Mitä vinkkejä ihmiselle, joka ei kestä opiskelijan elämää enää?
Lyhyesti: vitkutin korkeakouluun menemistä, kaverit valmistuneet nyt kun itselläni on vielä koko maisterivaihe edessä ja kärsivällisyyteni ei riittäisi enää jatkaa tässä elämäntilanteessa. Mieskin on työelämässä. Kuolen kateudesta kun kaverit järjestävät esikoistensa ristiäisiä, suunnittelevat häitään ja muuttavat pois opiskelukaupungeistaan. Minut taas on tuomittu tähän vielä kahdeksi vuodeksi.
Typerästi tein kun valitsin lukion, ei ole mitään ammattitutkintoa jolla voisi työllistyä. Eniten harmittaa se, etten viihdy opiskelukaupungissani. Ala kuitenkin sellainen, joka vaatii suhteellisen paljon paikalla olemista.
Mistä saada voimaa jaksaa vielä pari vuotta tai miten voisin kiriä välimatkaa kiinni enää tässä vaiheessa? Ei ole kyse niinkään siitä että pitäisi edetä kavereiden kanssa samaa tahtia, vaan siitä etten koe opiskelijan elämää ollenkaan tyydyttäväksi. Olin juuri 3 kk kesätöissä ja oikeasti meinaa tulla itku ajatuksestakin, että pitää palata raapustamaan jotain esseitä järkevän tekemisen sijaan.
Kommentit (3)
Muutenkin jos on hyvä parisuhde ja mies ja odottaa että voisi järjestää häät tai hankkia lapsen niin miksi ei?
Siitä muuta ajateltavaa ja odotettavaa.
Eli ilmeisesti haluaisit muuttaa jo pois?
Naimisiin voit mennä, lasta voitte alkaa yrittää.
Oletko käynyt tilanteen läpi opinto-ohjaajan kanssa, onko esim jotain loppukursseja, jotka voisit korvata osin työprojekteilla. Voisitko tehdä osa-aikatyötä opintojen ohessa. Entä onko kursseja, jotka voisit tenttiä, ja edetä nopeammin. Voisiko maisterityösi (gradu?) Liittyä johonkin työhön, jotta voisit tehdä osan palkallisena, ja sitten muutama kuukausi lomaa ja työ loppuun.
Maisterivaiheessa voi myös tehdä sen esikoisen! Opinnoissa usein työelämään verrattuna hyvin joustoa.
Ei ole yhtä tapaa elää elämä.