Tuntuu että elämäni on ohi, eikä mitään motivaatiota laihduttaa /muuttaa elämää. Painoa melkein 100kg, ikää 36v

Täällä.

Ikää 42v eikä mikään ole vuosiin tuntunut miltään. Syö usein ja paljon. Ei Suomessa ole kuin masentuneita aikuisia.

-126kg-

Sama mutta 10 v vanhempi. Ei ole mitään tavoitteita elämässä, ei ole lapsiakaan joiden takia pitäisi pysyä hengissä eikä puolisoa, vain tätä nuku-syö-tee työtä-yritä vähän helpottaa elämän sietämätöntä tylsyyttä alkoholilla ja ruoalla -oravanpyörää. Ei vaan ole mitään motivaatiota välittää terveydestä tai ulkonäöstä. 

Ei mullakaan ole tavoitteita, ainakaan realistisia.

Lottovoitto joo.

Unelmana olisi laiha vartalo, aviomies ainakin olisi iloisempi.

Mutta ei riitä motivaatiota siihen, että kestäisin mitään epämukavuutta, kun elämä on 90% muutenkim epämukavaa, ja sitä piristää syöminen.

Ap

Viimeeksi olit 37v.

Monennella sivulla ajattelit tällä kertaa aloittaa i t s e mu r h alla uhkailun?

Jos olet masentunut ja muutenkin elämä on paskaa, ei kannata yrittää tehdä mitään radikaalia muutosta.

Itse olen ihan vastaavassa tilanteessa ja työterveydestä sain muutaman kerran ravitsemusterapeutille. Verenpaine alkoi nousta huolestuttavasti ja myös sokeriarvot. Olen kuitenkin myös masentunut ja tein edellisen vuoden osapäiväistä työaikaa, nyt taas kokopäiväisellä. Joten työterveyslääkäri ei pitänyt mitään nyt laihdutat puhetta vaan kysyi haluaisinko kokeilla jos ruokavaliossa olisi jotain korjattavaa. Tiesin kyllä, että korjattavaa on, mutta kun työnantajan kautta pääsin niin päätin kokeilla.

Rate oli oikeasti mukava ihminen, eikä alkanut saarnata että pullat pois yms. Vaan oikeasti tehtiin ihan pieniä, lähes huomaamattomia muutoksia. Ensimmäinen oli ateriarytmin korjaus, ei mietitty määriä vaan että muistan syödä iltapäivällä välipalan. Viisi kertaa päivässä tasaisesti ruokaa. Tämän muutoksen jälkeen lihoin vielä pari kiloa, mutta rate totesi, että se on ihan normaalia, jatka vain. Seuraavaksi sitten lisättiin kasviksia joka aterialle, jotain helppoa ja pientä, mutta aina mukaan. En oikeasti muuttanut mitään muuta ja laihduin seuraavat viikot puolikiloa viikossa. Tästä tuli motivaatiota lisää ja sitten aloin karsia vasta niitä herkkuja ja niitäkin karsin tosi vähän, pulla pois tuolta ja noutoruokaa vähemmän tuolloin. Mitään ei kielletty eikä kaloreita laskettu, mutta niin vain paino pikkuhiljaa putoaa. Seuraavaksi kokeilen liikunnan lisäämistä, 10 min päivässä tyylillä.

Suurin virhe on ottaa heti joku kitudieetti, josta ei saa kun elimistön sekaisin ja kiukkuisen mielen. Toki tällatavalla ei laihdu muutamassa kuukaudessa monia kiloja, mutta muutos tulee kuin huomaamatta. Ja kun siinä on joku ulkopuolinen sanomassa ja mittaamassa, niin kummasti se auttaa vaikka kaikki hänen sanomat jutut olen tiennyt aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole tavoitteita, ainakaan realistisia.

Lottovoitto joo.

Unelmana olisi laiha vartalo, aviomies ainakin olisi iloisempi.

Mutta ei riitä motivaatiota siihen, että kestäisin mitään epämukavuutta, kun elämä on 90% muutenkim epämukavaa, ja sitä piristää syöminen.

Ap

Kuule, annan sulle neuvon: nyt otat itseäsi niskasta kiinni, ja alat toteuttamaan haaveitasi, ennenkuin on liian myöhäistä! Jos haluat tiputtaa painoa, niin tiputa. Mikään ei estä " etsiä" sitä miestä jo nyt, itseluottamusta kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet masentunut ja muutenkin elämä on paskaa, ei kannata yrittää tehdä mitään radikaalia muutosta.

