Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajat, miten pärjäätte taloudellisesti kun hoidatte lasta kotona?
24.10.2006 |
Itse pärjäsin vielä suht hyvin kun mies lähti kun olin vielä äitiyspäivärahalla. Minulla on kaksi isompaa kouluikäistäkin lasta. Nyt kitkutan kotihoidon tuella ja pineni on vuoden vanha. Tuntuu ettei ole rahaa edes ruokaan aina. Olen supistanut kaikki mahdolliset menot minimiin. Ja siltikään ei mikään riitä. Tämä on ihan kauheaa ja olen ihan loppu.
Kommentit (5)
Maksaako ap ex-miehesi elatusmaksuja? Saisitko sossusta rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumistukikin oli niin pieni omistusasuntoon ettei siitä ollut mihinkään. Olisi pitänyt asua kaupungin vuokra-asunnossa.
Kahtena ekana vuonna sain lapsilisät säästöön. Kolmantena vuotena kuntalisä lakkasi ja siirsin lapsilisän tulemaan käyttötilille.
Viimeiset kolme ja puoli vuotta olen ollut opiskelija, eli varsinaisia palkkatuloja on ollut viimeksi yli 7 vuotta sitten. Raskausaikana laitoin säästöön (Kuukausipalkka oli silloinkin aika pieni, 8000 mk) ja sitten kahden vuoden aikana kerätyt lapsilisät ovat pitäneet mut pystyssä opiskeluajan.
Pienet menot on mulla a ja o. Korvamaton tuki on ollut vanhemmilta ja isovanhemmilta saadut synttäri- ja joululahjarahat, ei mitään valtavia summia, mutta sen verran, että ainakin joulun ja synttärin aiheuttamat menot on saanut niillä aika hyvin katettua. Olen myös toivonut lapselle synttäri- ja joululahjaksi lähinnä käyttövaatetta (leluja on silti liikaa), joten siinä on säästynyt hyvin. Ostan itse ihan kaiken kirpputorilta ja sieltäkin vain vähän.
Sit elatustuet ja jos vuokralla asut niin asumistuet.. Ja kotihoidontuen lisäosan.. Miks ei riitä?
a. Olin myös aika usein vanhempieni ja isovanhempieni luona kylässä vauvan kanssa, joten ruokakuluja säästyi siinäkin. Ystäväni auttoivat mukavasti lapsen hoidossa sitten kun ikää oli pari vuotta, sitä ennen ei oikeastaan ollut tarvetta, koska viihdyin kotona ja tapasin ystäviäni aika paljon kotona.
Kolme vuotta kotona olivat mukavaa aikaa, henkireikänä leikkipuisto, jossa tapasin päivittäin mukavia äitejä ja sai jakaa arkea siellä. Töihin paluu supisti sosiaalisen elämän aika minimiin ja sen jälkeen onkin ollut välillä tiukempia aikoja.
Jaksamiseen auttaa mulla parhaiten säännölliset elämäntavat, riittävä ulkoilu ja ruoka ja toisaalta se, että teen iltaisin ihan omia hommia lapsen nukkuessa. Vaihtelu ei niin sanotusti virkistä -ainakaan jos vaihtelua on liikaa, väsyn ja tekemisiä jää rästiin, en esimerkiksi aina muista avata posteja pariin viikkoon.