Mulla oli jäänyt yksi vaatelaatikko vanhempien luokse. Nyt kun piti hakea se, sitä ei enää ollutkaan

Me asumme maalla talossa, jossa ovat asuneet aiemmin puolison isovanhemmat lapsineen. Talossa on suuri vintti.

Nämä nykyään eläkeikää lähestyvät ihmiset ajattelevat, että säilytämme edelleen heidän kouluaikaiset esitelmänsä, koulukokeensa, koulukirjansa, kouluaikaiset suksensa ja myös joitakin vaatteita ja kenkiä. Myös puolison sisarus ajattelee samoin. Vauvanvaatteita löytyy eri vuosikymmeniltä.

Vintti on ääriään myöten täynnä. Olen ehkä narsisti, mutta omilta lapsiltani jää muistotavaroita noin yksi laatikollinen kullekin.

On kestämätön tilanne, tavaroita säilytetään kohtuuttomia määriä ja velvoitetaan muita niitä säilyttämään, vaikka sukulaisia ollaankin.

Meille tuodaan jopa lisää tavaraa, koska suvulla on käsitys, meillä on 'tilaa'. Koetan padota tilannetta ja sanoa napakasti 'Ei', mutta jossain vaiheessa ihmiset toistuvasti unohtavat sen.

Joten, ihmiset, aikuistukaa jossain vaiheessa.

Varastotilaa, pienvarastoja, vuokravarastoja, kaikkea saa rahaa vastaan, jos itsellä ei ole tilaa säilyttää.

Mullakin on tuollainen isä. Paitsi että heittää kaiken roskiin eikä vie kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Jaan ap:n tunteen, koska olen kokenut saman lapsuuskodissa oli ihan helvetisti tilaa ja luulin, että pari kivaa leluani olivat ullakolla turvassa.

No, ne oli annettu serkulle, kun menin hakemaan omalle pienokaiselleni.

Tämä on tuttua. Jotenkin sitä lapsuudenkodista pois muuttaessaan kuvitteli, että "aina" omassa huoneessa paikoillaan olleet tavarat pysyvätkin siellä. Järkytys oli, kun äitini oli kysymättä lahjoittanut tavaroitani ties kenelle, heittänyt pois piirustuksiani ym ym. En kai nyt voinut ottaa kaikkia tavaroita mukaan opiskelijakämppään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kuvitellaan, että vanhemmilla olisi velvollisuus hillota lapsen tavaroita vuodesta toiseen varastoissaan? Kun lapsi muuttaa omilleen, hän vie mennessään sen, mitä vie ja SOPII vanhempien kanssa, onko siihen varastointiin vanhemmilla mahdollisuus vai hankkiiko muualta varaston OMILLE tavaroilleen.

Ei tietenkään ole velvollisuutta. Ap:a harmiti se että hänen tavaroitaan oli hävitetty täysin kysymättä. Ymmärrän tosi hyvin että tuollainen jää kaihertamaan. Minä opiskelin ulkomailla vuosia ja jätin isän luo joitakin sellaisia tavaroita ja huonekaluja joita sitten takaisin palattuani tarvitsisin. Kun jätin ne niin asia oli täysin ok. Kyllä iski kun mylhemmin totesin hänen hävittäneen suuren osan ihan täysin kysymättä. Minusta tuo vaan on kummallista ja loukkaavaakin käytöstä. Jos hänelle ei olisikaan säilyttäminen sopinut niin miksei sanonut asiasta. Olisin sitten tehnyt muuta järjestelyjä.

Nämä toisten tavaroiden hävittäjät ovat usein muiden ylikävelijöitä, ihmisiä joilta puuttuu hyvä käytös ja tunteet. Itsekkäitä päsmäröijiä.

Omaan korvaani ei kuulosta kovinkaan terveeltä aikuisten ihmisten suhteelta se, että vanhempien ja lasten välit jäävät poismuuton jälkeen aikuinen vs. lapsi -asteelle. Kyllä tuossa vaiheessa sen suhteen pitää kehittyä aikuisten väliseksi. Ja siihen ei kuulu se, että toista holhotaan ja hänen tavaroitaan pyyteettömästi säilötään nurkissa ja lastenhuoneita museoidaan vuosikausia muuttumattomiksi sen muutaman vuotuisen vierailun takia. Läheisissä väleissä voi olla myös tasavertaisessa ja täysikasvuisessa ihmissuhteessa. 