Itse olen ihan vastaavassa tilanteessa ja työterveydestä sain muutaman kerran ravitsemusterapeutille. Verenpaine alkoi nousta huolestuttavasti ja myös sokeriarvot. Olen kuitenkin myös masentunut ja tein edellisen vuoden osapäiväistä työaikaa, nyt taas kokopäiväisellä. Joten työterveyslääkäri ei pitänyt mitään nyt laihdutat puhetta vaan kysyi haluaisinko kokeilla jos ruokavaliossa olisi jotain korjattavaa. Tiesin kyllä, että korjattavaa on, mutta kun työnantajan kautta pääsin niin päätin kokeilla.

Rate oli oikeasti mukava ihminen, eikä alkanut saarnata että pullat pois yms. Vaan oikeasti tehtiin ihan pieniä, lähes huomaamattomia muutoksia. Ensimmäinen oli ateriarytmin korjaus, ei mietitty määriä vaan että muistan syödä iltapäivällä välipalan. Viisi kertaa päivässä tasaisesti ruokaa. Tämän muutoksen jälkeen lihoin vielä pari kiloa, mutta rate totesi, että se on ihan normaalia, jatka vain. Seuraavaksi sitten lisättiin kasviksia joka aterialle, jotain helppoa ja pientä, mutta aina mukaan. En oikeasti muuttanut mitään muuta ja laihduin seuraavat viikot puolikiloa viikossa. Tästä tuli motivaatiota lisää ja sitten aloin karsia vasta niitä herkkuja ja niitäkin karsin tosi vähän, pulla pois tuolta ja noutoruokaa vähemmän tuolloin. Mitään ei kielletty eikä kaloreita laskettu, mutta niin vain paino pikkuhiljaa putoaa. Seuraavaksi kokeilen liikunnan lisäämistä, 10 min päivässä tyylillä.

Suurin virhe on ottaa heti joku kitudieetti, josta ei saa kun elimistön sekaisin ja kiukkuisen mielen. Toki tällatavalla ei laihdu muutamassa kuukaudessa monia kiloja, mutta muutos tulee kuin huomaamatta. Ja kun siinä on joku ulkopuolinen sanomassa ja mittaamassa, niin kummasti se auttaa vaikka kaikki hänen sanomat jutut olen tiennyt aiemminkin.

Tuo on loistava vinkki laihduttamiseen, mutta myös muihin asioihin. Pienet huomaamattomat muutekset mitkä pystyy varmasti pitämään tuo motivaatiota ja vie yllättävän nopeasti eteenpäin. Itse olen käyttänyt tuota taktiikkaa kodin siisteyden ylläpitämiseen mikä on itselleni todella vaikeaa. Todella pieniä muutoksia ja rutiineja mitkä pystyy varmasti tekemään, ja vuodessa ovatkin lähes poistaneet sen oman ongelman.

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole tavoitteita, ainakaan realistisia.

Lottovoitto joo.

Unelmana olisi laiha vartalo, aviomies ainakin olisi iloisempi.

Mutta ei riitä motivaatiota siihen, että kestäisin mitään epämukavuutta, kun elämä on 90% muutenkim epämukavaa, ja sitä piristää syöminen.

Ap

Mä oon vielä syvemmällä: lottovoittokaan ei toisi mitään. Mulla on jo rahaa sen verran kuin tarvin, lisä ei toisi yhtään mitään iloa :D 

- 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole tavoitteita, ainakaan realistisia.

Lottovoitto joo.

Unelmana olisi laiha vartalo, aviomies ainakin olisi iloisempi.

Mutta ei riitä motivaatiota siihen, että kestäisin mitään epämukavuutta, kun elämä on 90% muutenkim epämukavaa, ja sitä piristää syöminen.

Ap

Kuule, annan sulle neuvon: nyt otat itseäsi niskasta kiinni, ja alat toteuttamaan haaveitasi, ennenkuin on liian myöhäistä! Jos haluat tiputtaa painoa, niin tiputa. Mikään ei estä " etsiä" sitä miestä jo nyt, itseluottamusta kehiin.

