Kun tervehtii naapuria rapussa

Miksi monella naisihmisellä on niin vaikeaa sanoa kiitos, ruoka tai kahvipöydästä noustessa?

Kerran sattui kun kaksi naisihmistä oli jo kahvinsa juonut ja siirtynyt sohvalle telkkarin ääreen. Naapurin isäntä nousi ja kiitti kahvista. Vastasin kohteliaasti,. "en ole tuotakaan kaikilta ottanut". Toinen rouvista naama punaisena sohvalta ähisi "niinn kkiitos"

Mä en kanssa tajua miksei moikata takaisin... Ihan silkkaa moukkamaisuutta... Ei se kuitenkaan paljoa vaadi. Missä on ihmisten yhteisöllisyys?

Naapurille pitää sanoa: MAJONEESIA!

Mä tykkäisin että olis vaan sellainen tapa, että kaikki moikkais automaattisesti toisiaan. Täällä kun ei osa vastaa, mennään luimistellen ohi tai sitten katsotaan päin mutta ei moikata. Tulee niin tyhmä olo :D mulla on sosiaalista ahdistuneisuutta, mutta ei silti vaikeuksia moikata naapureita. Sanoo vaan hei tai nyökkää, se on paljon ahdistavampaa jos jännittää naapureitaan ja oikein välttelee moikkaamista. Mutta tosiaan täällä on ehkä 2 jotka moikkaa, loput ei niin minäkin olen vain päättänyt mennä ohi sanomatta mitään. Jos joku tervehtii, tervehdin takaisin. Ollaan yhdessä tympeitä.