Lapsuuden kodista (suvun tila) luopuminen, onko niin kauheaa kuin se tuntuu?

Ap. Tiedän mistä puhut. Parasta olisi, jos eläimet voisi myydä ja yrittää saada maita vuokralle. Talon voisi pitää ja vanhemmat voisivat asua siinä ainakin toistaiseksi.

Sitä kiintyy vahvasti lapsuuden kotiin ja maisemiin. Ymmärrän. Meillä on tilanne se että pellot on vuokralla, eihän pinta-alaa paljoa olekaan. Jossain vaiheessa saatetaan tarjota niitä peltoja ostettavaksi. Sekin jo tuntuu ihan kauhealta, isän ja isoisän hevospelillä raivaamat pellot!

Tuntuisi kummalta kävellä peltotietä ja katsella toisen omistamia maita jotka ennen olivat meidän. Asun tilalla, meillä on myös vähän metsää ja poikani on kiinnostunut hoitamaan niitä jatkossa. Että ihan kaikki ei mene virtaalle. Mutta ymmärrän hyvin ap n tunteet. Ulkopuolisen on ehkä vaikea ymmärtää tällaista kiintymystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

@40 tuo myös totta. Vaikka kaikki autetaan toinen toistamme, ollaan innokkaita kokkaajia, tehdään töitä ja autetaan pihahommissa, ja lastenvahteja puolin ja toisin.

Mutta kyllä äippä silti haaveilee varmasti helpommasta elämästä. Itse toivon, että sekä äiti, että isä saavat jonkin sovun aikaan ja se on itselle tärkeintä. Toiselle on tärkeää, että saisi asua siinä talossa ja toinen haaveilisi kauniista talosta ja helpommalla elolla. Täytyy nyt tosiaan puhua kaikkien kanssa ja oma isä on myös sen verran jörö, ettei sano ääneen mitään, mutta tunteilee hiljaisesti. Ja huomaan, että tilasta luopumisesta puhuminen on hänelle herkkä paikka, ja haluisi talon pitää.

Jos he luopuvat eläimistä, voisiko talo jäädä heille vain kesäkodiksi?

Yhteisomistus kesäpaikka harvemmin toimii.

Isäsi ehkä tuntee pettävänsä vanhempansa? Ehkä hän kokee, että mies ilman maatilaa on vainaa?

Onhan sekin myös totta, että kun jäädään eläkkeelle, miehet paljon useammin jumahtavat television ääreen kun taas virkeät eläkeläismummelit keksivät itselleen harrasteita usein vähän liiaksikin. Voi olla, että isäsi myös pelkää vanhenemista ja tavallaan myös yksin jäämistä sinne kaupunkikaksioon?

Teidän olisi kyllä hyvä saada molempia puhumaan ajatuksensa ja myös kuuntelemaan toista.

Mistäs tämä totuus on ongittu? Suuri osa maalla asuvista eläkeläispapoista hoitaa metsää, käy kalassa, metsästää, osalla on pienimuotoista pajatoimintaa, osa on muilla peltotöissä apuna, osa ryhtyy mökkitalkkareiksi - miksi ihmeessä he jämähtäisivät television ääreen, kun se ei ole ollut ennenkään osa elämää? Ja aikuisten oikeasti: kuka haluaa vaihtaa omakotitalon betonikolossin kaksioon, jossa ei ole mitään omaa, ei edes omaa rauhaa.

Minusta ap:n vanhempien tulisi itse selvittää tuo asia, ei siihen lasten mielipiteitä tarvita. Jos äiti haluaa ostaa itselleen asunnon, niin sitten hän niin tekee, ei muutkaan eläkeiän kynnyksellä rahattomia ole, jos on 40 vuotta tehnyt tilallee töitä.

Appivanhemmilla alkoi ihan uusi elämä, kun muuttivat Kuopioon kerrostaloon 300 metrin päähän torilta. On harrastuksia ja ystäviä, ovat nuortuneet selvästi. Tila myytiin naapurille, itsellään on läheisen järven rannalla pieni mökki ja muutama hehtaari metsää.

Miksei kukaan ole maininnut sitä, ettei Suomessa maatalous kannata?

Niin moni on lopettanut sikalat, kanalat, karjan.