Entä kun ei ole haaveita enää? Kun on mikään niistä ei onnistunut. 

-pitkäaikaistyötön (useita tutkintoja kyllä, jotka eivät johtaneet mihinkään) 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole tavoitteita, ainakaan realistisia.

Lottovoitto joo.

Unelmana olisi laiha vartalo, aviomies ainakin olisi iloisempi.

Mutta ei riitä motivaatiota siihen, että kestäisin mitään epämukavuutta, kun elämä on 90% muutenkim epämukavaa, ja sitä piristää syöminen.

Ap

Kuule, annan sulle neuvon: nyt otat itseäsi niskasta kiinni, ja alat toteuttamaan haaveitasi, ennenkuin on liian myöhäistä! Jos haluat tiputtaa painoa, niin tiputa. Mikään ei estä " etsiä" sitä miestä jo nyt, itseluottamusta kehiin.

Entä kun ei ole haaveita enää? Kun on mikään niistä ei onnistunut. 

-pitkäaikaistyötön (useita tutkintoja kyllä, jotka eivät johtaneet mihinkään) 50v.

Niinpä. Tämä mullakin (en ole ap). Ei ole kerta kaikkiaan mitään haaveita. Akateeminen koulutus on. Hyvä työpaikka on. Talo on, auto on. Voin ostaa kaikkea mitä kiinnostaa. Matkusteluihin olen kyllästynyt jo ajat sitten. Oikeastsaan osteluunkin, ei se tuo enää iloa. En enää halua edes miestä, olen jo niin erakoitunut. Lastentekoaika meni jo. Eläkeikää jotkut odottavat mutta mua lähinnä pelottaa että kuinka tylsää elämä sitten on, yksin möllötellä kotona kaikki päivät.

Syöminen on itseasiassa aika iso juttu elämässä. Ajatelkaa vuosituhansien ajan ihmiset pääasiassa söi vian jotain puuroa ja leipää (no joo vähän liioiteltua). Nyt on saatavilla vaikka ja mitä ensimmäisen kerran ihmisten historiassa (ei valitettavasti kaikille vieläkään). Kyllä siitä kannattaa nauttia.. syömisestä ja kulinaarisista nautinnoista siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole tavoitteita, ainakaan realistisia.

Lottovoitto joo.

Unelmana olisi laiha vartalo, aviomies ainakin olisi iloisempi.

Mutta ei riitä motivaatiota siihen, että kestäisin mitään epämukavuutta, kun elämä on 90% muutenkim epämukavaa, ja sitä piristää syöminen.

Ap

Kuule, annan sulle neuvon: nyt otat itseäsi niskasta kiinni, ja alat toteuttamaan haaveitasi, ennenkuin on liian myöhäistä! Jos haluat tiputtaa painoa, niin tiputa. Mikään ei estä " etsiä" sitä miestä jo nyt, itseluottamusta kehiin.

Olen yrittänyt tuhansia kertoja, ei vaan riitä motivaatio ja itsekuri niin kauan, että olisin laiha. Elämä on inhottavaa ja nälkä tekee siitä pahempaa

Mies minulla on jo, ja mies ei oikein pidä siis, että painan nykyään enemmän kuin hän.

Mistä te muut saatte iloa? (ei syöminen) ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan ole tavoitteita, ainakaan realistisia.

Lottovoitto joo.

Unelmana olisi laiha vartalo, aviomies ainakin olisi iloisempi.

Mutta ei riitä motivaatiota siihen, että kestäisin mitään epämukavuutta, kun elämä on 90% muutenkim epämukavaa, ja sitä piristää syöminen.

Ap

Mä oon vielä syvemmällä: lottovoittokaan ei toisi mitään. Mulla on jo rahaa sen verran kuin tarvin, lisä ei toisi yhtään mitään iloa :D 

- 2

Minulle toisi, palkkaisin muutaman ihmisen vahtimaan mun syömisiäni 24/7, niin kauan, että olisin laiha. Matkustelisin ympäri maailmaa. Ap

Koska hormonitoiminta muuttuu, nyt on viimeinen hetki laihduttaa. Myöhemmin nahka alkaa roikkua.

Vierailija kirjoitti:

Koska hormonitoiminta muuttuu, nyt on viimeinen hetki laihduttaa. Myöhemmin nahka alkaa roikkua.

