Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero on väistämätön, tuska ihan kammottava
08.08.2022 |
Olen eroamassa viiden vuoden suhteesta miehen aloitteesta. Jo pitkään on mennyt yhtä alamäkeä miehen ryypätessä ja tehdessään toinen toistaan ihmeellisempiä katoamistemppuja. Tähän mennessä ollaan joka kerta saatu kaikki selvitettyä, kunnes kuvioihin on ilmeisesti uinut toinen nainen. Festareiden jälkeen mies viestitteli tuntemattoman tytön kanssa, mutta kun hän jäi asiasta kiinni ja oli poistanut keskustelun, väitti etteivät enää keskustele mitään. No, viikonloppuna ravintolassa ollessamme mies vaan katosi ja selvisi, että hän oli mitään sanomatta lähtenyt moikkaamaan kyseistä neitoa johonkin toiseen ravintolaan.
Aamulla tätä yrittäessäni selvittää ilmoittikin mies, että hän haluaa olla yksin, koska ei kohta kolmekymppisenä ole ikinä elänyt sinkkuelämää. Kun aloin hätäpäissäni järjestelemään käytännön asioita, sanoikin mies että "en ole tehnyt vielä mitään päätöstä erosta, katsotaan jos siihen päädytään". Tämän jälkeen paineli tietty kaverillensa saunailtaan ja palasi 1,5 vuorokautta myöhemmin kotiin. Edelleenkään ei mitään vastauksia, vaan kuulemma haluaa nyt rauhassa miettiä muutaman päivän. Ei tullut edes sänkyyn nukkumaan, vaan nukkuu sohvalla, tiuskii ja on kylmä ja kamala. Mitä ihmettä tuollaisella ihmisellä on enää edes miettimistä, jos koko olemus huutaa sitä, että haluaa erota?
Kommentit (28)
Niin, mitä sinulla itselläsi on tuossa vielä miettimistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä sinulla itselläsi on tuossa vielä miettimistä?
Todennäköisesti se tyypillinen, eli järki kyllä sanoo ettei tässä ole mitään toivoa, mutta sydän sanoo että aina voi yrittää. Kun jälkimmäisestä vaan pääsisikin eroon.
ap
Tulee mieleen suhde vuodelta 1993 mies yhtä kamala, teki katoamistemppuja ja oli viinaanmenevä, oli hyvä että pääsin eroon, no aika kultaa muistot.
Itse en miettisi, vaan eroaisin. Jos vieras ihminen rupeaa kiinnostamaan, niin se on sitten sama eroaako ja antaa toisen sitten vapaana mennä.
Vuoden päästä olen onnellinen, että pääsit tuosta eroon. Nyt kamat jakoon ja erilleen äläkä enää pidä ollenkaan yhteyttä mieheen. Sitä nopeammin pääset hänestä ajatuksissa eroon.
Mene terapiaan, puhu ystäville, sure ja vihaa. Kyllä se helpottaa ajan mittaan, vaikka just nyt on hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jatkat, tuo tilanne vaan mutkistuu. Itsenäisty nyt ja ole rohkea. Ero ei ole maailmanloppu!
Asu erillään, järjestele. Tuntuu paremmalta, kun ei tarvitse katsoa toisen sekoiluja ja alkoholeja. Selvät hyvin siitä. Aluksi on mielessä kysymyksiä. Aikaa on selvitä ja selvittää. Juttele kaverin kanssa tai muun jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinäkö edelleen toivot, että mies haluaisikin jatkaa yhdessä? Vaikka juo, katoilee, pettää ja kohtelee sinua huonosti? Nyt vähän itsekunnioitusta!
Se on kyllä mielenkiintoista, kuinka vaikeaa tuo eroaminen on, vaikka tietäisi sen olevan paras, jos ei suorastaan ainoa oikea ratkaisu. Kai siinä kokee jonkinlaista pelkoa uuden edessä, tai jotain. Muistan itsekin aikoinaan kipuilleeni mustasukkaisen poikaystävän jättämistä. Lopulta rohkaistuin. Eron jälkeen itkin pari viikkoa varmaan joka ilta, mutta itkut itkettyäni minut täytti valtava riemu vapaudesta. Sain mennä ja tulla kuten halusin, ei tarvinnut kuunnella toisen kiukuttelua siitä ja tästä. Rohkeasti irti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aloit ero järjestelyt, mutta lopetit kun mies sanoi ettei ole päättänyt?!
