Miten pääsit eroon itsesi vihaamisesta?

Vihaan itseäni, olen aina vihannut ja hyvin syvästi. En millään jaksaisi enää tämän vihan kanssa, mutta poispääsyä en löydä. Itsetuhoinen en kuitenkaan ole varsinaisesti; haluan elää ja olla onnellinen, mutta tähän asti en ole siihen löytänyt keinoja.

Vihaan aivan kaikkea itsessäni: ulkonäköä, luonnetta, persoonaa tai sen puutetta. Ei minusta paljon muutkaan pidä; viimeksi minulla oli ystävä ala-asteella ja kavereita lukiossa - nekin enemmän siskoni kavereita jotka vain sietivät minua porukassaan. En ole ilkeä, enemmänkin liiallisuuksiin miellyttäjätyyppi eli täysin hajuton ja mauton. En ollenkaan ihmettele sitä, että orastavat tuttavuudet lopahtavat kun ihmiset tajuavat miten mitäänsanomaton ole. En minäkään olisi itseni seurassa jos ei olisi pakko.

Jollain ihmeen tavalla olen saanut kuitenkin miehen (tiedän, että tyytyi minuun yritettyään ensin paria parempaa tyyppiä, jotka hänet torjuivat) ja lapsen hänen kanssaan. Miestä käy sääliksi, sillä saisi paljon paremmankin, mutta ei taida kehdata lähteä. Lapsikin pitää miehestä paljon enemmän, kuin minusta. Minun kanssani ollessaan vain itkee ja kiukuttelee. Isälleen osoittaa kiintymystä.

Olen käynyt vuosia terapiassa tämän itsevihan takia, mutta siitä ei ole ollut apua. En jaksa kuunnella kuinka kritiikki on oman pääni sisällä. No tietenkin on. Se vain, että ei minusta moni muukaan koskaan ole pitänyt, eli ei tämä vihakaan ihan tuulesta temmattua ole.

En haluaisi kuolla, mutta en enää jaksa olla se ihminen, joka nyt olen. Mitä voin enää tehdä? Onko täällä joku ollut samassa tilanteessa ja oppinut edes pikkuisen tykkäämään itsestään? Miten sen teit?