Miten toimii suhde, jossa toinen polttaa tupakkaa ja toinen ei?

.

Tottuu.

En tottunut. Lyhyeen loppui ja mies jäi kitisemään keltaisine naamoineen ja hajuineen.

Tykkään suudella mutta en tuhkakuppia joten ei mahkuja.

Ei totu, rupeaa hyvin nopeasti ärsyttämään se haju, jatkuva röökillä ravaaminen ja röökitauot. Rahanmenosta puhumattakaan.

Ikinä ei kannata sekaantua tupakoivaan, tatuoituun tai yksinhuoltajaan!!

Minä olen aina inhonnut tupakkaa. Kävi kuitenkin niin, että rakastuin tupakoitsijaan. Tässä ollaan eikä muuta voi.

Kyllä se toimi, kun rakkautta oli tarpeeksi.

Onneksi sitten tulin sitten itse lopulta järkiini, ja lopetin tupakoinnin.

Se tapahtui yhden kuumeisen flunssan jälkeen, savuke ei vaan maistunut, ja keuhkoputkia kirveli.

Siihen se loppui. Kun joskus teki mieli tupakkaa, eli sitä nikotiinia, nakkasin 4 mg nikotiini purukumin suuhun. Lopulta sekin jäi ja unohtui, kun enää ei tehnyt mieli tupakkaa.

Jälkeenpäin tajusin, miten paljon mies minusta todella välittää, kun haistoin ja huomasin miten kuvottavalle tupakoitsijat tuoksuvat, vaatteineen, hiuksineen ja etenkin hengityksineen.

Vierailija kirjoitti:

Ei totu, rupeaa hyvin nopeasti ärsyttämään se haju, jatkuva röökillä ravaaminen ja röökitauot. Rahanmenosta puhumattakaan.

No kyllä tosiaankin rupeaa ärsyttämään, että onko nyt ihan pakko jatkuvasti niitä pötkylöitä imeskellä. Vähänkin kun hermo kiristyy tai on ikävä olo niin "pakko saada tupakkaa". Kyse näyttäis olevan melkoisesta henkisestä heikkoudesta jos ei ilman huumausaineita kestä pienoisia mielialoja. Nää menee myös usein samaan kategoriaan jotka ryyppyillan jälkeen seuraavana aamuna ottaa vähän loiventavaa kun ei kestä krapulaa muuten.

Mies lopetti tupakoinnin.

Meillä oli 30 vuotta näin, Ero tuli muusta syystä.

Meillä mies lopetti tupakoinnin kun aloimme seurustella. Aloitti vuosien avioliiton jälkeen uudelleen. No, siihen jäi kaikki intiimit hetket. Nyt eletään ihan kaverisuhteessa vaikka aviossa vielä.