Ruoan pitäisi vaan olla ilmaista tai halpuutettua.

Ei se pelkkä idylli elätä. Tuotantopanokset ovat järkyttävissä hinnoissa!!

Omalle työlleen ei viljelijä sa palkkaa.

Et muuten kertonut, missä tila sijaitsee?

Onko kolmannessa polvessa mahdollisesti tulossa jatkajia? Jos kukaan teistä ei jatka, entäs lapsenlapset? Jos vanhemmat jatkaisi vielä sen 10 vuotta ja sen jälkeen tila luovutettaisiinkin jollekin lapsenlapsista, oletteko miettineet sitä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tunteesi.

Kaikista parasta on järkisuhtautuminen. Isoa työleiriä ei pyöritetä kaupungista käsin kaukosäätimellä.

Tyhjänä tila on kuluerä ja huoltokohde.

Vaikka tila myydään, voi olla, että se jatkaa toimintaa. Hienoin on, jos tila saa kyvykkään jatkajan, oli jatkaja omista tai vieras.

Jos tilassa on rantapalstoja, lohkokaa kesämökkipaikat niistä.

Olen samaa mieltä. Vaikka ymmärrän hyvin myös ne raastavat tunteet, jotka asiaan liittyvät. Oma lapsuudenkotini on vielä olemassa, mutta miehen lapsuudenkoti myytiin joitakin vuosia sitten. Sekin oli minulle kova paikka, koska siihenkin liittyi niin paljon hyviä muistoja esim. meidän seurusteluajoilta ja omien lasten pikkulapsiajoilta. Mieheni suhtautui asiaan kuitenkin täysin tyynesti ja siten, että asia on täysin hänen vanhempiensa käsissä. Ja niinhän se oikeasti olikin. Uusi mummolakin on osoittautunut oikein mukavaksi paikaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Saako arvata? Tämä toinen vanhempi, joka haluaa jatkaa tilanpitoa on ap. isä ja äiti haluaisi hetken hengähdystauon ja on myynnin kannalla, eikä olla kaikkien käytössä ja palvelijana 24/7.

Lukea joku kirja, aloittaa joku uusi harrastus tai nukkua edes kerran riittävät yöunet ja saada ihan oma elämä.

Suomi on pulloon näitä "sukutilan" emäntiä, joiden elämä on yhtä raatamista tilalla 24/7 ja siihen kotityöt päälle ja tehdä ruokaa 20 hengelle. Välissä vielä hoitaa lastenlapsia.

Ja nuorempi sukupolvi haikailee sukutilan säilyttämisen puolesta, kun palvelut ja vieraanvaraisuus pelaa.

Itse maatilan emäntänä en tunnista tätä tekstiä. Ehkä vielä 20 vuotta sitten oli enemmän tällaisia emäntiä, mutta kyllä me maatilallisetkin ollaan nykyajassa kiinni. Pitääkin olla kun on vahvasti automatisoidut tilat hoidossa. Maatalousyrittäjät on nykyään hyvin koulutettua väkeä. Robotit ja koneet on just sitä varten ettei minkään kannun kanssa tarvitse lypsyllä kulkea. Ei ole raatamista enää. Ja täysin oma valinta alkaako passaamaan sukua, minä en ainakaan. Käymään saa tulla ja kahvit keitän, omat pullat kannattaa olla mukana. Mulla on täällä omat harrastukset ja siksi maatilalla haluan asua. On tilat koirille ja monille käsityöprojekteille, muuten käyn kuntosalilla ja uimassa. Kirjaa voin lukea milloin vain paitsi kiireisimpinä rehunteko/puintiaikoina. Mä jopa vähän pahastun kun meihin emäntiin suhtaudutaan noin alentavasti, ei me olla tyhmiä eikä meitä tarvitse sääliä.

Ensin ihmettelen miksi et voi sanoa että sinusta tuntuisi tosi pahalta jos tila lakkaisi olemasta. Toiseksi minkä työkuorman te aiheutatte äidillenne kun jatkuvasti roikutte siellä.  Miksette anna heille jo vapaata? Mikä pakko on mennä niinkuin kotiinsa aina kun on vapaa-aikaa?

