Nolo vauva kyselyn innoittamana kyselen sitten itse tällaista
Onko kaikkien äitien mielestä oma vauva ollut heti syntymän jälkeen kaunis? Uskaltaako kukaan myöntää ajatelleensa että tulipas meille ruma lapsi? Vai onko se äidinrakkaus niin valtaisaa että ihan sama miten lutusa vauva on niin se on nätti?
-tuleva mamma joka pelkää lapsensa olevan ruma
Kommentit (19)
Nyt valitettavasti näyttäisi perineen isänsä ulkonäön. Voi lapsi parkaa. :(
Onhan ne meidän vauvat olleet vähän kiukkuisen näköisiä nenänvarsipoimuineen, mutta ainakin omissa silmissäni omat vauvat ovat heti olleet tosi suloisia, suloisempia kuin osaston muut vauvat...
mutta ihan kauniita heistä tuli =)
katsottuani voin vain todeta että lyttynaamainen, ei niin suloinen otus hän on alkuun ollut eikä todellakaan mitenkään suloinen. Muiden lasten kanssa sitten vähän " realistisempi" olen ollut eli nähnyt saman minkä ulkopuolisetkin.. ei suloisia naama lytyssä ekoina parina päivinä, mutta sitten jo parin kk:n iässä tosi herttaisia.
Tietenkin kun se oma lapsi on niin mielettömän rakas niin sitten näyttääkin omasta mielestä suloiselta.
Vähän sama juttu kun yhdellä kamullani on oikeesti tosi ruma mies ja hänen mielestä komea (kukaan muu ei koskaan ole tätä miestä komeaksi sanonut ja yleensäkin kaveripiirissä ollaan sitä mieltä että ruma on) mutta rakkaus on tunnetusti sokea! Ja haluan vielä lisätä että vaikka mies on minun mielestäni ruma, niin myös minä pidän häntä erittäin mukavana ihmisenä ja en arvostele häntä ulkonäöstään. Totean vain tosiasian.
mutta monumenttaalisen HELLYTTÄVIÄ kaikki pallerot ovat olleet. Nythän ne on kauneimmat ja komeimmat lapset mitä voi olla!!! ;)
Ei näyttänyt yhtään edes vastasyntyneeltä, kun iho ei punottanut yhtään.
Nyt kun poskiin on tullut pyöreyttä, suu ei näytä enää niin julmetun isolta, vauva näyttää todella suloiselta. :)
Virheetön iho, pitkät ripset, suuret silmät, ei ollut se nenä silleen rumasti lintassa, täydellinen söpöläinen!! Sairaalassa vieraatkin ihmetteli kuinka kaunis lapsi on ja nyt lapsen ollessa reilu 1v, pysähtyy ihmiset kaupassakin sanomaan kuinka kaunis lapsemme on!!
Ja kyllä mielestäni vauva voi olla rumakin, jos on punaisen kirjava iho, naama lytyssä, pienet silmät jne.. niin ei se ole kaunista.
Voisi olla iho kirjavana ja nenä lintassa itse kullakin. Se, miltä vastasyntyneenä näyttää, ei kerro vielä mitään siitä, miten kaunis lapsesta tulee.
Vierailija:
Onko kaikkien äitien mielestä oma vauva ollut heti syntymän jälkeen kaunis? Uskaltaako kukaan myöntää ajatelleensa että tulipas meille ruma lapsi? Vai onko se äidinrakkaus niin valtaisaa että ihan sama miten lutusa vauva on niin se on nätti?-tuleva mamma joka pelkää lapsensa olevan ruma
Mun piti monta kertaa oikein mennä katsomaan vauvaa, että jaa, tuon näköinenkö se olikin. Ja jostain syystä naapurisängyn vauva paljoine hiuksineen näytti jotenkin tutummalta ja suloisemmalta. Ekan vuorokauden aikana totuin lapseeni ja ulkonäköön, ja äidinrakkauskin löytyi.
