Miten hoidan tilanteen kohteliaasti, jos vanhuksen horinoita ei jaksa kuunnella ja on kiire?

Sanot ystävällisesti, että sinulla on vähän kiire ja jatkat matkaa.

No mene siihen vieras iso lapsi-ketjuun josta tulitkin

Hetken kuuntelet ja vastailet kohteliaasti ja täytyykin tästä mennä ja hyvää päivänjatkoa. Älä ole tyly kuitenkaan, muista, että saatat olla sen yksinäisen ihmisen ainoa juttukaveri moneen päivään.

Älä yritä olla kohtelias kun et ole.

On toki todella surullista sinulta, että sinä ap sekoilet täällä jostain vanhuksista? Ehkä se sinulta vaatii vain yhden kerran pilkettä silmä kulmaan, ja olla ystävällinen muille? Onko se nyt niin vaikeaa olla ystävällinen muille, jos muita murheita elämään mahdu?  Etsi elämääsi jotain positiivista, ja miksi valittaa näin vähäpätöisestä asiasta, kuin vanhuksista, että kohtaat heidät vain yhden kerran? Muilla on varmasti suurempia suruja kuin sinulla. Mutta näköjään nämä yli hemmottelut kakarat valittaa yhä pienemmästä asioista? Oletko ap huomannut sitä asiaa, että yhä suurempi ihmiskunta heittää roskat luontoon ym. 

Muillakin on näköjään samaa ongelmaa. Minulla toistuvia kohtaamisia. Joidenkin kanssa juttelen hetken, toisia olen ainoan juttelun jälkeen vain tervehtinyt, yhtä yritän olla tervehtimättäkään, mutta hän aina tervehtii. Ei sitä aina jaksa.

"Olisi mukava jutella ja joskus toisen kerran kuuntelisin mielelläni lisää, mutta nyt minun on valitettavasti mentävä."

Ja sitten tiukka vasen eri suuntaan.

"Ahaa. Niin. Totta. Näkemiin."

Vaihda kissaan niin ei tarvitse ulkoiluttaa seurallisesti. 

Menet hymyillen ohi vain, älä pysähdy. Tai sitten kuljet luonnossa, et helpolla kävelytiellä.

Joku raukka joutuu vielä joskus kuuntelemaan sinunkin 'horinoita'.

Joskus sinustakin tulee laahustava horiseva vanhus jota kukaan ei jaksa. Ehkä sitten tajuat jotain.