Ajatteletteko kotianne sijoituksena?
Minua aina ihmetyttää näissä täällä olevissa asuntokauppakeskusteluissa se, kuinka sijoitusmaisesti monet tuntuvat suhtautuvan asuntoihinsa. Asuntokauppoja suunnitellaan asuntojen mahdollisten hintakehitysten varaan, ollaan sitä mieltä, että hintojen ollessa korkealla ei ole mitään mieltä ostaa asuntoa, vaan kannattaa mieluummin odottaa kuusi vuotta, jos hinnat olisivat silloin ennustusten mukaisesti laskeneet jne. Joku on myynyt/suunnittelee myyvänsä omistusasunnon kun hinnat ovat huipussaan, muuttaa muutamaksi vuodeksi aso-asuntoon ja suunnittelee hankkivansa uuden omistusasunnon, kun hinnat laskevat. Ja tienaa sitten tällä ja on tyytyväinen
Olenkohan minä ihan tampio ja sentimentaalinen hölmö, kun en vain osaa suhtautua kotiini niin epätunteenomaisesti. Tai siis olen, mutta onko muitakin? Tämä talo, missä nyt asutaan, ostettiin kun saatiin itsemme vihdoin enemmän tai vähemmän pysyvästi samaan kaupunkiin ja juuri tämä ostettiin siksi, että me rakastuimme tähän. Ja vaikka molemmat tiedämme, että tuskin tulemme asumaan tässä loppuikäämme, luultavammin vaihdamme kaupunkia jo parin vuoden päästä, niin emme silti osaa suhtautua tähän viileästi kuin sijoitukseen. Tämä on meidän kotimme ja olemme hyvin kiintyneitä tähän. Kun lähtö tulee, niin varmaan jopa selvitämme, voisiko tämän pistää vuokralle ja siis pitää itsellä, jos vaikka joskus voisimme palata, vaikka sitten eläkkeellä.
Jotenkin kuvittelin, että omaan kotiin kiintyminen on aika tavallista, mutta täällä olen alkanut epäillä, että kaikki muut osaavat noudattaa tätä, minne lasken hattuni, siellä on kotini-filosofiaa. Ei onnistu minulta. Ei edes tämän kodin suhteen, joka on vieraalta ostettu, muutama vuosi asuttu ja vieraassa kaupungissa. En viitsi edes ajatella, miltä tuntuu, jos joskus joutuu myymään suvussa kulkevia kiinteistöjä. No toisaalta minä onnistun joskus olemaan sentimentaalinen jopa osakkeiden suhteen... Ehkä kaikki muut ihmiset oikeasti ovat järkiperäisempiä.
Kommentit (14)
Tämä asunto on meille ensisijaisesti KOTI ja uskon, että suurin osa ihmisistä on tätä mieltä. Tässä me asutaan, tätä me sisustellaan ja rempataan pikku hiljaa. Loppujen lopuksi asuntojen hintakehityksellä on merkitystä lähinnä asuntosijoittajille. Minua ei hetkauta yhtään, laskeeko vai nouseeko asuntomme arvo. Me kuitenkin ostimme tämän asunnon lähtökohtaisesti niin, että asumme tässä todella kauan. Jos asuntojen hinnat nousevat, niin ei siitä asunnon vaihtajalle juurikaan ole hyötyä, koska sen uudenkin asunnon hinta on noussut. Itse asiassa asuntojen hintojen lasku voisi olla hyödyllisempää, sillä väliraha jää pienemmäksi, kun sen uudenkin asunnon hinta on laskenut. Mutta me emme aio asuntoja ostella kulloisenkin markkinatilanteen mukaan, vaan perheen tarpeen mukaan. Nyt meille riittää pienehkö paritalokolmio, ehkä muutaman vuoden päästä tilava omakotitalo.
että mietin (nyt kun kunnostetaan vanhaa aika pitkän kaavan mukaan) jonkin verran myös siltä kulmalta, että jos talo myydään. Toki kaikki laitetaan niin, että meillä on hyvä ja me pidämme, mutta olemme esim. varanneet isoon makuuhuoneeseen jakomahdollisuuden sijoittamalla oven niin, että rinnalle saa toisenkin. Samoin esim. laattavalinnoissa olemme menneet enemmän keskitien mukaan kuin ehkä muuten olisimme (makuni on aika vahvan värinen).
Eli kyllä kai. Mutta emme mieti muuttoja sun muita markkinoiden mukaan. Sen verran tietty, että jos asuntoa myy voitolla, kannattaa olla se 2 vuotta asuttu. Sen täyttymistä voi vaikka odotella, jos on pakko.
Aiotaan asua tässä loppuikämme, mutta harkittiin kyllä tarkkaan mistä talomme ostamme, minkäkokoisen tontin jne. Tästä saa takuuvarmasti aina omansa pois ja tähän tontille saa jatkossa myös toisen talon, jos siltä tuntuu. Kyttäsimme tätä vuoden ja hinta tippui sinä aikana 100 000.