Äidille jää aamupalojen/iltapalojen/lounaan/ jälkiruokien miettiminen ja aineiden hommaaminen. Jatkuvaa lakanapyykkiä, aina miettiä onko vierassänkyjä tarpeeksi jne... Kutsukaas kerrankin edes yhdeksi viikonlopuksi vanhempanne luoksenne, tehkää pedit ja ruokkikaa ja antakaa ajanvietettä ja seuraavana viikonloppuna taas. Ja talvilomalla.

Vanhempanne ovat VÄSYNEITÄ! Heillä olisi vielä aikaa käydä tansseissa ja tavata ystäviään, mutta eihän siitä mitään tule kun aina on joku lapsista perheineen tulossa, ei hetken rauhaa.  Seksielämääkin heillä olisi jos se sallittaisiin.

opetelkaa piipahtamaan, antamaan vanhemmillenne omaa aikaa

Kysykää ovatko taloudellisesti tiukoilla? Maksakaa heille oleskelustanne, osallistukaa kaikkiin töihin, pyytämättä. Käykää kaupassa ja maksakaa kaikkien ruokakassit.

Tilasta voisi tulla kiva kesäkoti kaikille, jos vain karjasta luopuisivat. Kylältä, harrastusten ja ystävien läheltä, aluksi vaikka vuokrakaksio vanhemmille.

Ei suurta muutosta yks kaks

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan ole maininnut sitä, ettei Suomessa maatalous kannata?

Niin moni on lopettanut sikalat, kanalat, karjan.

Ruoan pitäisi vaan olla ilmaista tai halpuutettua.

Ei se pelkkä idylli elätä. Tuotantopanokset ovat järkyttävissä hinnoissa!!

Omalle työlleen ei viljelijä sa palkkaa.

Et muuten kertonut, missä tila sijaitsee?

Mä kyllä ihmettelen tätä saagaa. Kun paikkakunnan viljelijät kokoontuu jonnekin, on uutta Volvoa, Audia, Bemaria parkkipaikalla. Lapsille ostavat opiskelupaikkakunnalta kaksion, ettei tarvi mennä vuokralle. Viljelijöillä on aikaa istua kirkkoneuvostoissa, pankkien jäsenistössä, yhdistyksissä, on aikaa harrastaa. Jos ei siitä maanviljelystä jää mitään käteen niin nälkäähän ne näkisi ja menisi jonnekin talvikaudella töihin! Vaikka varastoon trukkia ajamaan! Ymmärrän, että on joo kauheen kalliit kustannukset.. mutta ainakin meidän paikkakunnalla on viljelijät erittäin hyvätuloisia ja vauraita. Ei tavallinen palkansaaja jaksa istua työpäivän jälkeen jossain osuuspankin konklaavissa ja kunnanvaltuustossa ja leijonakokouksessa.

Meillä oli vain pientila ja vanhemmat laittoivat lehmät pois kun niistä oli enemmän työtä ja menoja kuin voittoa ja äiti oli lopen kyllästynyt karjan pitoon. Asuivat sitten siellä kuolemaansa saakka ja olihan se tietysti kiva aina pari kertaa vuodessa käydä synnyinkodissa (asun ulkomailla) mutta sitten heidän poismenonsa jälkeen talo ja metsät laitettiin heti myyntiin. Olihan se vähän haikeaa mutta kaikella aikansa. Varsinkin äidin poismenon jälkeen huomasin että koti oli koti niin kauan kun hän oli mutta sen jälkeen enemmänkin vain paikka jossa olin syntynyt ja kasvanut. Teidän vanhempienne tapauksessa kuulosti että se karjanpito on se avainkysymys. Isäsi haluaa sitä jatkaa ja äitisi tuntee ettei hän enää halua ja jaksa. Voi olla että teillä menee samoin kuin meillä. Äiti sanoi yhtenä kauniina päivänä että nyt lähtee joko lehmät tai minä ja koska isää ei kiinnostanut yksin jäädä niitä hoitamaan niin lehmät lähti ja äiti jäi.

Olin teini kun mummu ja pappa kuoli. En omisi millään halunnut että mummolan talo maaseudulla myydään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap järki päähän. Asetuppa äitisi asemaan. Hän on taatusti ihan lopen uupunut koko systeemiin.