Ja ap:n tapaukseen liittyen, kyllä olisi vanhempien vähintään pitänyt ennen hävittämistä kysyä, hakeeko lapsi tavaransa vai saako hävittää. Mutta mitään loppuiän säilytysvelvollisuutta, kuten osa täällä ajattelee, ei todellakaan vanhemmilla ole. Järkevässä ajassa sieltä lapsuudenkodista haetaan ne tavarat, jotka oikeasti halutaan, ja sen jälkeen vanhemmilla on oikeus aloittaa se oma lapsiajanjälkeinen elämänsä ilman varastointivelvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kuvitellaan, että vanhemmilla olisi velvollisuus hillota lapsen tavaroita vuodesta toiseen varastoissaan? Kun lapsi muuttaa omilleen, hän vie mennessään sen, mitä vie ja SOPII vanhempien kanssa, onko siihen varastointiin vanhemmilla mahdollisuus vai hankkiiko muualta varaston OMILLE tavaroilleen.

Ei tietenkään ole velvollisuutta. Ap:a harmiti se että hänen tavaroitaan oli hävitetty täysin kysymättä. Ymmärrän tosi hyvin että tuollainen jää kaihertamaan. Minä opiskelin ulkomailla vuosia ja jätin isän luo joitakin sellaisia tavaroita ja huonekaluja joita sitten takaisin palattuani tarvitsisin. Kun jätin ne niin asia oli täysin ok. Kyllä iski kun mylhemmin totesin hänen hävittäneen suuren osan ihan täysin kysymättä. Minusta tuo vaan on kummallista ja loukkaavaakin käytöstä. Jos hänelle ei olisikaan säilyttäminen sopinut niin miksei sanonut asiasta. Olisin sitten tehnyt muuta järjestelyjä.

Kommunikaatio toimii molemmin päin. Jos ei missään vaiheessa sano, että tavaroita tulee vielä tarvitsemaan, niin ei vanhempi voi sitä tietää. Molemmat ovat tässä ihan yhtä väärässä.

Samoin on merkitystä sillä miten tavarat jättää säilöön. Uskon , että monet nuoret ovat vaan kantaneet ne omaan kotiin mahtuneet tavaransa ja loput ovat vaan jääneet hujanhajan vanhemman kotiin. Eikä lainkaan ajatella että vanhempi voisi tilaa tarvita itselleen. Vanhempi ei taas ajattele näiden tavaroiden olevan tärkeitä, kun on jätetty jälkeen.

Jos taas kaikki tavarat on merkitty selvästi säilytettäväksi ja pakattu laatikoihin, niin törkeää on heittää pois.

Todella harmillista että näin on käynyt.

Itse kyllä muuttaessani koin aloittavani aikuisen elämän. Otin mukaan kaiken mitä meinaan käyttää, ja henkisesti valmistauduin siihen että loput äiti hävittää. Huoneestani on poistettu väliseinä, ja nykyään se on olohuoneen perällä oleva tietokonenurkkaus, jossa säilytetään kirjoja, askarteluvälineitä, yms.

Vieraillessa nukun sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Nämä toisten tavaroiden hävittäjät ovat usein muiden ylikävelijöitä, ihmisiä joilta puuttuu hyvä käytös ja tunteet. Itsekkäitä päsmäröijiä.

Nämä omien tavaroiden toisten kotona varastoijat ovat usein oman navan ympärillä pyöriviä itsekkäitä ihmisiä, joilta puuttuu käytöstavat ja tunteet.

Rajattomia olettajia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se lapsi sitten ole tervetullut enää ollenkaan visiitille teillä, joilla huone tyhjennetään aivan kokonaan.

Mulle aikoinaan jätettiin mun huone, jossa oli myös tavaroita, joita en ollut ottanut mukaani. Siellä sitten yövyn aina kun olen vanhemmillani.

Kartanoissa tehdään noin , ei kerrostaloasunnoissA. Emme ole kolmiossa pyhäköiksi muuttaneet lasten huoneita, tavaroita kyllä on tallella , mutta huoneet on käytössämme. Nukkumatilaa kyllä on.

