Mitä parisuhteessa saa odottaa?

Miehellä voi olla narsismi ja yrittää saada sut kontrolliin tuollaisella käytöksellä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa  jos lukee niin näkemys tuntuu olevan että mitään ei saa odottaa, kaikki pitää hyväksyä, pitää olla itsenäinen ja elää omaa elämään, yhteistä aikaakaan ei saa toivoa. 

Itse olen sitä mieltä että jos eletään yhteistä elämää niin voi odottaa että on tietoinen toisen menemisistä ja sovituista asioista pidetään kiinni. Liiallinen itsekkyys ei ole hyväksi vaan molempien pitää huomioida toisensa ja perhe. Jos ei ole halukkuutta elää yhteistä elämää ja huomioida toista niin mikä on koko parisuhteen ja avioliiton pointti? Saman saa yksinkin vähemmällä pahalla mielellä. Oma avioliittoni kaatui toisen itsekkyyteen, hän näki asiat niin että hän elää tässä omaa elämäänsä ja tekee päätöksen sen mukaan. Siinä sivuutettiin sitten minut ja lapset ja jäin yksinäni elämään ja tekemään kaikki perhe-elämään liittyvät asiat kun mies eli omaa elämäänsä. 

Niin,jos eletään yhteistä elämää,niin saa ja voi odottaa,että on tietoinen toisen menemisistä ja sovituista asioista pidetään kiinni...samaa mieltä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtöoletus tulee olla, että tiimipelaaminen onnistuu molemmilta.

Asioista pitää pystyä sopimaan, molempien joustamaan mutta myös pystyä pitämään yhdessä sovitut asiat.

Kieltämättä itsekin olin parissa tapailusuhteessa jossa tämä oli käsittämättömän vaikeaa. Ei sitä uskaltanut edes ravintolapöytää varata koska toinen oli niin tuuliviiri. Ja olihan se yhdenlaista vallankäyttöäkin, että toinen edellytti minun pitävän esimerkiksi viikonloppuiltani vapaana häntä varten, mutta sitten kuitenkin päätti vasta saman päivän aikana nähdäänkö illalla vai ei.

Nykysuhteessa kaikki toimii kuin unelma. Molemmilla on paljon omiakin menoja mutta silti yhteinen aika saadaan sovittua ja pidettyä. On tilaa myös muuttuville suunnitelmille, mutta aina toista kunnioittavalla tavalla.

Just tässä pohdin omaa tapailusuhdettani. Mies hermostuu, jos en vastaa heti kun hän yrittää soittaa. Itse ei tietenkään vastaa kun mä soitan. Ikinä. Vain viesteihin. Ja todellakin olettaa, että pidän häntä varten jonkun illan varattuna ja hän tulee sitten kun tulee. Valittaa, jos mulla on joskus menoja eli pitäisi vissiin vaan istua panovalmiina kotona. Seksi on upeaa, mutta olen alkanut pohtia ettei ihan tämän arvoista kuitenkaan. Hakusessa kuitenkin oli suhde, jossa voitaisiin tehdä kaikkea kivaa yhdessä esim ulkoilla. Sellaisia miehiä vaan on vaikea löytää. Aika äkkiä homma menee syödään, netflix, naidaan linjalle. Tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi ihmeessä roikut tuollaisessa parisuhteessa? Rahanko takia? Vai siksi, että et kykene olemaan yksin?

Samaa ihmettelen aina vain uudelleen. Jos minulla olisi tuollainen tilanne, että toinen ei muista ilmoittaa omia menojaan, niin ok, kerran se menisi ihan ongelmitta läpi, toinenkin kerta, sillä olen itsekin välillä aika hajamielinen, mutta sen jälkeen alkaisi jo tökkiä. Varsinkin jos kaikki tulisi peräjälkeen.

Jos taas välissä olisi useampi viikko tai kuukausi, niin eipä tuo haittaisi, pärjään oikein mainiosti yksinäänkin ja ei minun ainakaan tarvitse olla kylki kyljessä koko ajan kenenkään kanssa, vaan tykkään olla yksin pitkiäkin aikoja.