Kuvittele itse , olisit tehnyt 6 lasta, kasvattanut ne aikuisiksi, hoitanut karjaa ja maatilaa. Nyt te kaikki vielä käytte siellä puolisoiden ja lasten kanssa - ymmärsin paljonkin.

Olisitpa itse sitä rumbaa pyörittämässä. Omaan huusholliin ,kun lomilla ja muutoinkin tulee lapset perheineen, vaikka ne siellä hommia tekeekin- on äärettömän raskasta. Ei hän sitä voi sanoa. Miehet pääsee aina helpommalla noissa tilanteissa.

Nyt teidän lasten pitää ymmärtää äitiä. Hänellä on vain yksi elämä, niinkuin meillä kaikilla. Voi olla vielä sitä ikäluokkaa ,etttei kehtaa ääneen sanoa , miten on väsynyt tilanteeseen.

Ajattele miten hänellä olisi ihana , saada uusi mukava helppo kaunis koti ja alkaa nauttia elämästä, kun vielä on terveyttä.

Kerro miltä sinusta tuntuisi hänen paikallaan.

.

Pitää miettiä myös sen isän kannalta. Asunut aina tilalla, tuntee naapurit. Ei halua elementtitaloon. Hulluksi tulisi siellä.

Kukaan 25 vuotias ei sano elementtitalo. Tämä on vanhemman ihmisen tekstiä.

Olen kuule rakennuspuolen DI ja todellakin sanon elementtitalo. Se on käypä nimitys.

Kivitalo en sano. Se on epämääräinen. Paikallavalettuja tai muurattuja ei enää juuri tehdä.

Mikä termi sinusta olisi parempi.

Jos tarkoitat kerrostaloa, sano kerrostalo. Onhan omakotitalotkin paljolti nykyään elementtitaloja. Minun on pienelementtitalo. En usko juttujasi, ei voi mitään.

Jos lypsyroboteista yms. on vielä velkaa, lehmät pysyvät niinkauan kuin velat maksetaan.

Hyvä, että keskustellaan. Selviö, ettei kukaan jatka? Lastenlapsetkaan tuskin jatkavat. Kalustoa voi myydä ja navetankin ehkä vuokrata. Maitten viljelyä kai jatketaan niinkauan kuin isäntä jaksaa eikä tarvi ostaa uutta kalustoa. Äidille voi vuokrata yksiön tai kaksion kyliltä, että pääsee kokeilemaan sellaista asumista. Ei erillään asumisen tarvi tietää eroa, vaikka moni niin luulee.

Yhdessä paikassa vanha pari kunnosti pienen talon lähistöltä (kai sukulaisen alunperin) ja iso talo jäi jatkajan perheelle. Vanha isäntä esim. auraa tiet talvisin ja auttelee muutenkin. Mummo auttelee lastenlasten kanssa. Vanha pari ei asu samassa pihapiirissä.

Meillä vanhemmat asuvat edelleen tilalla, pellot ovat vuokralla. Aika paljon siinä kotitalossa vieläkin hommaa piisaa. Puilla lämpiää osin. Vanhemmilla vielä runsaasti metsää, jossa piisaa työtä, mutta on kuitenkin kevyempää eläkeläisillä olla ilman viljelyä. Iso osa koneista on myyty.

Meillä kävi niin, että suku kiusasi minua ja puolisoani niin, että minun oli pakko myydä tila pois, jotta pääsimme omaan rauhaan asumaan.

Ap:lle sanoisin, että tila kannattaa myydä pois, kun se vielä on hyvässä kunnossa. Ei mitään järkeä roikottaa rapistuvia rakennuksia suvun omistuksessa ja pakottaa vanhempia asumaan tilalla vain nostalgiasyistä. Saatte paremman hinnan, kun rakennukset eivät ole ränsistyneet.

Mun ystävällä on mökkinä maatila. Siellä viljeltiin viimeksi sodan aikaan (kaikki maa olo pakko ottaa käyttöön, vaikka omistajilla oli jo muutaman ammatit muualla) Tuolloin ystäväni äiti oli teini-ikäinen, kun tila otettiin väliaikaisesti käyttöön. Normaalisti se oli ollut käytössä 1800- luvulla ystäväni äidin isoisän aikaan.

