Pitkä suhde takana, olo maahan lyöty

Nuorina alle 20v rakastuimme toisiimme. Molempien ensimmäinen parisuhde ja suuri rakkaus. Alkuhuuman jälkeen parisuhde toimi ja olimme onnellisia, kasvoimme yhdessä aikuisiksi. Nautimme toistemme seurasta ja meillä oli omat hauskat juttumme. Kotiin oli hyvä tulla rakkaan kumppanin luo. Molempien mielestä. Olin valmis menemään naimisiin hänen kanssaan,hän ei halunnut häitä, sillä ne pilasivat kuulemma suhteen. Ei se mitään, jatkoimme yhteiseloa, kunnes opinnot ja sen kautta tulleet uudet ystävät ja menot veivät kumppanin mukanaan. Ei enään kiinnostanut parisuhde, minä olinkin nyt tylsä ja kanssani ei huvittanut tehdä mitään. Olin kuitenkin se tuttu ja turvallinen, joka ottaisi kainaloon kun paha maailma tulisi vastaan. Alkoivat turhautuneet olot vallata kodin ilmapiirin. Kaikki aika alkoi mennä muualla kuin minun kanssani. Harrastukset, työt,kaverit,biletykset. Koin olevani niin yksin parisuhteessa. Sitten katosi intohimo kokonaan , se oli hiipunut jo mutta nyt ei tullut enään hymyäkään, kaikki minussa vain ärsyttää häntä. Sanoi vihaavansa minua, alkoi kritisoida painoani,ulkonäköäni,luonnettani. Seksi ei kiinnostanut enään, pusut ja halit olivat teennäistä. Kun kehuin, sillä ei ollut merkitystä. Alkoi kaipaamaan huomiota selvästi muualla, ja alkoi tutustumaan uusiin ihmisiin innoissaan. Puhelin oli kaiken vapaa-ajan kädessä. Ei silmiin katsomista, ei syvempää keskustelua. Kun koitin niin ei jaksa kuunnella. Minä koin valtavaa välinpitämättömyyttä häneltä ja turhautumista. Olimme kuin kämppiksiä kuulemma. Sitten hän halusi erota, olin vain odottanut aina että seuraava päivä on parempi ja korjaamme tämän onnettoman olon, mutta nyt kävi näin. Ei rakasta enään kuin kumppania vaan kuin veljeään. En kiinnosta enään seksuaalisesti. Ei näe tulevaisuutta yhdessä. Ei halunnut yrittää korjata asioita tai käydä terapiassa yms. Vain erota. Vapautua kahleista ja olla vapaa olla yksin eikä halua nyt parisuhdetta.Halusi olla vain ystävä. Mikä saa ihmisen muuttumaan niin rakastavaisesta ihanasta henkilöstä tälläiseksi kylmäksi ja välinpitämättömäksi vain minua kohtaan. En ole aina ollut mikään paras kumppani, mutta ei hänkään aina, mutta yhteiselo sujui tähänasti hyvin ja aika tasaisesti. Käykö yli 6 v kestävissä suhteissa yleensä näin vai mitä ihmettä tapahtui? Sanoi kuitenkin että olemme parhaat kaverit toisillemme ja luottamus on tallella. Nyt yhteinen lomamatka vaihtui yksinreissaamiseen Eurooppaan ja festareihin ja kavereiden kanssa hengailuun. Kotona kävelee verkkareissa harjaamattomana ja sotkee paikat, tiuskii ja komentelee,mutta muualla onkin parhaat päällä ja niin kiltti ja viaton mahdollisimman seksikkäänä. Koen tulleeni käytetyksi, arvottomaksi roskaksi johon pyyhittiin jalat ja heitettiin pois. Olen vain miellyttänyt häntä ettei hän raivoaisi. Itsetunto viety, lytätty olo. Vaikka välillämme oli jotain niin kaunista ennen mikä nuoren naisen ajautumaan tälläiseen.