Kauhea määrä harrastuksia lapsilla!
Huh huijaa, täällä oli maanantaina ilmoittautuminen luistelukouluun systeemillä "ilmoittautuminen alkaa kello 18, jolloin vielä vapaana olevat paikat jaetaan". Varmaankaan vapaana olevia paikkoja ei ollut kauheasti, koska alkumetreillä jonossa olleet päätyivät jonotuslistalle. No, se on toinen juttu.
Jonossa oli pakko kuunnella muiden juttuja ja kyllä hengästytti ihmisten "harrastuskalenterin" buukkaaminen. Mammaporukalla oli kauhea sovittelu päivien kanssa, koska nyt kalenterissa oli futisharkat 2 kertaa viikossa, kuvaamataidon kerho kerran viikossa, jumppa kerran ja baletti kerran. Nyt sitten jonotettiin luisteluun kerran viikossa. Eli nopeasti laskien harrastuksia oli tulossa 6 kertaa viikossa. "Pakko vaan ottaa sit samalle illalle kaksi harrastusta peräkkäin, jos ei torstain ryhmään ole tilaa". Ja nämä olivat hyvin selkeästi saman lapsen harrastuksia, koska nimellä puhuttiin.
Ja nyt oli kyse ryhmistä 3-5 vuotiaat ja 6-8 vuotiaat :)
Toinen taas harmitteli, kun xx on kyllästynyt käymään muskarissa, mutta "pakko varmaan pitää siitä paikasta kiinni, koska ei sinne enää sitten vanhempana pääse takaisin". (Tämä muuten on totta, kun lopetimme vauvamuskarin muutamia vuosia sitten, minulle monta kertaa tolkutettiin, että tänne ei sitten niin vaan helposti pääse enää 3-4 vuotiaana takaisin. En tietenkään tiedä onko kyseessä sama muskari.)
Siis koska tämä on mennyt tällaiseksi? Että jo vauvana pitää ensinnäkin päättää mitä halutaan harrastaa seuraavan viiden vuoden säteellä ja toisekseen, lapsilla on pakko olla joka illalle harrastus. Kun vielä monessa noista lajeista homma menee tosi vakavaksi erittäin nuorena, ja toisena harrastusvuonna usein on jo kaksi-kolme kertaa viikossa treenit. Eikö lapset enää nykyisin tarvitse aikaa vain olla ja leikkiä? Vai onko vanhemmilla karannut mopo pahasti käsistä?
Liikunta ja urheilu antaa lapsille paljon, mutta tahti alkaa olla aika hullua, jos 5-6 vuotiailla on joka illalle treenit. Liikunnan ammattilaisena ja entisenä urheilijana en kyllä enää ihmettele mistä johtuu nuorten drop out -ilmiö urheilussa. Tuolla tahdillahan palaa loppuun jo ennen yläkouluun siirtymistä :(
Kommentit (10)
että ne kaikki oli samalle lapselle? Yhdellä äidillä kun voi olla useampi lapsi...
jonossa _kuulosti_ että useammalla oli paljon harrastuksia (tai siis siinä oli sellainen aika kovaääninen äitiporukka joka pui tätä asiaa "kun ei tahdo ehtiä kaikkea mutta kun xx haluaa sitä ja tätä"), mutta tuosta 6 kertaa viikossa olen kyllä varma, koska puhuttiin tyyllin "meidän on pakko saada "Jenna" torstain ryhmään, koska nyt jalkapallo on jo kaksi kertaa viikossa ja siten sillä on se kuvaamataito ja..." Siis hyvin selvästi puhuttiin yhdestä lapsesta.
Lisäksi tiedän yhden tokaluokkalaisen jolla on nyt 7 kertaa viikossa eri lajien treenit, mutta olen luullut tämän olevan vain yksittäinen hullu poikkeus. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole.
Tunnen yhden perheen, jossa 8-vuotiaalla oli joka päivä eri harrastus (partio, uinti, baletti ja muita en muista). Pari vuotta nuoremmalla veljellä oli pari harrastusta vähemmän, 12-veljellä oli joinakin päivinä useampikin harrastus. Osa harrastuksista oli ihan pakkopullaa ja tuo isoinkin veli olisi mieluiten vain kalastanut. Ei siinä hirveästi leikitty ja lapsetkin jo kärsivät stressioireita.
Minusta 1-2 harrastusta riittää ihan hyvin. Ja alle kouluikäinen ei välttämättä tarvitse mitään harrastusta. Tosin riippuu aina lapsesta itsestään, joku voi vain olla kiinnostunut monesta asiasta. Mutta aina pitäisi olla aikaa vapaalle leikille ja mielikuvituksen kehittymiselle.
ja etenkin jos lapset on päivät vielä hoidossa tai vaikka ei olisikaan niin 5-6krt viikossa on liikaa. Meillä lapset ei käy missään harrastuksissa sillä ovat hoidossa 5pv viikossa ja se riittää. Siinä saa ihan tarpeeksi aktiviteettia.
ja he käyvät molemmat niissä yhdessä
Pakko kasvattaa huippuosaajabroilereita.
Ilmoittautumiset on tosi työläitä, koskaan ei tiedä, toteutuuko jokin, joten lapsia ilmoittelee kymmeneen siinä toivossa, että jokin järjestetään. Jne.
koska sitä pelasivat paikkakunnan "parempien ihmisten lapset".
Vanhin lähti yliopistoon ja muutti pois kotoaan niin äitinsä käski silloinkin vielä liittyä joukkueeseen. Lopulta poika uskalsi päästä irti äitinsä otteesta ja on nyt turvonnut möykky ja todellinen sohvaperuna, joka inhoaa liikuntaa.
2 muuta ei hommannut ammattia vaan pelaavat nyt jossain takahikiän pikkujoukkueissa.
Ja äitinsä on lastentarhanopettaja eli kasvatuksen ammattilainen.
Itse mietin että onko lapsella liikaa harrastusta kun on kahtena iltana viikossa..