Lue keskustelun säännöt.
Kiusattiinko teitä lapsena luonnonkiharien hiusten takia?
08.08.2022 |
Olen itse vasta aikuisiällä alkanut ihmettelemään, miksi luonnonkiharat hiukseni tuntuivat aiheuttavan sellaista aggressiota ihmisissä. Koulussa olin ihan vapaata riistaa kiusaajille, mutta myös sukulaiset naureskelivat ja äitini aamuisin raivolla harjasi tukkaani kuvitellen sen sillä suoristuvan sekä pakotti myös leikkaamaan lyhyeksi, jotta se olisi ns. siisti.
Tämä nyt on ollut asennevammaista kahdeksankymmentälukua, jolloin erilaisuus oli jotain ihan hirveää, mutta onhan tuo nyt jopa siihen suhteutettuna ollut aivan hanurista. Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (24)
Ei varsinaisesti kiusattu, mutta huomauteltiin silloin tällöin. Olen 60-70-lukujen lapsi, eikä tuolloin oikein tunnettu muita hiustenhoitokeinoja kuin pesu ja harjaus. Pesu takkuunnutti hiukset ja harjaaminen teki niistä hamppukasan, joka tietysti näytti puhtaanakin epäsiistiltä.
Joillekin luonnonkihara tuntui olevan tuntematon juttu. Huomauteltiin siitä, että olin kihartanut hiukseni epätasaisesti, kun osa hiuksistani oli hamppua, osa korkkiruuveja. Aika usein kysyttiin, oliko minulla permanentti, ja kun vastasin, reaktio tosiaan oli outo vihamielisyys ja äksyily.
Minulla on edelleen melko pitkät luonnonkiharat. Minä vain nyt olen pitkätukkaista tyyppiä. 35 vuotta sitten hiukseni olivat jonkin aikaa lyhyet, ja kuulin pyörteistäni eli "kaljuista kohdista" niin paljon, että riitti koko eliniäksi. Kyllähän jotkut ovat sitä mieltä, että hiukseni ovat epäsiistit ja lyhyiksi olisi pitänyt leikata viimeistään parikymmentä vuotta sitten. Vastaehdotukseni on se, että jos minun on leikattava, minä puolestani saan loihtia huomauttelijalle oman mieleni mukaisen hiustyylin. Ei ole kertaakaan tullut kauppoja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Hiukseni ovat aina olleet tapetilla. Ennen kiusattiin ankarasti ja nyt ihaillaan.
Kyllä! Myös pisamaisesta naamasta, pituudesta, hoikkuudesta ja pitkistä jaloista. Aina olivat sedät huutelemassa pikku-Lolitaksi.
Onpa erikoista! Olen syntynyt 76 ja peruskoulussa nimenomaan kadehdittiin ja ihailtiin niitä joilla oli luonnonkiharat, itselläni siis ei ole, omaa päätäni koristi permanentti. Ehkä ainakin osa teidän kiusaajista oli vain kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista! Olen syntynyt 76 ja peruskoulussa nimenomaan kadehdittiin ja ihailtiin niitä joilla oli luonnonkiharat, itselläni siis ei ole, omaa päätäni koristi permanentti. Ehkä ainakin osa teidän kiusaajista oli vain kateellisia.
Kateuttahan se todennäköisesti on, vai mikä muu voi selittää suuttumisreaktion toisen kiharoiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista! Olen syntynyt 76 ja peruskoulussa nimenomaan kadehdittiin ja ihailtiin niitä joilla oli luonnonkiharat, itselläni siis ei ole, omaa päätäni koristi permanentti. Ehkä ainakin osa teidän kiusaajista oli vain kateellisia.
Riippuu siitä, millaiset ne luonnonkiharat ovat. Minun isoisälläni ja äidilläni ihanat, minulla taas huonolla tavalla kurittomat.
Tosi erikoista. Sen tiedän, että moni luonnonkiharista haluaa suoran tukan (ja päin vastoin), mutta en oikeen ymmärrä, miksi jonkun toisen kiharat häiritsisi ketään? Ellei silkkaa kateutta?
Tai jos kiusataan muutenkin, niin silloinhan sekin on "hiton noloo" jos sanot "aurinko on keltainen". Joten kai siinä samassa sitten kihara tukkakin on kohteellaan "niin noloo".
Mutta mä nyt olenkin sellainen puusilmä näissä hiusasioissa, että mun mielestä jopa afrot, rastat ja pikkuletit on aina ollu tosi hienoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei oo koskaan 2000-luvulla kiharista hiuksista kiusattu
Mua ei kiusattu kiharoista koska sellaisia ei ole, mutta luonnostaan punatukkaisena olin myös vapaata riistaa. Kouluaika oli yhtä punapää-huutelua ja kerran kun olin jo parikymppinen joku aivan tuntematon täti tuli selittämään kuinka punatukkaiset on aina tietynlaisia...