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä mielenkiintoista, kuinka vaikeaa tuo eroaminen on, vaikka tietäisi sen olevan paras, jos ei suorastaan ainoa oikea ratkaisu. Kai siinä kokee jonkinlaista pelkoa uuden edessä, tai jotain. Muistan itsekin aikoinaan kipuilleeni mustasukkaisen poikaystävän jättämistä. Lopulta rohkaistuin. Eron jälkeen itkin pari viikkoa varmaan joka ilta, mutta itkut itkettyäni minut täytti valtava riemu vapaudesta. Sain mennä ja tulla kuten halusin, ei tarvinnut kuunnella toisen kiukuttelua siitä ja tästä. Rohkeasti irti vaan.
Tämä se onkin varmaan, pelottaa uusi ja tuntematon. Ehkä pelottaa yksinjääminen ja kaikki, miten asiat sitten lopulta sujuukaan. Ikävöinti myös tietysti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoden päästä olen onnellinen, että pääsit tuosta eroon. Nyt kamat jakoon ja erilleen äläkä enää pidä ollenkaan yhteyttä mieheen. Sitä nopeammin pääset hänestä ajatuksissa eroon.
Mene terapiaan, puhu ystäville, sure ja vihaa. Kyllä se helpottaa ajan mittaan, vaikka just nyt on hirveää.
Se on just näin. Tänään tuntuu pahalta, mutta kun on kalenteri vuosi mennyt huomaat eläväsi elämäsi parasta aikaa. Siinä mies on oikeassa, että ensin pitäisi ottaa se oma itsenäinen ja vahva elämä haltuun ennen kuin lähtee parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä mielenkiintoista, kuinka vaikeaa tuo eroaminen on, vaikka tietäisi sen olevan paras, jos ei suorastaan ainoa oikea ratkaisu. Kai siinä kokee jonkinlaista pelkoa uuden edessä, tai jotain. Muistan itsekin aikoinaan kipuilleeni mustasukkaisen poikaystävän jättämistä. Lopulta rohkaistuin. Eron jälkeen itkin pari viikkoa varmaan joka ilta, mutta itkut itkettyäni minut täytti valtava riemu vapaudesta. Sain mennä ja tulla kuten halusin, ei tarvinnut kuunnella toisen kiukuttelua siitä ja tästä. Rohkeasti irti vaan.
Tämä se onkin varmaan, pelottaa uusi ja tuntematon. Ehkä pelottaa yksinjääminen ja kaikki, miten asiat sitten lopulta sujuukaan. Ikävöinti myös tietysti.
ap
Ota selvää sanasta läheisriippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei halua ottaa lopullista vastuuta eropäätöksestä vaan odottaa sinun tekevän sen. Voi sitten itsesäälissään ryveskellä ja hakea lohtua, eikä tarvitse omaa käyttäytymistään tarkastella kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mitä sinulla itselläsi on tuossa vielä miettimistä?
Todennäköisesti se tyypillinen, eli järki kyllä sanoo ettei tässä ole mitään toivoa, mutta sydän sanoo että aina voi yrittää. Kun jälkimmäisestä vaan pääsisikin eroon.
ap
Voi kyynel. Lopeta nyt hyvä ihminen tuo kynnysmattona oleminen. Aloita oma elämä, en miettisi hetkeäkään sinun tilanteessasi. Mikä teitä pitää yhdessä?
Kuvittelepa tulevaisuuttasi muutaman vuoden päästä, kukaties vuosikymmenten päästä. Olet kuihtunut, kärsinyt ja vanheneva nainen. Kaikkesi olet antanut, kenties lapset hoitanut, peput pessyt, pyykännyt, kokkaillut ja talouden pitänyt pystyssä, töissäkin raatanut.
Muutaman kerran olet sukupuolitaudinkin varmaan saanut, samalla tiuskintaa, väheksyntää, pettämistä, alistamista ja pahimmassa tapauksessa vielä on jopa väkivaltakin saanut sijansa kodissanne, minkä pitäisi olla rauhan ja tyytyväisen olon tyyssija kahden toistaan kunnioittavan välillä.
