Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka eivät ole koskaan tunteneet rakkautta ensisilmäyksellä?
11.08.2022 |
En ole koskaan tuntenut voimakasta ihastumista ensisilmäyksellä tai tullut tunnetta, että tässä se nyt on, tuo minun on saatava. Mietin, kuinka yleistä tuo kyky ihastua ensisilmäyksellä edes on. Onko se ihmiseen rakennettu ominaisuus ja olenko poikkeava, kun en siihen kykene? Vai toisinpäin?
Siitäkö johtuu, miksi olen joutunut olemaan niin paljon sinkkuna ja miehen löytäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä..? Ihastun vain silloin, jos mies on ensin kiinnostunut minusta, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.
Kommentit (30)
Olen ollut rakastunut kahdesti, eikä kumpikaan tapahtunut ensisilmäyksellä. Oli hyvin hitaat prosessit. Johtuu varmaan luonteestakin, eli olen epäluuloinen, joten luotto pitää ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa rakkautta ensisilmäyksellä. Et voi oikeasti rakastaa ihmistä, jota et vielä ollenkaan tunne. Ensisilmäyksellä voi ehkä ihastua, mutta silloinkin ihastuminen koostuu enemmän omiin mielikuviin kuin oikeaan ihmiseen.
Siinä ei ole mitään vikaa, ettei ihastu ensisilmäyksellä. Ihastuminen voi tapahtua myös ajan kanssa eikä se ole yhtään huonompi tapa. Silloin vaan kannattaa olla avoin tutustumaan ihmisiin. Jos heti odottaa isoja tunteita niin sitten ehkä on vaikea löytää ketään.
Olet oikeassa teknisesti ottaen mutta terminologista saivartelua tuo silti on. Rakkautta ensisilmäyksellä on kielikuva eikä kirjaimellinen todistus tapahtuneen tosiolemuksesta. Se tarkoittaa juuri sitä ketjua, jossa ensin kiinnitetään huomio, ihastutaan nopeasti, tutustutaan, rakastutaan, päädytään lopulta rakkaussuhteeseen. Siis sitä että tunteet syttyvät heti ja osoittautuvat lopulta kestäviksi ja kaiken tuon tuoneiksi.
En minäkään.
Vahvaa kemiaa olen kyllä tuntenut ensi silmäyksellä. Sellaista, joka pysäyttää veret. Mutta eihän se nyt rakkautta ole.
Väitän, että ne, jotka ovat tunteneet alusta asti, että tässä on nyt se oikea, ovat sellaisia, joilla on itsellään ollut onnellinen lapsuus, heitä on rakastettu ja heidät hyväksytty sellaisena kuin ovat, heidän vanhempansa ovat myös olleet onnellisesti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään.
Vahvaa kemiaa olen kyllä tuntenut ensi silmäyksellä. Sellaista, joka pysäyttää veret. Mutta eihän se nyt rakkautta ole.
En ole tuntenut edes vahvaa kemiaa. En edes tiedä, mitä niillä kemioilla tarkoitetaan, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Enkä ole koskaan lempannut ketään sen takia, "ettei ollut kemiaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä, olenko ollut koskaan rakastunut. Olen ollut kyllä ihastunut ja ajan saatossa alkanut tuntemaan voimakasta kiintymystä toiseen. Mutta sellaista rakkautta, mitä näkee elokuvissa, en ole koskaan kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Toiseen ihmiseen ei voi rakastua ensisilmäyksellä, paitsi ulkonäköön. Ulkonäköön perustuvat suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa, eikä sellaista kannata tavoitella.
Samaa mieltä. Mutta silti täälläkin keskusteluissa välillä näkee, että moni on löytänyt elämänkumppaninsa juuri siten, että on vain tullut tunne, että tuossa se oikea nyt on. Ja kaikki on mennyt onnellisesti, tunne on ollut molemminpuolinen.
Ihmisillä on tapana värittää ja terävöittää juttujaan täällä. Toki on mahdollista, että myös ulkonäköön perustuvat liitot muodostuvat onnellisiksi ja jopa se on mahdollista, että se toinen on aidosti myös persoonaltaan yhtä ihana ja itselle sopiva kuin ulkokuoreltaankin. Tämä lienee kuitenkin aika harvinainen sattuma ja tässä piilee myös vaara, jonka olen itsekin kokenut. Kun ihmiseen on ihastunut ulkonäön perusteella, tulee katsoneeksi hänen huonoja puoliaan sormien läpi pitkäänkin. Jotenkin haluaa kieltää ne mielessään, koska ulkonäkö vetää puoleensa.