Mahassa roikkuu jo.

Eli liian myöhäistä.

Ollapa 20v ja elämä edessä :(

Ap

Parisuhde ei tuo iloa?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ei tuo iloa?

Ei sitä samaa, mitä 15v sitten.

Sillon oli perhosia vatsassa, kostui pelkästä suudelmasta.

Ap

No koska ap kysyi, niin vastataan sitten.

Saan iloa mm.

- siitä hoikkuudesta, mulle tulee siitä hyvä olo psyykkisesti ja fyysisesti. Mikään himourheilija en ole ja varmasti geenit suosineet. Mutta kyllä oon heti laihduttanut jos on tullut liikaa kiloja omaan makuun.

- ulkoilmasta, kaikki tekeminen mitä voi ulkona tehdä on jees. Minulla on myös aina ollut koira; ulos on pakko mennä.

- ruuasta, etenkin jos onnistun tekemään jotain terveellistä mutta kuitenkin hyvänmakuista; vaihtoehtoja on!

- tv-ohjelmista, leffoista: ovat hetki jolloin voi ns. paeta todellisuutta johonkin haavemaailmaan

- kodin laittamisesta: mieli pysyy parempana kun koti on kunnossa ja mieluinen

Sit tottakai ihan ihmissuhteista; omat lapset, miesystävä, ystävät, sukulaiset..

Poistuuko elämästä kaikki p*ska kun on hoikka? EI. Mulla on välillä ihmissuhdeongelmia, jaksamisongelmia, taloushuolia, kämppä sekaisin, inhoan omaa ulkonäköä joinain päivinä, lapsilla haasteita, töissä p*skaa jne.

Pitää vaan hyväksyä se että elämässä on molempia juttuja, hyvää ja huonoa. Ja kasvattaa omaa resilienssiä; ettet heti ui syvään päätyyn kun joku asia menee huonosti tai tuntuu kurjalta. Vaan antaa kaikkien tunteiden tulla, tuntea ne, mutta sitten menee eteenpäin. Ja hyvistä jutuista sit nauttii täysin rinnoin!

Sä oot varmaan kolme vuotta nyt valittanut täällä samaa asiaa. Siinä ajassa olisit laihduttanut 20 kiloa. Mutta kun mitään et voit tehdä ja kaikki on paskaa. Tarvitset masennuslääkkeet ja terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

No koska ap kysyi, niin vastataan sitten.

Saan iloa mm.

- siitä hoikkuudesta, mulle tulee siitä hyvä olo psyykkisesti ja fyysisesti. Mikään himourheilija en ole ja varmasti geenit suosineet. Mutta kyllä oon heti laihduttanut jos on tullut liikaa kiloja omaan makuun.

- ulkoilmasta, kaikki tekeminen mitä voi ulkona tehdä on jees. Minulla on myös aina ollut koira; ulos on pakko mennä.

- ruuasta, etenkin jos onnistun tekemään jotain terveellistä mutta kuitenkin hyvänmakuista; vaihtoehtoja on!

- tv-ohjelmista, leffoista: ovat hetki jolloin voi ns. paeta todellisuutta johonkin haavemaailmaan

- kodin laittamisesta: mieli pysyy parempana kun koti on kunnossa ja mieluinen

Sit tottakai ihan ihmissuhteista; omat lapset, miesystävä, ystävät, sukulaiset..

Poistuuko elämästä kaikki p*ska kun on hoikka? EI. Mulla on välillä ihmissuhdeongelmia, jaksamisongelmia, taloushuolia, kämppä sekaisin, inhoan omaa ulkonäköä joinain päivinä, lapsilla haasteita, töissä p*skaa jne.

Pitää vaan hyväksyä se että elämässä on molempia juttuja, hyvää ja huonoa. Ja kasvattaa omaa resilienssiä; ettet heti ui syvään päätyyn kun joku asia menee huonosti tai tuntuu kurjalta. Vaan antaa kaikkien tunteiden tulla, tuntea ne, mutta sitten menee eteenpäin. Ja hyvistä jutuista sit nauttii täysin rinnoin!

Kiva kun vastasit!

Minulla kun paino alkoi nousemaan, niin vaivuin heti itsesääliin ja söin lisää. Kun paino meni yli 90kg, niin heitin puntarin roskiin. Ap