Mies joka tykkää jahdata, onko aina huono asia?

No kiinnostus loppuu kun jahti tuottaa tulosta. Sitten jahtaa seuraavaa.

En tiedä. Onko. Mitä mieltä mies on?

Tulee mieleen kettu, joka jahtaa omaa häntäänsä.

Sehän riippuu ihan tilanteesta ja ihmisistä.

Vanhemmillani on selkeästi tuollainen dynamiikka, että mies jahtaa ja nainen pakoilee, ja heillä se on toiminut yli 30 vuotta.

Eli sopii joillekin!

On huono asia, jos ei usko kun toinen sanoo ei, ja varsinkin jos käyttää manipulointia ja väsytystaktiikkaa saamakseen haluanansa - ja erityisesti, kun se kiinnostus lakkaa siihen, kun on haluamansa saanut.

Tulkinta oman egon pönkittämisestä on liian pois sulkevat. Itse tykkään jahdata koska luulen löytävåni jotain ainut laatuista, tosin suurinta hupia tuo itse jahti, kuin viimeisen iskun antaminen, ihan kuin saalistavalla kissalla, joka leikittelee saaliinsa kanssa

Voi olla, että yski syy, miksi minä (mies) olen usein päätynyt ns frienzonelle ja vastaavasti harvemmin edennyt kenenkään kanssa parisuhteeseen johtuu ainakin osaksi siitä, että en jaksa, enkä ole oikeastan koksaan viitsint käyttää aikaani kumppanin metsästämsieen ja hakemsieen,. Saati sitten, että olisin alkanut jahtaamaan ketään naista ajatuksella, että kun vain tarpeeksi jahtaan häntä, niin hän kyllä vielä joskus asettuu rinnalleni niin, että sitten voimme yhdessä jatkaa samaaan tahtiin parisuhteessa.

Mä tavoittelin aiemmin aina vaan sellaisia miehiä jotka eivät jahdanneet minua yhtään, vaan päinvastoin minä jahtasin heitä. No yllättäen ne jutut ei ikinä toimineet, kyseiset miehet dumppasivat minut heti kun iskivät silmänsä minua parempaan naiseen. 

Jatkossa en enää lähde mihinkään sellaiseen juttuun, jossa mies ei jahtaa minua. Olen riittävän monta kertaa tarjonnut itseäni hyväksikäytettäväksi, nyt se saa loppua. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tavoittelin aiemmin aina vaan sellaisia miehiä jotka eivät jahdanneet minua yhtään, vaan päinvastoin minä jahtasin heitä. No yllättäen ne jutut ei ikinä toimineet, kyseiset miehet dumppasivat minut heti kun iskivät silmänsä minua parempaan naiseen. 

Jatkossa en enää lähde mihinkään sellaiseen juttuun, jossa mies ei jahtaa minua. Olen riittävän monta kertaa tarjonnut itseäni hyväksikäytettäväksi, nyt se saa loppua.

Huokaus. - On se tietysti mukava lukea, että on naisiakin, tai siis ainakin yksi nainen joka on ollut valmis oikein jahtaamaankin miehiiä saadaakseen haluamansa. Mutta kuinka moni mies olisikaan loppuikänsä sinkkuna, jos ajattelisivat, että eivät ala jahtaamaan ketään, vaan se olkoon naisten tehtävä jahdata häntä tai vaikka vain pyytää ao miestä treffeille..... 

Psykologi on oikeassa. Vallankäyttöä, kontrollointia, joka kohdistuu vain johonkin. 

Tunteet, rakkaus, välittäminen ovat ihan jotain muuta. Rakkaus ei sido, jahtaa, painosta eikä pakota.

On se, jos miehen mielenkiinto loppuu heti siihen, kun saa haluamansa.

Tuo on silti ikävä fakta, että jos mies ei "jahtaa" naista, se on lähes aina merkki siitä, ettei nainen ole miehen mielestä kovin kiinnostava. Myös minulla on ollut tällaisia suhteita, joissa minä olen ollut se jahtaaja, ja niissä kävi huonosti joka kerran, kun mies löysi jonkun sellaisen naisen, joka oikeasti kiinnosti. Sittemmin olen ollut tietoisesti passiivisempi osapuoli, vaikka olisin itse kuinka kiinnostunut, koska silloin ainakin tiedän, että myös miestä todennäköisemmin aidosti  kiinnostaa, jos hän viitsii nähdä vaivaa jahdatakseen minua.