On ihan oma asiasi tuhlaatko ainutlaatuisen elämäsi johonkin hamppiin, vaiko kunnioitat itseäsi antamalla mahdollisuuden terveeseen ja normaaliin ihmissuhteeseen. Pohdinnan paikka.
Mies varmaan nyt laskeskelee mielessään plussia ja miinuksia ja sitä uskaltaako jättää toimivan? suhteen sitten kuitenkaan.
Oma tarinani on vuosikymmenien takaa, mutta jos siitä olisi apua sinulle tai jollekin muulle. Olin silloin 25-vuotias, mies minua 16 vuotta vanhempi. Yhteisiä lapsia ei ollut, miehellä kyllä edellisestä suhteestaan kaksi, joiden kanssa tulin hyvin toimeen. Mies oli alkoholiin menevä, joi kaikki viikonloput koska kun hänellä oli rekkamiehen ammatti, ei voinut viikolla ottaa, kuului aina selitys. Piti siis juoda viikonloput. Tämä asia ei tietystikään haitannut suhteen alussa kuten ei mikään muukaan epäkohta. Ja vikoja oli varmasti minussakin, ei kukaan ole täydellinen. Mutta ajan oloon, mies oli tavannut harrastuksessaan entisen heilansa vuosikymmenien takaa, ja alkanut minun selkäni takana tapailla sitä. Oli kaikenlaista tekosyytä kotiintulon myöhästymiselle, kaikki merkit oli täysin selviä jälkeenpäin vaikken niitä silloin halunnut uskoa. Kun tämän piti olla sitä suurta rakkautta. Hän kertoi olevansa harrastuksensa parissa vaikka tosiasiassa oli tämän toisen naisen luona. Kyselin kyllä kummallisuuksista mutta hän oli hyvä valehtelemaan ja puhui aina asiat itselleen parhain päin. Kiinni hän jäi sillä tavalla että kerran viikonloppuna yöllä lankapuhelin soi (silloin ei ollut kännyköitä kuin harvoilla), ja naisääni langan toisessa päässä sanoi, että hän aikoo viedän nyt tämän miehen minulta, ja että mies oli hänen luonaan silläkin hetkellä. Kuulin taustalta kuorsausta ja silloin tiesin että tämä juttu on ohi, ja se mitä olin aistinut, oli vaistoni ollut ihan oikeassa koko ajan. Mies kotiutui seuraavana päivänä ja eihän hänen auttanut kuin myöntää koko juttu, hän kyllä lupasi ja vannoi että jättää tämän naisen eikä halunnut minustakaan luopua. Yritettiin sitten vielä, mutta eihän sitä särkynyttä ruukkua ehjäksi saa. Ei mennyt kuin muutama viikko, niin mies oli taas mennyt naisensa luo. Niinpä sitten eräänä talvisena päivänä pakkasin tärkeimmät tavarani autooni, ja läksin viimeisen kerran miehen luota. Muutin tilapäisesti äidilleni, ja jätin vain keittiön pöydälle lapun, missä kerroin tietäväni kaiken ja että tämä oli tässä. Seuraavana viikonloppuna kävin pakkaamassa ja hakemassa lisää tavaroitani, siellä kotonaan mies makasi täydessä kännissä keskellä lauantaipäivää, ja sanoi ettei hän ole tehnyt vielä valintaa, että minne olen menossa! Minä sanoin, että mutta minä olen tehnyt valintani ja lähdin ovesta ulos. Loput tavarat hän sitten toimitti kiltisti uuteen osoitteeseen mihin muutin.
Tarinalla on onnellinen loppu, tämän muutoksen myötä uskalsin toteuttaa haaveeni, muutin toiselle paikkakunnalle töiden perään ja aikanaan tutustuin mieheen ja sain ihan omiakin lapsia :) Kuopus pääsi juuri jokin aika sitten armeijasta, ja on muuttamassa omilleen. Kyllä hyvää suhdetta kannattaa etsiä, ja kun sen löytää niin pitää siitä kiinni kaikin tavoin. Tsemppiä sinulle!
Alue: Aihe vapaa
Tuossa tilanteessa en odottaisi miehen päätöstä. Tekisin oman päätökseni ja rupeaisin järjestelemään eroa.