Lapsuus ja vaikeus parisuhteessa

Olen nyt tapaillut melkein 5 vuotta miestä jota rakastan. Olimme jo nuoruudesta tuttuja mutta aikuis iällä tiemme kohtasi. Alussa kaikki oli ihanaa niinkuin useimmiten suhteen alussa. Elimme kaukosuhteessa omien töiden takia. Nähtiin joka viikonloppu ja kaikki lomat vietimme yhdessä. Pikku hiljaa miehen luonne muuttui. Tuli sellaisia odottamattomia raivareita milloin mistäkin. Mies saattoi mököttää vuorokauden tai kaksikin. Silloin häneen ei saanut koskea eikä puhua hänelle. Minä olin se joka aina pyysi anteeksi. Suuttumus saattoi tulla siitä että en ota kahta lautasellista ruokaa. En siis pidä hänen ruuastaan? Jos selitin jonkun reitin mistä olin kävellyt se kyseenalaistettiin ja alettiin huutaa siitä ja pitää käydä tarkastamassa meninkö oudossa kaupungissa muka siitä mistä olin sanonut. Koko ajan tullut lisää ja lisää sitä että minua ei kestä. Puhun paljon kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä. Ihmettelen ja tuumailen, kaikki puheeni on turhaa plaa plaa. Olen koko suhteen ajan pitänyt yhteyttä häneen. Hän ei minuun. Olen yrittänyt piristää häntä. Laitan ruokaa ja siivoan hänen kotiaan. Nyt olen jättänyt yhteydenpidon vähemmälle. Olen tavannut häntä vähemmän. Olen ollut aina aika kiltti ja minua on ollut helppo käyttää hyväksi. Olen auttanut häntä välillä taloudellisesti sinisilmäisenä. Silti niitä ei takaisin makseta. Sitten olen kusipää ym en tiiä mitå tällä kirjoituksella haen mutta syitä lähinnä miks on jatkuva puolustus kanta tai syytös mitä kuka häh?