Vierailija kirjoitti:

Tulkinta oman egon pönkittämisestä on liian pois sulkevat. Itse tykkään jahdata koska luulen löytävåni jotain ainut laatuista, tosin suurinta hupia tuo itse jahti, kuin viimeisen iskun antaminen, ihan kuin saalistavalla kissalla, joka leikittelee saaliinsa kanssa

Onneks en harrasta stalkkereita

Kuulostaa lähinnä potentiaaliselta stalkkerilta

Jos mies jahtaa minua, se on varma merkki siitä, ettemme sovi yhteen. Indikoi, ettei ole henkisesti kypsä ja tasapainoinen aikuinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Psykologi on oikeassa. Vallankäyttöä, kontrollointia, joka kohdistuu vain johonkin. 

Tunteet, rakkaus, välittäminen ovat ihan jotain muuta. Rakkaus ei sido, jahtaa, painosta eikä pakota.

Sinun mielestäsi siis halu ei kuulu rakkauteen. Ja zeniläinen harmonia taas on rakkauden ydintä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että yski syy, miksi minä (mies) olen usein päätynyt ns frienzonelle ja vastaavasti harvemmin edennyt kenenkään kanssa parisuhteeseen johtuu ainakin osaksi siitä, että en jaksa, enkä ole oikeastan koksaan viitsint käyttää aikaani kumppanin metsästämsieen ja hakemsieen,. Saati sitten, että olisin alkanut jahtaamaan ketään naista ajatuksella, että kun vain tarpeeksi jahtaan häntä, niin hän kyllä vielä joskus asettuu rinnalleni niin, että sitten voimme yhdessä jatkaa samaaan tahtiin parisuhteessa.

Älä ala kavereitasi stalkkaamaan ja ahdistelemaan. Menetät siinä helposti koko kaveripiirisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi on oikeassa. Vallankäyttöä, kontrollointia, joka kohdistuu vain johonkin. 

Tunteet, rakkaus, välittäminen ovat ihan jotain muuta. Rakkaus ei sido, jahtaa, painosta eikä pakota.

Sinun mielestäsi siis halu ei kuulu rakkauteen. Ja zeniläinen harmonia taas on rakkauden ydintä.

Kunnioitus ja arvostus tulevat ensin.

Jos et arvosta toista henkistä olentoa, halusi on pelkkää pölyä ilmassa, tyhjää täynnä.

jahtasihan se yks platoon ssa kun joku yritti ravata karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi on oikeassa. Vallankäyttöä, kontrollointia, joka kohdistuu vain johonkin. 

Tunteet, rakkaus, välittäminen ovat ihan jotain muuta. Rakkaus ei sido, jahtaa, painosta eikä pakota.

Sinun mielestäsi siis halu ei kuulu rakkauteen. Ja zeniläinen harmonia taas on rakkauden ydintä.

Kunnioitus ja arvostus tulevat ensin.

Jos et arvosta toista henkistä olentoa, halusi on pelkkää pölyä ilmassa, tyhjää täynnä.

Nuo eivät sulje pois toisiaan. Buddhalaisuus on hyvä esimerkki siitä. Voi olla samaan aikaan haluava ja arvostava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi on oikeassa. Vallankäyttöä, kontrollointia, joka kohdistuu vain johonkin. 

Tunteet, rakkaus, välittäminen ovat ihan jotain muuta. Rakkaus ei sido, jahtaa, painosta eikä pakota.

Sinun mielestäsi siis halu ei kuulu rakkauteen. Ja zeniläinen harmonia taas on rakkauden ydintä.

Kunnioitus ja arvostus tulevat ensin.

Jos et arvosta toista henkistä olentoa, halusi on pelkkää pölyä ilmassa, tyhjää täynnä.

Nuo eivät sulje pois toisiaan. Buddhalaisuus on hyvä esimerkki siitä. Voi olla samaan aikaan haluava ja arvostava.

Jos arvostaa, ei jahtaa eikä pyri painostamaan. Näin minä koen ja näin minun todellisuudessani ja universumissani eletään.

Rinnakkastodellisuudessasi voi olla eri säännöt. En haluaisi elää siinä, eikä onneksi tarvitse.

Ei se jahtaaminen toimi kummallakaan. Pitää molempien tykätä toisistaan, niin silloin ei tarvi kenenkään jahtailla.