Kun elämässä ei tunnu olevan oikein mitään järkeä
Ei ole oikein mitään kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia ja parisuhteen osaltakin on matto vedetty jalkojen alta niinsanotusti. Aikaisemmin yritin etsiä merkitystä elämään deittailusta, mutta huono kokemus ajoi ajattelemaan asiaa kriittisemmin ja tajusin, että eihän sekään onnistu kun oma elämäni on käytännössä pelkkä tyhjä hylsy. Joten siihenkin kiinnostus nyt täysi nolla. En itsekään ymmärrä, miten voi ihminen olla näin superflegmaattinen ja "olematon". Kunhan ajelehtii vaan.
Kommentit (5)
Näinhän se on. Asiat tapahtuvat ilman sen kummempaa ohjausta ja syytä. Matkustajan paikalla ei tarvitse esittää kuskia ja turhautua kun matka ei etene.
Suosittelen Nietzschen lukemista. Ja Evolan.
15v jaksoin töissä painaa, koko tuona aikana olin ehkä kerran pikkujouluissa ja saunaillassa, eikä enää kiinnostanut osallistua mihinkään. Loppuajasta alkoi sekin tuntumaan liian ilmeiseltä, että se työ on vaan sitä mukamas tarkoitusta muuten tyhjään elämään. Siellä vaan töitä teen ja rahaa tienaan, mutta miksi.
Juuri kaiken turhuuteen ihminen on keksinyt päihteet. Kun ei muuta saa niin edes hyvä olo/fiilis.
Sama täällä.
Jokainen päivä yhtä tylsä.