Sikäli tunnistan siis apn kokemukset ja ihmettelen vain, miten niin mitätön asia kuin toisen ihmisen hiukset voi aiheuttaa jossakussa niin paljon raivoa. Ei kauhean tasapainoiselta vaikuta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 90-luvun alussa. Lapsena ihmiset koskettelivat pitkää kiharaa tukkaani ilman lupaa, joskus näin tekivät myös ventovieraat aikuiset. Se oli ahdistavaa. Onneksi nykyään sitä tapahtuu hyvin harvoin. Jotkut ihailivat, mutta enimmäkseen sain koko peruskoulun ajan kuulla, että olen ruma ja peikon näköinen hiusten takia tai sitten minulle naurettiin. Pidin hiukset sen takia aina kiinni. Yläasteella aloin suoristaa tukkaa heikon itsetunnon takia ja jatkoin suoristamista vuosia. Nykyään osaan onneksi arvostaa hiuksiani, mutta se ei käynyt helposti. En voi ymmärtää, miksi kukaan kiusasi hiusten tekstuurin tai värin takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapuudessa 50-60 luvulla kiusattiin mistä vaan, vaikka just ruskeista silmistä ja pisamista. Tietenkin köyhyydestä kiusattiin ja jopa vanhempien huononäköisyydestä (silmät) ja ammateista kiusattiin.
En muista että kenenkään (luonnon-)kiharoista olisi kiusattu, ehkä mun lapsuudessa ei ollut luonnonkiharapäisiä ihmisiä. Siihen aikaan aikuiset ihmiset pitivät permanetteja.
Kiharat on kivat kirjoitti:
Olen syntynyt 90-luvun alussa. Lapsena ihmiset koskettelivat pitkää kiharaa tukkaani ilman lupaa, joskus näin tekivät myös ventovieraat aikuiset. Se oli ahdistavaa. Onneksi nykyään sitä tapahtuu hyvin harvoin. Jotkut ihailivat, mutta enimmäkseen sain koko peruskoulun ajan kuulla, että olen ruma ja peikon näköinen hiusten takia tai sitten minulle naurettiin. Pidin hiukset sen takia aina kiinni. Yläasteella aloin suoristaa tukkaa heikon itsetunnon takia ja jatkoin suoristamista vuosia. Nykyään osaan onneksi arvostaa hiuksiani, mutta se ei käynyt helposti. En voi ymmärtää, miksi kukaan kiusasi hiusten tekstuurin tai värin takia!
Onpa ikävää, että vielä 20 vuotta minua nuoremmillakin kokemukset ovat tällaisia. Juuri tuo tuntemattomien kommentointi, koskettelu, sormella osoittelu - mitä ihmettä ihmiset oikein ajattelevat? Olen myös ollut suoristuskierteessä, kun en ole jaksanut sitä jatkuvaa hiuskommentointia. Kerran jätin työpaikalla hiukset tuolloin suoristamatta ja eläkeiän kynnyksellä oleva matami nauroi täyttä kurkkua kaikkien kuullen, kun kysyttäessä kerroin, että ei, ei ole permanentti vaan ihan omasta takaa nämä.
Saisko jotain rauhaa myös kiharahiuksisille jo vähitellen, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei oo koskaan 2000-luvulla kiharista hiuksista kiusattu
Kiva kuulla! Tuoss ayli kävi juuri ilmi, että 80- ja 90-luvuilla kiusattiin. Toivottavastis e kehitys tosiaan kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapuudessa 50-60 luvulla kiusattiin mistä vaan, vaikka just ruskeista silmistä ja pisamista. Tietenkin köyhyydestä kiusattiin ja jopa vanhempien huononäköisyydestä (silmät) ja ammateista kiusattiin.
En muista että kenenkään (luonnon-)kiharoista olisi kiusattu, ehkä mun lapsuudessa ei ollut luonnonkiharapäisiä ihmisiä. Siihen aikaan aikuiset ihmiset pitivät permanetteja.
No tietysti on ollut luonnonkiharia hiuksia silloinkin, älä nyt höpsi. Tuohon aikaan he vain naamioituivat muiden joukkoon, jos, niin kuin sanot, aikuisilla oli paljonkin permanentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapuudessa 50-60 luvulla kiusattiin mistä vaan, vaikka just ruskeista silmistä ja pisamista. Tietenkin köyhyydestä kiusattiin ja jopa vanhempien huononäköisyydestä (silmät) ja ammateista kiusattiin.
