottu mitään minulle, saatikka että oltaisiin lupaa kysytty. Kuulemma on oma vikani, etten ole hakenut tavaroita ennemmin pois.

Että joo. Olen vähitellen hyväksynyt tilanteen, mutta edelleen harmittaa.

Minä oon kirjottanut jokaiseen kolmeen laatikkoon, joita vanhempieni varatossa säilytän tekstin:n

EI SAA HÄVITTÄÄ. SISÄLTÄÄ SÄILYTETTÄVÄÄ MATERI AALIA.

Asuin vuosia ulkomailla, jossa välissä myös molemmat vanhempani kuolivat.

Velipoika oli vienyt nuo tavarani oman asuntonda varastoon, kun he vanhempieni asunnon joutuivat tyhjentämään.

Hyvin oli broidi tavarani säilttänyt, ei mitään merkkiä ollut siitä, että noita minun laatikoita olis yritetty avata.

Ap:kin ois voinut pistää tavaroidensa laatikoiden päälle lappusen:

Henkiläkohtaisia tavaroita, EI saa hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Me asumme maalla talossa, jossa ovat asuneet aiemmin puolison isovanhemmat lapsineen. Talossa on suuri vintti.

Nämä nykyään eläkeikää lähestyvät ihmiset ajattelevat, että säilytämme edelleen heidän kouluaikaiset esitelmänsä, koulukokeensa, koulukirjansa, kouluaikaiset suksensa ja myös joitakin vaatteita ja kenkiä. Myös puolison sisarus ajattelee samoin. Vauvanvaatteita löytyy eri vuosikymmeniltä.

Vintti on ääriään myöten täynnä. Olen ehkä narsisti, mutta omilta lapsiltani jää muistotavaroita noin yksi laatikollinen kullekin.

On kestämätön tilanne, tavaroita säilytetään kohtuuttomia määriä ja velvoitetaan muita niitä säilyttämään, vaikka sukulaisia ollaankin.

Meille tuodaan jopa lisää tavaraa, koska suvulla on käsitys, meillä on 'tilaa'. Koetan padota tilannetta ja sanoa napakasti 'Ei', mutta jossain vaiheessa ihmiset toistuvasti unohtavat sen.

Joten, ihmiset, aikuistukaa jossain vaiheessa.

Varastotilaa, pienvarastoja, vuokravarastoja, kaikkea saa rahaa vastaan, jos itsellä ei ole tilaa säilyttää.

Tuo vinttihän on palovaarallinen! Niille sukulaisille ilmoitus, että hakekaa tavaranne päivään x mennessä, muuten lähtee jäteasemalle.

Sellaista se on. Nyt jäi vain muistot.

Omat vanhemmat säilöivät tavaroitani vuosikaudet. Sitten he muuttivat eläkkeelle jäätyään pois meidän lapsuudenkodista. Oletin, että menen tietysti käymään läpi vanhat tavarani, heittämään roskiin ja kierrätykseen suurimman osan. Eikö mitä. Ilmoittivat vasta jälkikäteen miten muuttofirma oli näpsäkästi hoitanut koko jutun. Väittivät, ettei mitään heitetty pois, mutta juuri mitään ei koskaan löytynyt enää. Esim. kyselin joitakin leluja omille lapsille, mutta löytyi vain osa, nekin ulkovarastossa säilytettyjä.

Abihuppari mulla on sentään tallessa. Tuolla se makaa vaatekomerossa peränurkassa. Eipä sille käyttöä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta äiti antoi kalliit farkkuni, jotka olivat vielä lempparit niiden hyvän mallin ja erikoisen värinsä (ei saanut enää mistään) vuoksi. Housut olivat hyväkuntoiset, siistit ja uudehkot. Olin teini tuolloin.

Aloin kaivata farkkuja kun en löytänyt ja äiti totesi, että oli antanut ne sisarukseni seurustelukumppanin siskolle. En saanut niitä enää takaisin eikä samaa väriä löytynyt enää. Ei edes pahoitellut asiaa. Vanhemmiten olen tajunnut äitini narsistiset piirteet.

