Paluu yksinkertaiseen elämään

Kolmekymppisenä tuli käyty se nuori ja menestyvä uraohjus vaihe läpi, nyt nelikymppisenä ei samat ulkoiset asiat jaksa niin sykähdyttää varsinkin jos laskee mitä tietyn elämäntyylin ylläpito vaatii. Viime vuosina on pikkuhiljaa jäänyt pois ulkona syömiset, pakko laittaa vkloppuna parempaa ruokaa, viinin juonti etc eli oppinut nauttimaan arkisen rauhallisesta elämästä. Jonkun mielestä varmaan tajuttoman tylsää, mun mielestä enemmänkin vapauttavaa.

Olen elänyt aina yksinkertaista elämää.

Olen keski-iän myötä yksinkertaistanut paljon ihan vaan koska haluan, ei esim. energian hinta- tai ilmastohuolia taustalla. Muutin koronan tultua pysyvästi mökilleni, koska saan tehdä 100% etätyötä nyt. Koska asun nyt maalla 8 km lähimmästä pikkukaupasta ja 25 km lähimpään kaupunkiin, elämä on paljon yksinkertaisempaa. Eipä tule elokuvissa, ravintoloissa, konserteissa tms. käytyä enkä semmoisia kaipaa. Vaatteetkin saa olla yksinkertaisia, ei sillä väliä miltä täällä mökissäni yksin näytän, sama hiuksia ei viitsi värjätä enää eikä leikatakaan usein. Meikkiä ei myös tulisi mieleenkään täällä mökissäni käyttää, kerran viikossa kauppareissulle voin laittaa. 

Mistä en luovu? Elektroniikka ja tietotekniikka. Nautin nettailusta, tietokonepeleistä, ja toki teen työtänikin tietokoneella.

Syön vain perunaa ja kalaa. Yksinkertaista ruokaa ja halpaa koska itse kalastan.