En muista että kenenkään (luonnon-)kiharoista olisi kiusattu, ehkä mun lapsuudessa ei ollut luonnonkiharapäisiä ihmisiä. Siihen aikaan aikuiset ihmiset pitivät permanetteja.
No tietysti on ollut luonnonkiharia hiuksia silloinkin, älä nyt höpsi. Tuohon aikaan he vain naamioituivat muiden joukkoon, jos, niin kuin sanot, aikuisilla oli paljonkin permanentteja.
No hän varmaan tarkoitti, ettei hänen tuttavapiirissään ollut! Eiväthän luonnonkiharat Suomessa mitenkään yleiset ole, kuten eivät ole punaisetkaan hiukset, nuo toinen kiusanhenkien lempikohde.
Mitä ihmettä, ei todellakaan :D koskaan ei ole tullut kielteisiä kommentteja, vaan esim. koulukaverit ja kavereiden äidit ovat sanoneet enkelikiharoiksi ja miettineet, että olisipa heilläkin kihara tukka niin se näyttäisi tuuheammalta jne. Koulukuvissa kavereilla oli letit jätetty yöksi, että oltaisiin kaikki tytöt kikkurapäitä sitten kaverikuvassa.
Kiharani eivät edes ole sellaiset upeat silkkiset korkkiruuvit, vaan epätasaiset luonnonkiharat ja vähän pörröiset
Tätä ketjua lukiessa mietin, että mikä h-vetti suomalaisia vaivaa?! Miksi pitää kiusata ja varsinkin asioista, joille ei voi itse mitään (esim. pituus ja ulkonäkö)?
Multa on kysytty suoraan lapsena jopa aikuisten toimesta, että "miksi sulla on niin iso leuka, ja siinä on tuollainen p***u vielä?" Miksiköhän, olisko onnettomat geenit? Niinkuin itse voisin tehdä asialle jotain, tai periaatteessa voisin jos olisi rahaa: nuorena harkitsin kiusaamisen vuoksi että käyn kauneusleikkauksessa heti kun pystyn. Mua on kiusattu leuastani vauvasta aikuisuuteen asti ainakin viikoittain (kätilökin oli kommentoinut leukaani äidilleni ilkikurisesti) ja sen seurauksena mulle puhkesi epävakaa persoonallisuushäiriö. Monet julkkisnaiset ovat käyneet operaatioissa tai laittaneet täyteaineita leukaansa, esim. Adele. Onneksi itse sain psykoterapiassa omanarvontuntoni takaisin.
Ulkonäön kommentointi lapsena vaurioittaa mieltä liki yhtä pahoin kuin hyväksikäyttö, sanoi mun terapeuttikin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa mietin, että mikä h-vetti suomalaisia vaivaa?! Miksi pitää kiusata ja varsinkin asioista, joille ei voi itse mitään (esim. pituus ja ulkonäkö)?
Multa on kysytty suoraan lapsena jopa aikuisten toimesta, että "miksi sulla on niin iso leuka, ja siinä on tuollainen p***u vielä?" Miksiköhän, olisko onnettomat geenit? Niinkuin itse voisin tehdä asialle jotain, tai periaatteessa voisin jos olisi rahaa: nuorena harkitsin kiusaamisen vuoksi että käyn kauneusleikkauksessa heti kun pystyn. Mua on kiusattu leuastani vauvasta aikuisuuteen asti ainakin viikoittain (kätilökin oli kommentoinut leukaani äidilleni ilkikurisesti) ja sen seurauksena mulle puhkesi epävakaa persoonallisuushäiriö. Monet julkkisnaiset ovat käyneet operaatioissa tai laittaneet täyteaineita leukaansa, esim. Adele. Onneksi itse sain psykoterapiassa omanarvontuntoni takaisin.
Ulkonäön kommentointi lapsena vaurioittaa mieltä liki yhtä pahoin kuin hyväksikäyttö, sanoi mun terapeuttikin.
Ei tätä voi suomalaisiin rajata. Joka puolella maailmaa on samanlaista ja pahempaakin. Kohde ja tapa vaihtelee jonkin verran.
Kiusattiin, mutta myös vielä aikuisiällä on kuullut kummallisia hörähtelyjä ja kommentteja. Oudoin oli kuitenkin anoppini, joka suorastaan suuttui, kun selvisi, että hiukseni ovat luonnostaan kiharat eivätkä permanentatut :D Alkoi kiukkuisena tiuskimaan, miten on aina luullut, että minulla on oikeasti suorat hiukset.