Omassa lapsuudenkodissani on nuorimman siskoni tavaroita yksi huone täynnä. Pahvilaatikoissa ja vaatetangoilla.

Sisko muuttaa usein, ja tuntuu, muuttokuorman yhteydessä tavarat vanhempieni luona lisääntyvät, koska siskolla ei ole muuta paikkaa ja uuteen kotiin eivät tavarat mahdu, sovi sisustukseen tms.

Kai tuo on ok vanhemmilleni, mutta luulisi, että heillä muutakin käyttöä olisi vuosien aikana huoneelle ollut.

Vanhempani ovat jo melko iäkkäitä, ja on mahdollista, että joutuvat jossain vaiheessa muuttamaan hoivakotiin. Ehkä siinä vaiheessa siskon tavaravarasto ei enää seuraa perässä.

Minä kun muutin niin "vein" huoneeni mukanani. Yksi kaappi sinne taisi jäädä kun uudessa asunnossa oli vaatehuone. Joitain tavaroita saattoi vanhemmilleni jäädä, mutta eipä niitä ole tullut kaivattua näin vuosikymmeniä myöhemminkään.

Ei lasten vanhoja vaatteita jaksa säilöä iäisyyksiä. Meille itsellemme tuli muutto pari vuotta sen jälkeen, kun nuorimmainen oli muuttanut pois. Olin tarjonnut lapsille tavaroita useaan kertaan. Muuton lähestyessä kävin kaiken läpi. Suurin osa lasten vaatteista ja kengistä lähti kaatopaikalle. Harvempi pääsi mukaan muuttokuormaan. Jos kaapissa on esimerkiksi kengät, jotka ovat seisseet kaapissa käyttämättöminä viimeiset viisi vuotta, niin olisko ne todella pitänyt säästää? Yleensä mummoja syytetään turhan tavaran säilömisestä, mutta ilmeisesti tämän ketjun perusteella niin pitäisikin olla eikä mitään saa heittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten vanhoja vaatteita jaksa säilöä iäisyyksiä. Meille itsellemme tuli muutto pari vuotta sen jälkeen, kun nuorimmainen oli muuttanut pois. Olin tarjonnut lapsille tavaroita useaan kertaan. Muuton lähestyessä kävin kaiken läpi. Suurin osa lasten vaatteista ja kengistä lähti kaatopaikalle. Harvempi pääsi mukaan muuttokuormaan. Jos kaapissa on esimerkiksi kengät, jotka ovat seisseet kaapissa käyttämättöminä viimeiset viisi vuotta, niin olisko ne todella pitänyt säästää? Yleensä mummoja syytetään turhan tavaran säilömisestä, mutta ilmeisesti tämän ketjun perusteella niin pitäisikin olla eikä mitään saa heittää pois.

Onko nyt jotain vaikeuksia hahmottaa ketjun ydintä?

Teillä

1. Tuli oma muutto (lapsen pitää tässä vaiheessa tajuta, että omien tavaroiden säilytyspaikka katoaa). Oletettavasti informoitte lapsianne siitä, että olette muuttamassa. Ja samalla ei maksa paljoa sanoa, että tulkaa katsomaan omat tavaranne ajoissa. 

2. Olit tarjonnut tavaroita lapsille useampaan kertaan. 

Eli koetko silti ketjun jotenkin koskettavan sinua? Vanhempana, joka salaa heittää tavaroita pois tai lapsena, jonka tavaroita on hävitetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätit sen jälkeesi, jos oli tärkeä? Tai mikset edes sanonut vanhemmillesi hakevasi laatikon pikimmiten?

Lasten muuton lähestyessä olen miettinyt, että ennen muuttoa saavat käy kamansa läpi ja heittää roskiin/kierrätykseen mitä ei aio viedä mukanaan. Muuttopäivänä lapsen huone tyhjennetään täysin kaikesta tavarasta. 

Kohtuutonta, jos lapsi muuttaa yksiöön.

Säilytä tavaroita, kunnes lapselasi on perheasunto.

Usein se yksiö on kuitenkin isompi kuin lapsen käytössä ollut huone. Lisäksi asuntoihin kuuluu useimmiten jonkinlainen häkkivarasto.