Aiemmin olemme puhtaasti sijoittaneet asuntoihin ja vaihtaneet optimoiden. Nyt onkin sitten iso velaton talo Helsingissä hyvällä paikalla, eikä enää velkaa.
En missään nimessä pidä kotiamme sijoituksena tuollaisessa mielessä. En ole esimerkiksi valmis myymään nyt kotia ja menemään vuokralle vaikka se ehkä taloudellisesti olisikin kannattavaa. Ja asunnon vaihtajalle on yllättävän vähän merkitystä sillä että missä vaiheessa asuntoa vaihtaa, jos asuntojen välinen hintaero ei ole kovin suuri.
Ensiasuntoa en kyllä nyt suosittelisi kellekään läheiselle ainakaan ostamaan. Nyt kun tempaisee oman maksukyvyn ylärajoille lainan, vaikka 200000 euroa ja sitten korot nousee vaikka 3% yksikköä, niin lisää maksettava tulee 350 euroa kuussa.
Mutta kyllä minä jossain mielessä pidän sijoituksenakin tätä kotia. Huonosta paikasta tai huonossa kunnossa olevasta talonyhtiöstä en ostaisi ollenkaan tai jos olisin ostanut, niin haluaisin päästä eroon. Kodin minulle muodostaa ennenkaikkea ne ihmiset, jotka siellä asuvat, ei ne seinät.
Samoin siinä mielessä pidän kotia sijoituksena, että tätä lainaa lyhentäessa kertyy omaisuutta ja mikäli meidän vanhuudessa ei ole kovin kummoisia eläkesysteemejä, niin onpahan sitten halpaa asumista.
Niin ja siinä mielessä pidän asuntoa myös sijoituksena, että en haluaisi, että rahani voisivat olla kiinni sellaisessa kohteessa, jossa minulla voisi olla enemmän lainaa kuin mitä on asunnolla arvoa. Kai sitä miettii, että entä jos elämä ei menekään ihan niin kuin on suunnitellut, niin sitten jos täytyy aloittaa monessa mielessä ihan uusi elämä, niin en halua olla tilanteessa, jossa asunto on myyty ja jäljellä on vaan velkaa ja uusi elämä... Siten en halua sijoittaa sellaiseen asuntoon, johon minulla ei olisi vähintään jonkin verran, sanotaan vaikka 30%, omaa rahaa laittaa.
Tätäkin taloa ostaessamme laitoimme puolet hinnasta omaa rahaa ja sen jälkeenkään koko varallisuutemme ei ollut kiinni talossa. Nyt meillä itse asiassa taitaa olla enemmän helposti irroitettavaa omaisuutta kuin velkaa talosta jäljellä. Lainakorot vain ovat niin pienet, että tuo helposti irroitettava omaisuuskin kannattaa mieluummin pitää niissä sijoituksissa missä se on kuin maksaa loppu laina sillä. Ehkä sitä olisi pakko olla realistisempi, jos asuntojen hintojen ja korkojen kehitys asettaisi koko talouden vaakalaudalle, mikä taas monille varsinkin pääkaupunkiseudulla on todellisuutta.
melba:
Niin ja siinä mielessä pidän asuntoa myös sijoituksena, että en haluaisi, että rahani voisivat olla kiinni sellaisessa kohteessa, jossa minulla voisi olla enemmän lainaa kuin mitä on asunnolla arvoa. Kai sitä miettii, että entä jos elämä ei menekään ihan niin kuin on suunnitellut, niin sitten jos täytyy aloittaa monessa mielessä ihan uusi elämä, niin en halua olla tilanteessa, jossa asunto on myyty ja jäljellä on vaan velkaa ja uusi elämä... Siten en halua sijoittaa sellaiseen asuntoon, johon minulla ei olisi vähintään jonkin verran, sanotaan vaikka 30%, omaa rahaa laittaa.
Jostain syystä en nimittäin viihdy kovin hyvin talossa, jonka ostimme 5v. sitten. En tiedä minkä takia, mutta viihtymättömyyteni alkoi heti muutaman kuukauden kuluessa remontin aikana. En jostain syystä tunne niin kovin kauheasti, että tämä on mun kotini, jossa haluan asua. Voisin ilomielin myydä koko kämpän vaikka samantien, mutta mieheni ei halua. Olen ehdottanutkin että myydään, koska asunnon arvo on noussut viidessä vuodessa aivan valtavasti alueella tapahtuneiden muutosten takia, koska alue on nyt tosi muodikas ja talossamme on sattumalta tosi iso tontti.