Muutakin tavaraa katosi ja löytyi annettuma muille vaikka olin omillani ostanut.

Multa faija lahjoitteli siskolleen mun tavaroita kun olin tenava ja teini ja asuin vielä kotona-kotona. Kun muutin pois, piti tietysti kaikki tavarat ottaa mukaan. No, joka tapauksessa. Kun yhtä tärkeetä tavaraa etsin ja selvisi että sekin oli annettu tädille, niin erehdyin sanomaan että ei saisi ottaa toisen omaa edes kysymättä ja pistää toisille. Sanoin vielä että ei tartte pyytää takaisin, mutta vastaisuudessa sietäis edes keskustella aiheesta. Niin tää narsistihan säntäs oitis puhelimeen soittamaan siskolleen ja väittämään että se pitää antaa takaisin kun minä vaadin ja olen vaikea! Ei ollut mitenkään ainutlaatuinen tilanne, että valehteli minusta sukulaisilleen. Lahjoitti siskolleen tosiaan mm. mun ainoan polkupyörän sun muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asumme maalla talossa, jossa ovat asuneet aiemmin puolison isovanhemmat lapsineen. Talossa on suuri vintti.

Nämä nykyään eläkeikää lähestyvät ihmiset ajattelevat, että säilytämme edelleen heidän kouluaikaiset esitelmänsä, koulukokeensa, koulukirjansa, kouluaikaiset suksensa ja myös joitakin vaatteita ja kenkiä. Myös puolison sisarus ajattelee samoin. Vauvanvaatteita löytyy eri vuosikymmeniltä.

Vintti on ääriään myöten täynnä. Olen ehkä narsisti, mutta omilta lapsiltani jää muistotavaroita noin yksi laatikollinen kullekin.

On kestämätön tilanne, tavaroita säilytetään kohtuuttomia määriä ja velvoitetaan muita niitä säilyttämään, vaikka sukulaisia ollaankin.

Meille tuodaan jopa lisää tavaraa, koska suvulla on käsitys, meillä on 'tilaa'. Koetan padota tilannetta ja sanoa napakasti 'Ei', mutta jossain vaiheessa ihmiset toistuvasti unohtavat sen.

Joten, ihmiset, aikuistukaa jossain vaiheessa.

Varastotilaa, pienvarastoja, vuokravarastoja, kaikkea saa rahaa vastaan, jos itsellä ei ole tilaa säilyttää.

Tuo vinttihän on palovaarallinen! Niille sukulaisille ilmoitus, että hakekaa tavaranne päivään x mennessä, muuten lähtee jäteasemalle.

Hyvin tavallinen tilanne maaseudulla, että paikat ovat monen sukupolven tavaraa täynnä. Eikä pois voi laittaa mitään.

Tiedän maaseudulla paikan, jossa vanha asuintalo on jätetty varastoksi. Mitään tavaraa ei ole viety pois, ja lisää saa tuoda.

Pihapiiriin on rakennettu uusi, moderni asuintalo.

Ainoa vaan, että vanhaa asuintaloa ei ylläpidetä. Ulkovuoraus rapistuu, katto alkaa vuotamaan ja lopulta lattiasienikin saattaa vallata talon.

Siellä on sitten ne abihupparit, kengät, lapsuuden vaatteet, laskettelusukset, lelut ja muut. Huonekalut, jotka ei mahtuneet muualle. Talo sisältöineen kelpaa palokunnan talopalon harjoituskohteeksi.

Voin kertoa, aika kultaa muistot. Kymmeniä vuosia vanha nallekarhu vuotaa sahanpurua, tahraantunut, toinen korva revennyt ja yksi silmä puuttuu. Muovilelut haalistuneet, lisäksi monetkaan lelut ei täytä nykypäivän turvallisuusvaatimuksia.