Meiltä on muuttanut 4 lasta aikuistuttuaan omilleen ja heidän tavaroitaan on vaikka kuinka paljon vielä meillä. Annoimme tähän kyllä aikanaan luvan, kun meillä on iso talo ja varastot, mutta ymmärrän kyllä jos joku ei halua. Jotkut vanhemmat muuttavat pienempään asuntoonkin kun lapset lähtevät omilleen, joten niille lasten tavaroille ei ole enää tilaa.

Ikävä juttu, että AP:n (ja monen muun) tavarat on hävitetty kysymättä.

Omat vanhempani taas olivat toisia ääripäitä. Vanhempani erosivat samoihin aikoihin kun muutin pois kotoa (eli 19 v). Isä jäi lapsuuden kotiini. Minun huone oli varmaan 10 vuotta koskemattomana. Ja senkin jälkeen kun se otettiin muuhun käyttöön, kaikki tavarani säilytettiin, vaikka monesti sanoin, että voin tulla heittämään ne pois tai he voivat heittää ne pois. Kaksi vuotta sitten sain vihdoin isäni lesken suostumaan siihen, että minun vanhat koulukirjat heitetään roskiin. Täytän siis kohta viisikymmentä!

Äitini puolestaan sisusti minulle huoneen aina muuttaessaan uuteen asuntoon. Tätä jatkui hänen kuolemaansa saakka. Asia oli ilmeisesti hänelle tärkeä, sillä hän teki sitä vaikka monesti sanoin, että sisustaa kotinsa juuri niin kuin halua.

On sekin minusta vähän kummallista jos lapsen huone jätetään ihan koskemattomaksi niinkuin joku muistohuone, jopa vuosikymmeniksi. Muutaman vuoden nyt vielä ymmärtää. Kyllä minun tuttavapiirissä ne huoneet on otettu muuhun käyttöön, tai sisustettu yleisesti vierashuoneiksi joihin lapsi toki saa tulla mutta joihin voi majoittaa myös muita.

Vierailija kirjoitti:

Jaan ap:n tunteen, koska olen kokenut saman lapsuuskodissa oli ihan helvetisti tilaa ja luulin, että pari kivaa leluani olivat ullakolla turvassa.

No, ne oli annettu serkulle, kun menin hakemaan omalle pienokaiselleni.

Mun lapsuuden tavarat oli myyty multa kysymättä. Vit*ttaa vieläkin, vaikka oon kohta 50v.

Meillä lapset ovat muuttonsa jälkeen olleet jopa neljä kuukautta täällä, kun ovat tulleet kesätöihin. Nyt toinen lapsi on voinut tehdä etätöitä, joten hän on ollut kuukaudenkin putkeen meillä. Ei harmita yhtään, että heidän sängyt on vielä käytössä. Heillä on vielä niin liikkuvaista elämää, joten muutot sujuu helpommin kun kaikkea omaisuutta ei tarvitse raahata mukana.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat muuttonsa jälkeen olleet jopa neljä kuukautta täällä, kun ovat tulleet kesätöihin. Nyt toinen lapsi on voinut tehdä etätöitä, joten hän on ollut kuukaudenkin putkeen meillä. Ei harmita yhtään, että heidän sängyt on vielä käytössä. Heillä on vielä niin liikkuvaista elämää, joten muutot sujuu helpommin kun kaikkea omaisuutta ei tarvitse raahata mukana.

Minun lapsuudenkodissa on nykyään sänkyjä jopa enemmän kuin ennen, kun meidän lasten huoneita on muutettu työ/vierashuonekäyttöön. Teiniajan kapeat sängyn on vaihdettu parisänkyyn ja hyvään leveään vuodesohvaan, että mahtuu kumppanikin nukkumaan (ja nykyään löytyy myös pinnasänkyä ja lasten sänkyä). Ja toisaalta kun ne henkilökohtaiset esineet, julisteet ym. on viety pois tai varastoitu jonnekin, voi huoneissa majoittaa helposti muitakin. Ei huoneitten muuttaminen tarkoita ettei lapsi enää sinne sopisi, hyvin sopii, enkä itse ainakaan enää sitä teinihuonettani kaipaisi.