Kuulemma se ei perustu pelkästään ulkonäköön vaan koko olemukseen ja yhteensopiviin geeneihin, joita feromonit ilmentävät.
Itselleni ei ole kuitenkaan koskaan käynyt niin. Johtuukohan siitä, että hajuaistini on heikko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni kanssa rakkaus syttyi vähitellen, kun tutustuimme toisiimme. Intohimo syttyi kosketusten kautta samalla kun ihastuminen syveni. Ollaan oltu yhdessä todella pitkään.
Nuorena tapasin miehen baaritiskillä ja jotain (intohimoa, kiinnostusta?) leiskahti välillämme välittömästi. Sellaista intohimoa en ole koskaan kokenut kenenkään muun kanssa. Ehkä se oli kemiaa. Seurustelimme pari vuotta ja olimme hulluina toisiime, mutta olimme liian erilaisia. Minä lähdin opiskelemaan, mies jäi töihin kotipaikkakunnallemme ja asuu siellä vieläkin. En voinut nuorena kuvitellakaan, että jäisin pikkupaikkakunnalle, perustaisin perheen ja eläisin tyytyväisenä. Halusin seikkailla ja nähdä maailmaa.
Kun vertaan näitä kahta miestä, puolisoni on ehdottomasti parempi minulle. Hän on turvallinen, vakaa ja meillä on sama arvomaailma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Toiseen ihmiseen ei voi rakastua ensisilmäyksellä, paitsi ulkonäköön. Ulkonäköön perustuvat suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa, eikä sellaista kannata tavoitella.
Samaa mieltä. Mutta silti täälläkin keskusteluissa välillä näkee, että moni on löytänyt elämänkumppaninsa juuri siten, että on vain tullut tunne, että tuossa se oikea nyt on. Ja kaikki on mennyt onnellisesti, tunne on ollut molemminpuolinen.
Ihmisillä on tapana värittää ja terävöittää juttujaan täällä. Toki on mahdollista, että myös ulkonäköön perustuvat liitot muodostuvat onnellisiksi ja jopa se on mahdollista, että se toinen on aidosti myös persoonaltaan yhtä ihana ja itselle sopiva kuin ulkokuoreltaankin. Tämä lienee kuitenkin aika harvinainen sattuma ja tässä piilee myös vaara, jonka olen itsekin kokenut. Kun ihmiseen on ihastunut ulkonäön perusteella, tulee katsoneeksi hänen huonoja puoliaan sormien läpi pitkäänkin. Jotenkin haluaa kieltää ne mielessään, koska ulkonäkö vetää puoleensa.
Pitäisikö mielestäsi siis pyrkiä löytämään elämänkumppaniksi ihminen, jonka ulkonäkö ei vedä puoleensa?
Ei minulla ole mielipidettä siitä mitä muiden ihmisten "pitäisi" tehdä. Joillekin ulkonäkö on se ehdottomin ja tärkein asia toisessa, ja heillä on täysi oikeus muodostaa suhteensa sen perusteella. Itselläni kuitenkin paras, kestävin ja ihanin suhde on ollut ihmiseen, jonka ulkonäkö herätti alkuun ennemmin "ihan ok" -ajatuksen kuin "herranjumala mikä ilmestys, tuo minun on saatava". Meni varmaan pari vuotta ennen kuin sana rakkaus alkoi tuntua sopivimmalta kuvaamaan tunteitani häneen. Mutta nyt sen rakkauden syvyyttä on mahdoton käsittää tai kuvailla ja ulkonäkö on täysin sivuseikka. On aivan yksi lysti miltä hän näyttää, minä rakastan häntä. Ja kaikki se, mistä rakkaus on lähtenyt kasvamaan, olisi ollut mahdotonta tavoittaa ensisilmäyksellä.
Pidän tätä itselleni parhaana mallina, ja välillä mietin, miten ulkonäköön perustuvien liittojen käy osapuolten vanhetessa. Ulkonäkö pysyy ihmisellä hyvänä ihan todella pienen osan koko elämästä.
Olen kyllä kokenut vahvaa ihastumista ensisilmäyksellä, mutta nämä ovat kaikki olleet tapauksia, joihin ei ole ollut mitään mahdollisuuksia eivätkä olleet kiinnostuneita minusta. Joten rakkaudeksi ihastuminen ei ikinä ehtinyt muuttua.