Voi hyvinkin olla että tuollaisella on merkitystä. Siinä vaiheessa kun kavereista on eronnut 40% ja omaisuus laitettu omassa taloudessa myös jakoon, niin voi vaan olla onnellinen, että erot ovat sattuneet näin talouden nousukaudessa, jossa kellään ei ole ollut enempää lainaa kuin mitä omaisuuden arvo. Kyllä siinä hymy on silti useammassakin perheessä hyytynyt, kun oma rakas koti on jouduttu pistämään myyntiin. Ja ymmärrän kyllä varsin hyvin, kun ystävilläkin on ollut monien satojen tuhansien eurojen asunnot, että eipä niistä toista ole voinut lunastaa ulos. Nyt kun rupean miettimään, niin voi olla, että en edes suostuisi ostamaan asuntoa, josta voisin jossain tilanteessa joutua lähtemään. Koti on mulle rakas paikka ja samoin lapselle ja haluaisin jokaisessa tilanteessa (ero tai kuolema) pystyä säilyttämään saman kodin (olen onneksi onnistunutkin).
Eräälle tutulle kyllä nostan hattua! Hän sai omakotitalon juuri ja juuri valmiiksi lainarahoin, kun mies kertoi lähtevänsä monta vuotta nuoremman matkaan. Siinä vaiheessa tää sitkeä kahden lapsen äiti totesi, että ei sitten muuta kuin että hän ottaa yksikseen vastattavaksi koko 180000 euron lainan. Hän on vielä suht pienpalkkaisella alalla töissä, joten ihan järjettömältä tuntui tuo lainasumma. Pankin peruste antaa laina oli se, että " eihän sitä koskaan tiedä milloin on kaksi maksajaa taas" ja hyvin se pankkitoimihenkilö oli osannut ennustaa ;-) Mietin kyllä itsekin, että pitäisikö pankista pyytää lainaa sillä verukkeella, että saatan vaikka lotossa voittaa ensi viikolla, heh.
Siitä samaisesta esimerkistä sain kyllä itse sisua eroni keskellä ja päätin pitää molemmat kotimme erossa. Jonkun tovin olin melkoisissa veloissa, mutta kun omaisuus oli hajasijoitetettu, niin se ei tuntunut niin pahalta.
Minusta kodin hankinta / vaihtaminen lähtee aina tarpeesta. Jos on tarve saada isompi asunto tai muuttaa paikkakuntaa niin sitten pitää elää sen mukaisesti.
Kodiksi kelpuutan vain paikan, jossa tunnen oloni hyväksi. Kaikissa kolmessa omassa kodissani on ollut " hyvä henki" ja niissä on ollut mukava asua. Jokaista kotia on etsitty kauan ja hartaasti. Näistä kohteista on myös maksettu se mitä on pyydetty, koska ovat olleet mieleisiä.
Kun on tarve vaihtaa noususuhdanteessa, niin yleensä saa omastaan enemmän, mutta maksaa myös uudesta korkeamman hinnan. Laskusuhdanteessa sama juttu, mutta kääntäen. Joten tuo kodin ajatteleminen sijoituksena on ihan kiva, mutta ei välttämättä kovin toimiva juttu.
Joku taloustoimittaja juuri kirjoitti kuinka ei muutama vuosi sitten ostanut asuntoa, vaikka tarvitsi, koska hinnat olivat niin korkealla. Päätti odottaa ja hinnat vaan nousivat. Jos olisi silloin ostanut niin olisi jo netonnut aika hyvin (+saanut kodin), mutta kun päätti odottaa.
Mistä te odottajat tiedättä, koska on oikea aika ostaa ja myydä?
sijoituksena ajattelen. En kuitenkaan osta asuntoa sen takia, että myisin sen muutaman vuoden päästä pois, ja käärisin voitot. Kyllä koti on aina koti, mutta on tosi tärkeää kuitenkin, että siinä kodissa ei häviä rahaa. Eli sijainti on todella tärkeä!
mielestäni sinä et lainkaan rakasta kotiasi kun olet valmis muuttamaan parin vuoden kuluttua...
Seuraan kyllä korkokehitystä ja hintojakin.
Asunnon hinnalla ei ole minulle väliä, kunhan arvo ei painu alle sen, mitä meillä on lainaa. Ja koska jossain vaiheessa luultavasti haluamme vaihtaa isompaan, niin hintojen lasku olisi ehkä ihan positiivistakin.
myykööt sitten aikanaan jos haluavat. Itse tällä hetkellä eletään miehen ja lasten kanssa kuin viimeistä päivää (matkustellaan, syödään hyvin ulkona...) että säästöön ei ylimääräistä paljon jää, mutta onpahan tuo asunto...
Vierailija:
mielestäni sinä et lainkaan rakasta kotiasi kun olet valmis muuttamaan parin vuoden kuluttua...
Ja minä rakastan miestäni ja perhettäni enemmän kuin taloa. Jos voisimme tässä kaupungissa pysyä, niin mihinkään tästä ei lähdettäisi. Mutta siitä huolimatta mieluummin lähden tästä, kun alkaisimme elää elämää, jossa mies asuisi monen sadan kilometrin päässä minusta. Ja kumpi siinä tilanteessa edes ottaisi lapset? Kun olimme kahdestaan, elimme muutaman vuoden niin ja se meni vielä, vaikka rankkaa reissaamista olikin, mutta lasten kanssa ei tulisi kysymykseenkään.
Vierailija: