Kuinka yh-äiti voisi opettaa lapselle isän kulttuuria (isä ei kuulu elämään)
Hei,
en tiedä, onko tämä oikea foorumi, mutta kyselisin silti kokemuksianne/neuvojanne. Olen pienen pojan yh. Lapseni isä on ulkomaalainen, mutta ei ole kanssamme missään tekemisissä. Näin on ollut alusta saakka. Elämämme sujuu hyvin, mutta viime aikoina on alkanut mietityttää, kuinka osaisin opettaa lapselle isän puolen kulttuuria. Mielestäni se olisi tärkeää, vaikkei isä olekaan elämässämme. Lapsi on vielä aika pieni, eikä hirveästi vielä kysele tai ymmärrä, mutta toki olemme katselleet mm. karttaa ja kirjoja.
Onko kellään vastaavaa tilannetta ja millaisia asioita mielessänne? Lapseni isä on Afrikasta.
Kiitos.
Kommentit (7)
Poikani isä on afrikkalaista alkuperää, ei asu Suomessa eikä myöskään omassa kotimaassaan. Sikäli tilanne poikkeaa tilanteestasi, että meidän välillä kuitenkin yhteys olemassa (ainakin vielä toistaiseksi). Tällä hetkellä ongelmana kuitenkin on, että poikani ei puhu englantia ja yhteistä kieltä ei siis isän kanssa ole. Tämä ongelma tulee tientenkin korjaantumaan sitten, kun poika menee kouluun ja alkaa opiskelemaan englantia. Mutta eihän sitä hetkessä opi, joten siihen menee vielä vuosia, että yhteys isän ja pojan välillä voi toimia.
Tällä hetkellä yritän tutustuttaa poikaan " toisen puolen juuriinsa" kertomalla Afrikasta ja googlen kuvahaulla haetaan kuvia isän kotimaasta. Suunnitelmissa on myös jonain päivänä tehdä matka isän kotimaahan, sitten kun poika on tarpeeksi iso ymmärtämään asioita laajemmin.
Helsinki-Turku-Tampere alueilla luultavasti voisi löytyä tukea ihan paikallisestikin. Pääkaupunkiseudulla Caisan kautta voisi löytää lapselle " kummin" , jonka kautta lapsi voisi tutustua isän kulttuuriin. Mrs_O varmaan osaa kertoa, mitä Tampereella tapahtuu. Turussa lienee samantapaista toimintaa.
Täälläkin on mainostettu keskusteluryhmiä, joista voisi myös olla apua sopivien mukavien ihmisten löytämiseen.
Matkaa isän maahan ja juurille olen minäkin ajatellut. Mutta se on tosiaankin ajankohtaista vasta joskus vuosien päästä -jos ja kun lapsi haluaa. En valitettavasti asu Helsingissä, mutta luultavasti meidänkin pienessä kaupungissa on kv-perhekerho tai jotain vastaavaa, jospa sieltä löytyisi uusia tuttavia, ei varmaankaan löydy isän maasta mutta samalta mantereelta kuitenkin.
että huomioit myös lapsesi isän puolen, vaikka hän ei elämässänne olekaan. Olen myös kahden lapsen yh-äiti, joiden isä on afrikkalainen eikä ole nähnyt lapsiaan yli 3 vuoteen. Lapseni muistavat isänsä, mutta melkein vain kaiken pahan...:/ Tästä huolimatta teen kaikkeni, jotta lapset oppivat myös tuntemaan isänsä maan tapoja, kulttuuria yms.
Meillä suurin osa ystävistä on suomalais-ulkomaalaisia, lapsia löytyy ties minkä " värisiä" , joten se on ihan luonnollinen asia lapsilleni. Netti on todella ollut monien mielenkiintoisten tietojen lähde, varsinkin vanhempi lapsi on hyvin kiinnostunut kaikenlaisista valokuvista, mistä ne ovat.., miksi on sellaista..miten...jne! :) Tunnen/tiedän aika paljonkin heidän isän maanmiehiään ja he aina huomioivat lapseni jos satumme samaan paikkaan, tapahtumaan yms. Lapsetkin ovat tottuneet tähän. Olemme myös yhdessä katsoneet joitakin ohjelmia heidän isänsä maahan liittyen sekä maahan, jossa ennen asuimme, muistelleet yhdessä myös niitä hyviä asioita. Matkustaisin heidän kanssa säännöllisesti sukulaisia tapaamaan jos se olisi mahdollista ilman hengenvaaraa...:( Joten sinne lapseni luultavasti pääsevät vasta aikuistuttuaan...Onneksi heillä on täällä myös vanhempi sisarpuoli, jonka kanssa olemme yhteydessä päivittäin, heille tulee olemaan suuri tuki toisistaan myös tulevaisuudessa. :)
Olen myös muslimi, joten sekin tulee olemaan heille tuttu asia kun sukulaisiaan tapaavat tulevaisuudessa.
-Awa-
Suosittelen www.eroperhe.net - siellä on monikulttuuristen perheiden osio, missä on käsitelty tätäkin aihetta.
Kirjoita palstalle ahkerasti, sillä monikultturiset-osastossa on vielä suljetukin huone, jonne pääsee vasta, kun on osallistunut keskusteluun toisaalla aluksi. Suljettuun haetaan jäsenyyttä moderaattorilta.
etta jos matka isan kotimaahan olisi mahdollista? Siina oppisitte molemmat kaikkein selvimmin?! Ja internetista oppien; etsi jo valmiiksi sivustoja vaikka lapsi olisi pienikin, jo n. 3vuotias on kiinnostunut kuvista jne jos osaat niita selvittaa..
Paljon omatoimisuutta se tarkoittaa, mutta kiva on myos etta hanelle selvinnee se ' miksi olen erinakoinen' -osuus, eika tule harhakuvia itsestaan. Itsellani serkunpoika ei kerro vielakaan (on jo 16v) etta on puoliksi ' sen ja sen' maalainen vaan muutti isansa kansallisuuden omansa mieleiseksi ja kai ' hapeilee' alkuperaansa, han myos ei ole koskaan isaansa nahnyt.