Usko pois, oikeasti et halua kotiisi sitä tavaraa. Muistoissa esineet ja tavarat on kauniimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätit sen jälkeesi, jos oli tärkeä? Tai mikset edes sanonut vanhemmillesi hakevasi laatikon pikimmiten?

Lasten muuton lähestyessä olen miettinyt, että ennen muuttoa saavat käy kamansa läpi ja heittää roskiin/kierrätykseen mitä ei aio viedä mukanaan. Muuttopäivänä lapsen huone tyhjennetään täysin kaikesta tavarasta. 

Kohtuutonta, jos lapsi muuttaa yksiöön.

Säilytä tavaroita, kunnes lapselasi on perheasunto.

Perheasunto? Eihän kaikki edes hanki sellaista. Jos on vaikka lapseton pariskunta niin heille saattaa olla ok esim. kaksio tai kolmio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se lapsi sitten ole tervetullut enää ollenkaan visiitille teillä, joilla huone tyhjennetään aivan kokonaan.

Mulle aikoinaan jätettiin mun huone, jossa oli myös tavaroita, joita en ollut ottanut mukaani. Siellä sitten yövyn aina kun olen vanhemmillani.

Lapsi on erittäin tervetullut, mutta meillä ko huone tarvittiin työhuoneeksi. siellä on myös sänky, jos haluaa jäädä yöksi, mutta hänen varsinainen kotinsa on nyt muualla. 

Tämä on se hyvä ratkaisu. Ja tietysti jos haluaa raivata tavaraa, pitää ilmoittaa lapsille että x päivään mennessä käykää hakemassa. Niin minun vanhempani tekivät. Joskus äiti kysyi "saako tämän heittää pois vai haluatko". 99% oli pois heitettävää.

Vanhemmat usein muuttavat kahdestaan pienempään asuntoon ja sinne ei voi rahdata lasten varastoja.

Minäkin harrastin kirjeenvaihtoa. Äiti kaivoi kerran valtavan muovipussillisen kirjeitäni, joista osa oli yhä "ei saa koskea" merkatussa laatikossa. Äitini on poikkeuksellinen ihminen, kunnioittaa toisen yksityisyyttä ja häneltä puuttuu tyystin sellainen uteliaisuus. On siis olemassa ainakin yksi ihminen, joka ei pengo muiden vessankaappia, tutki toisen laatikoita ja lue päiväkirjoja. Tämän tiesin jo lapsena ja järkytyin ihan kamalasti kun kaverit kertoivat "äiti oli etsinyt päiväkirjani ja penkonut paperini".

No takaisin. Äiti toi muovipussillisen kirjeenvaihtoa ja kysyi, että haluanko ne itselleni. Mikä tarkoittaa hänen kohteliaalla kielellään "yritän siivota tavaroita, haluaisin näistä eroon". Otin ne itselleni.

Säilytin niitä vuosikausia. Vuosikymmeniä. Joka kerta jotain ikäviä traumoja muistoja kirjeistä eloon. Ei välttämättä traumoja, mutta surua siitä millainen olin, millainen joku muu oli ja ties mitä lapsen ja teinin elämän draamaa.

Sitten päätin konmarittaa omat roinani ja nämä kirjeet menivät kaikki silppuriin. Enkä yhtään niistä ole koskaan kaivannut.

Hieman ohis, sori.

Taas ovat vanhukset törttöilleet ja aiheuttaneet jälkikasvulleen mielipahaa.

Mikä varasto on vanhempiesi koti? Ihan oikein vienet pois tavarasi nurkistaan.Olisit ajalla ottanut ne mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä varasto on vanhempiesi koti? Ihan oikein vienet pois tavarasi nurkistaan.Olisit ajalla ottanut ne mukaan.

Se nyt vaan sattuu olemaan rikoslaissakin, että toisen tavaroita ei kysymättä hävitetä, vaikka kuinka olisi jätettykin.