Nillitystä puhelimista ja siitä miten se vie huomion tärkeistä asioista.

Monille meille esim julkisen liikenteen käyttäjille on kovin tuttu näky, kun lapsen vanhempi kiinnittää kaiken huomion puhelimeensa. Tänään tuntui surulliselta, kun äidillä oli se luuri ja kuulokkeet korvilla, eikä kuullut kun poikansa koitti jotain jutella. Samalla tajusin sen, kuinka mun oma huomio menee useesti siihen luurin ja tyhjänpäiväisten uutisten lukemiseen ym. Tosin joskus, kun kiireisen päivän jälkeen istahdan siihen bussiin, niin oikeasti kiva vaihtaa kuulumisia ym vaikka wapissa. En tiiä miten itse olisin toiminut jos tämä kännyjuttu olisi ollut samoin silloin, kun mun muksut oli pieniä. Saattaa olla, että olisin ollut just se paheksuttava tapaus siellä bussissa! Mikä minä olen ketään paheksumaan. Juu en mutta voin pahoittaa mieleni. T. Kukkahattu vuosimallia 81 ;)