Jos siis ajatellaan, että näitä ilmoittamatta jättämisiä alkaisi tulemaan paljon, niin tottakai puhuisin asiasta. Tekisin hyvin tiettäväksi, että meillä on erilaisia vaihtoehtoja jatkaa elämäämme ja parisuhteen jatkaminen hänen kanssa ei ole välttämättä se minun juttuni. Aikuiset tekevät niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lähtöoletus tulee olla, että tiimipelaaminen onnistuu molemmilta.

Asioista pitää pystyä sopimaan, molempien joustamaan mutta myös pystyä pitämään yhdessä sovitut asiat.

Kieltämättä itsekin olin parissa tapailusuhteessa jossa tämä oli käsittämättömän vaikeaa. Ei sitä uskaltanut edes ravintolapöytää varata koska toinen oli niin tuuliviiri. Ja olihan se yhdenlaista vallankäyttöäkin, että toinen edellytti minun pitävän esimerkiksi viikonloppuiltani vapaana häntä varten, mutta sitten kuitenkin päätti vasta saman päivän aikana nähdäänkö illalla vai ei.

Nykysuhteessa kaikki toimii kuin unelma. Molemmilla on paljon omiakin menoja mutta silti yhteinen aika saadaan sovittua ja pidettyä. On tilaa myös muuttuville suunnitelmille, mutta aina toista kunnioittavalla tavalla.

Just tässä pohdin omaa tapailusuhdettani. Mies hermostuu, jos en vastaa heti kun hän yrittää soittaa. Itse ei tietenkään vastaa kun mä soitan. Ikinä. Vain viesteihin. Ja todellakin olettaa, että pidän häntä varten jonkun illan varattuna ja hän tulee sitten kun tulee. Valittaa, jos mulla on joskus menoja eli pitäisi vissiin vaan istua panovalmiina kotona. Seksi on upeaa, mutta olen alkanut pohtia ettei ihan tämän arvoista kuitenkaan. Hakusessa kuitenkin oli suhde, jossa voitaisiin tehdä kaikkea kivaa yhdessä esim ulkoilla. Sellaisia miehiä vaan on vaikea löytää. Aika äkkiä homma menee syödään, netflix, naidaan linjalle. Tylsää.

Juokse!! Nosta myös sitä rimaa siellä Tinderissä, että löydät oikean tyypin.

Miksi ihmiset suostuu olemaan kauheissa suhteissa, missä heitä kaltoinkohdellaan?

Etenkin naiset on niin jumalattoman selkärangattomia, että juhlissa ollaan hepenet ja korkkarit päällä tiskaamassa, mies heittelee kotona pitkin seiniä, töissä annetaan pomon kaataa sontaa päälle tonneittain ja jopa omat lapset moppaa äidillään lattiaa.

Oikeasti. Kasvattakaa nyt jumankauta selkäranka ja lakatkaa hyväksymästä tollasta käytöstä. Vttu.

Ihan hirveä mies. Eihän kukaan jaksaisi tuollaista menoa edes ystävältä pidemmän päälle, miten joku voi omaa "rakkaintaan" tuolla tavalla kohdella? Veikkaan vaihtoehtoja välttelevä kiintymys tai muuten vaamön urpo. Ei tule tuosta muuttumaan, jos jäät -mitä en suosittele- etsi vaikka rakastaja joka sit noudattaa sun aikatauluja välillä.

Tuon tyyppisestä käytöksestä kokemuksia itselläkin. Kun olen tyyppiä, joka tykkää suunnitella menojaan etukäteen, niin oli toqi hermostuttavaa. Kai tuo on jonkinlaista luonteen impulsiivisuutta ja toisaalta itsekeskeisyyttä. Voi olla sitoutumispelkoakin.

Olisi vakavan keskustelun paikka.

Ajattelen ettei heppu halua parisuhdetta. Koska parisuhteessa toimitaan juuri niinkuin sinä oletat, koska ne ovat parisuhteen säännöt.

Niistä kerrotaan kaikkialla. Jos osaa pelata säännöillä, tulee sanomista.

Olen huomannut että miehet alkavat rikkoa sääntöjä kun haluavat erota. Mutta eivät halua olla jättäjiä. Naiset tekevät likaisen työn.

Ap, sun mies on todella itsekeskeinen/sitoutumishaluton tai -kyvytön/narsistinen. Ei ole normaalia tuo käytös.