Kuopuksen synnyttyä osasin jo odottaa tuota reaktiota. Silti hämmennyin, kun en tunnistanut vauvaani seuraavana aamuna, kun hoitaja minulta kysymättä oli ottanut vauvan ja vienyt hänet pesulle. Piti koukata vauvan sängyn kautta tarkistamassa, että olisikohan mahdollisesti meidän vauva, joka oli aamupesulla...
Jälkikäteen voin sanoa, että tottakai mun lapset on olleet ne maailman suloisimmat vauvat.
Mutta hellyyttävä on ehkä se sana joka kuvaa paremmin, ja jotenkin kun se vastasyntynyt on sellainen punainen ja kurttuinen ja pienenpieniu rääpäle, tulee ihan järjetön suojelemisen tarve.
Kauniiksi lapsi muuttuui vasta ekojen kuukausien myötä, kun piirteet tasoittuivat (pää muutui symmetriseksi (oli mahassa niin ahdasta että oli tinen puoli kallosta " litassa" ) ja rypyt ja punoitus häipyi).
Suurimman hämmennyksen koin kuitenkin siitä, että lapseni näytti (ja näyttää kyllä edelleen, muttei asia enää häiritse) ihan veljeltäni, joka kuoli yli kymmenen vuotta sitten. Oli aika vaikea suhtautua äitinä, kun sylissä oli ilmiselvästi veljeni, sitä kuvitteli vauvalle jo samanlaisen luonteenkin... Vaikea selittää.
ihasteltiin. Ei ollut mitään punoituksia yms. ihossa. Vauvamme oli myös hyvin arvokkaan oloinen. Tyytyväinen, kuninkaallinen ilme kasvoillaan. ;-)
Paksu, tuuhea tukka. Kauniit, söpöt kasvot. Pitkät ripset. Hiljainen, pieni tuhina.... Ei itkua, ei parkumista.
...paitsi että nyt kun katson lasten vauvakuvia niin yllättäen ne näyttää juur samanlaisilta rääpäleiltä niissä ; )
Mutta tietysti taas nyt 2v ovat ehdottomasti kauneimmat koskaan näkemäni lapset!!!
Siinä vaavin kasvaessa alkaa se ulkonäkö enemmän muotoutua.
kamalasti jos meille tuleekin " ruma" lapsi(tosin ei ne koskaan voi kamaln rumia olla,ainoastaan omalaatuisia), Huolet katosivat heti kun sain lapsen syliin,sillä eo todellakaan näyttänyt siltä,että tyttö olisi hetki sitten syntynyt. Luulin aina että ne on kamalan ruttuisia ja kirjavan värisiä,noh,tyttö oli aivan normaalin värinen ja iho erittäin siisti,onneksi.. Mielestäni kaikki vauvat ovat nättejä tavalla taikka toisella! Vain kerran en ole pystynyt sanomaan tutulleni että ompas nätti vauva,sillä hän ei todellakaan ollut,tosin jopa äiti myönsi,että lapsi on ruma :D parin kk aikana asia kuitenkin " korjaantui"
Toki minä heitä kiitän, mutta jotenkin tilanne on vaivautunut, varsinkin kun eräs vanhahko herra sanoi että onpa kaunis tyttö, muttei ole mikään ihme kun äitikin on noin kaunis... Itse en sanoisi itseäni kauniiksi, olen ihan tavallisen näköinen, mutta tässä nähdään että vanha sanonta pitää paikkansa: Kauneus on katsojan silmässä!
todella kaunis. Siksi häkellyinkin niin kovasti, kun neiti oli niin kaunis paksuine hiuksineen ja suklaasilmineen (vaikka taisivatkin alussa olla tumman siniset?). Kaunein näkemäni vastasyntynyt ikinä!
Hyvähän se on omaa kehua, mutta minkäs voin...
ei ollu omatkaan heti synnyttyään.. muutaman päivän päästä sitten olivat jo todella suloisia, niin omat, kuin muidenkin penskat:)