Tuo mökki on kulkenut suvussa siitä asti kesämökkinä. Osa maasta on myyty kesämökeiksi, mutta paljon on ystäväni suvussa.

Siitä on aina lunastettu halukkaat sisarukset pois. Nyt sen omistaa ystäväni ja sen sisarus. Heidän vanhempansa ovat jo kuolleet. Ystävälläni ei ole lapsia, mutta miehensä kanssa siellä yleensä kahdestaan ovat. Sisaruksella on teinilapsia, mutta käyvät tilalla erittäin harvoin.

Tekevät siellä remontteja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että suku kiusasi minua ja puolisoani niin, että minun oli pakko myydä tila pois, jotta pääsimme omaan rauhaan asumaan.

Ap:lle sanoisin, että tila kannattaa myydä pois, kun se vielä on hyvässä kunnossa. Ei mitään järkeä roikottaa rapistuvia rakennuksia suvun omistuksessa ja pakottaa vanhempia asumaan tilalla vain nostalgiasyistä. Saatte paremman hinnan, kun rakennukset eivät ole ränsistyneet.

Aloittajan isä on kotoisin tilalta ja haluaa siellä edelleen asua.

Tokko sopeutuisi muualle. Maalla riittää aina puuhaa.

Vuokratkaa maat ja tukekaa sitä, että vanhempanne asuvat tilalla.

Joku lapsenlapsi voi hyvinkin haluta jatkaa.

Tiedän 2 maatilan lapsenlasta, jotka eivät tosin jatkaneet sukutilaansa, mutta muuttivat hevon kuuseen maanviljelijän puolisoksi. (Itse varttuneet suuressa kaupungissa ja yliopistokoulutettuja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako arvata? Tämä toinen vanhempi, joka haluaa jatkaa tilanpitoa on ap. isä ja äiti haluaisi hetken hengähdystauon ja on myynnin kannalla, eikä olla kaikkien käytössä ja palvelijana 24/7.

Lukea joku kirja, aloittaa joku uusi harrastus tai nukkua edes kerran riittävät yöunet ja saada ihan oma elämä.

Suomi on pulloon näitä "sukutilan" emäntiä, joiden elämä on yhtä raatamista tilalla 24/7 ja siihen kotityöt päälle ja tehdä ruokaa 20 hengelle. Välissä vielä hoitaa lastenlapsia.

Ja nuorempi sukupolvi haikailee sukutilan säilyttämisen puolesta, kun palvelut ja vieraanvaraisuus pelaa.

Itse maatilan emäntänä en tunnista tätä tekstiä. Ehkä vielä 20 vuotta sitten oli enemmän tällaisia emäntiä, mutta kyllä me maatilallisetkin ollaan nykyajassa kiinni. Pitääkin olla kun on vahvasti automatisoidut tilat hoidossa. Maatalousyrittäjät on nykyään hyvin koulutettua väkeä. Robotit ja koneet on just sitä varten ettei minkään kannun kanssa tarvitse lypsyllä kulkea. Ei ole raatamista enää. Ja täysin oma valinta alkaako passaamaan sukua, minä en ainakaan. Käymään saa tulla ja kahvit keitän, omat pullat kannattaa olla mukana. Mulla on täällä omat harrastukset ja siksi maatilalla haluan asua. On tilat koirille ja monille käsityöprojekteille, muuten käyn kuntosalilla ja uimassa. Kirjaa voin lukea milloin vain paitsi kiireisimpinä rehunteko/puintiaikoina. Mä jopa vähän pahastun kun meihin emäntiin suhtaudutaan noin alentavasti, ei me olla tyhmiä eikä meitä tarvitse sääliä.

Mistä rahat noin ylelliseen maatilanpitoon.

Onko siis tukiaiset niin suuria? Kun kerrot, että tilanne on huippuautomatisoitu.

Jos kerran jaksaisivat vielä 10 vuotta, kuten kerroit. Kerroit myös, että ovat aika nuoria. Niin kannattaa odottaa seuraavan sukupolven aikuistumista. Ehkä heistä joku haluaa jatkaa.