Parisuhteessa saa odottaa

- että samat säännöt koskee molempia

- että kumppani pidetään omista menoista ajan tasalla

- että voidaan yhdessä sopia yhteisistä menoista/ajasta ja niihin sopimuksiin sitoudutaan.

Sitä, että sinkkuna parempi. Suhteessa loppuu seksi ja alkaa vinkuminen. Sinkkuna kaikki paremmin eikä tarvitse selitellä menojaan. Suhde on pelkkää stressiä alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sun mies on todella itsekeskeinen/sitoutumishaluton tai -kyvytön/narsistinen. Ei ole normaalia tuo käytös.

Sitä alkaa aina miettimään, että minkälainen on nainen, joka huolii tuollaisen typeryksen? Aikuinen nainen, joka on huonossa suhteessaa useita vuosia, ei kuulosta ainakaan minun mielestäni olevan kovin kummoinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että sinkkuna parempi. Suhteessa loppuu seksi ja alkaa vinkuminen. Sinkkuna kaikki paremmin eikä tarvitse selitellä menojaan. Suhde on pelkkää stressiä alusta loppuun.

Luulen, että sinulla ei ole vaihtoehtoja, olet joko yksin tai tosi yksin. Ja silloinkin olet stressaantunut.

Olen ollut parisuhteessani yli 20 vuotta ja mieheni, lasteni isä, on paras ystäväni. Seksiä ja läheisyyttä on molempien aloitteesta ja tykkäämme tehdä kaikkea kahdestaan. Ei meidän kuitenkaan tarvitse olla yhdessä koko aikaa, vaan esimerkiksi mies on nyt kahden lapsen kanssa mökillä viikon ajan.

Meillä ei ole mitään vaikeuksia jutella menemisistä ja tulemisistamme. Avaamme vain suun ja juttelemme. Kukaan ei suutu, kukaan ei tunne itseään unohdetuksi ja kaikki on saatu sovittua ongelmitta.

Vierailija kirjoitti:

Tuon tyyppisestä käytöksestä kokemuksia itselläkin. Kun olen tyyppiä, joka tykkää suunnitella menojaan etukäteen, niin oli toqi hermostuttavaa. Kai tuo on jonkinlaista luonteen impulsiivisuutta ja toisaalta itsekeskeisyyttä. Voi olla sitoutumispelkoakin.

Olisi vakavan keskustelun paikka.

Kuinka paljon etukäteen haluat asioita ja menoja suunnitella?

Olin joskus miehen kanssa, jonka kanssa kaikki piti suunnitella reilusti etukäteen ja kun asia oli suunniteltu, niin hän halusi, että sen mukaan sitten mennään.

Hänen kanssaan ei onnistunut yhtään mikään, jos sitä ei oltu huolellisesti suunniteltu, ei edes sellainen, että soitin töistä klo 16 ja sanoin, että on niin ihana ilma, että lähdetäänkö uimaan? Tai hieman isompi juttu, että kuulin torstaina vanhempieni mökin olevan vapaa perjantaista sunnuntaihin, joten ehdotin, että lähdetäänkö perjantaina töiden jälkeen sinne. Matkaa mökille on 45 minuuttia autolla ja meillä molemmilla oli autot. Jos olisin sanonut vaikka viikkoa ennen mökkiviikonloppua asiasta, niin se olisi voinut ehkä juuri ja juuri järjestyä, mutta ei hyvänen aika sentään nyt päivän varoitusajalla! Eikä meillä/miehellä ollut siihen viikonloppuun mitään tekemisajatuksia edes.

Jos sitten joku asia oli suunniteltu, niin se oli suunniteltu ja vaikka mitä tuli, niin mies olisi halunnut mennä täsmälleen suunnitelman mukaisesti. Kerran sain ruokamyrkytyksen yhdellä reissulla ja sanoin miehelle, että hänen pitää nyt mennä yksin, että minä en pysty, mutta mies otti asian suorastaan loukkauksena häntä vastaan. Ymmärrystä ei tullut, vaan kuulema kiusasin miestä, kun päätin istua pöntöllä ämpäri sylissä, vaikka me olimme suunnitelleet jo päivän tekemiset!

Mies oli niin raskas perässä vedettävä tyyppi, että pistin poikki aikanaan. Alussa tuollainen suunnitelmallisuus ja huolellinen perehtyminen asioihin viehätti, mutta se viehätys katosi.

Jos on liian omaan napaan tuijottava ja itsekäs,sietääkin elämään yksin. Silloin ei myöskään kannattaisi lapsiakaan tehdä,koska lapsistakin pitää ottaa vastuu,ei voi enää kulkea miten haluaa ja lapsiakin on kuunneltava. Parisuhteessa vaan pakosti joutuu ottamaan toisen huomioon,ellei sitten meinaa perustaa ihan vaan kahden ihmisen kommuunia,ollaan vaan kavereita,on sama osoite,laitetaan kulut puoliks,maksetaan vaan omat juttumme,molemmat saa mennä ja tulla missä ja milloin haluaa,sovitaan ettei odoteta mitään toisilta. Tässä ap.n jutussa ei kuunnella eikä kunnioiteta ap.n toiveita,nainen ja mies ovat erilaisia. Kahden erilaisen liitto ei kestä.

Luulen ap, että olet helvetin rasittava, eli ihan niin kuin itsekin epäilit. Eihän mies edes halua olla kanssasi. Jos hän haluaisi olla ja tykkäisi sinusta aidosti, niin totta kai hän järjestäisi aikaa sinun kanssasi.

Nyt mies pitää sinua ap vain vakireikänä paremman puutteessa, ei sen enempää. Revi siitä. Itsehän suhteeseesi jäät.

Minullakin oli melko kokemattomana suuria vaikeuksia hahmottaa, mikä normaalia ja mikä ei. Ehkä hivenen epänormaalina pidin sitä, että toinen suuttui niin herkästi ja jouduin ikäänkuin hiilillä hiippailemaan ja varomaan ja miettimään tarkasti kaikkia sanomisiani. Hän kuitenkin piti ilmeisesti normaalina, että hän suuttuu ja ihmetteli etteikö koskaan muka saisi ärähtää. No ehkä joskus, muttei nyt ihan joka päivä, se tuntui todella raskaalta. Minusta tuntui, että hänellä oli turhan suuret odotukset jos odotti minulta aina täydellistä toimintaa sekä jonkinlaista ajatustenlukukykyä ja suuttui kun näin ei ollutkaan. Hänkin sanoi samaa minusta, odotan liikoja suhteelta jos kuvittelen ettei koskaan riideltäisi. Kaipa se sitten oli aika utopistista haaveilua, että oltaisiin edes muutama päivä voitu olla ilman jonkinmoista konfliktia vaan mukavasti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi ihmeessä roikut tuollaisessa parisuhteessa? Rahanko takia? Vai siksi, että et kykene olemaan yksin?

Tää on vähän surullinen oletus, että suhteessa olisi joki vaan rahan vuoksi tai ettei osaa olla yksin. Kummastakaan ei ole kyse, raha-asiani hoidan kyllä itse, siihen en miestä ole koskaan tarvinnut. Myöskään yksinolemisen pelko ei ole syynä.

Puolisossani on paljon hyvää ja suhteessamme, jos ei olisi niin en todellakaan olisi enää hänen kanssaan "roikkumassa." Kirjoitan tästä nimenomaisesta asiasta, kun se minua häiritsee.

-ap

Kiitos kaikille niille, jotka jaksoivat vastata asiallisesti.

Muutama kertoi kokemuksen, että puoliso ikäänkuin varalla ja odotuttaa sekä suuttuu sitten jos toinen meneekin omille menoilleen.

Meillä puoliso ei suutu, jos sovinkin itse sit muita juttuja eli siinä mielessä en koe, että yrittäisi minun menemisiäni rajoittaa.

Enemmän varmaan tosiaan vaan on kyvytön omista menoistaan keskustelemaan eikä osaa aina ajatella miten oma toiminta vaikuttaa toiseen. Yksi kommentti oli adhd:sta ja luulen että voi todellakin olla näin, monet asiat täsmää käytökseen kyllä ihan täysin. Mutta helpotti kuulla, kun monet vastasitte, että näistä puhuminen on ihan normaalia.

-ap